Voiko kuivashampoota käyttää jatkuvasti?

Olen kuivashampoiden suurkuluttaja, ja tässä taannoin pohdinkin, että mitä mahtaa se suihkepullosta tuleva hienonhieno pöly tehdä keuhkoille, kun sitä kuivashampoota käyttäessä väkisinkin joutuu hengitysteihin, vaikka kuinka varoisi. Sama hiuslakan ja kaikkien aerosolien kanssa.

Mutta aiheuttaako jatkuva kuivashampoon käyttö mahdollisesti muuta harmia? Kaivelin hiukan asiaa.

Teorian mukaan hiusten peseminen harvemmin ja kemikaalien käyttö vähentävät hiusten terveyttä, vähentävät hiusten katkeilua ja tekevät hiuksista pidemmät ja vahvemmat. Kuivashampoon suosion kasvun myötä monet ihmiset ovat vähentäneet hiusten pesua vedellä ja tavallisella shampoolla. Mutta mitä tapahtuu, kun käytämme liikaa  kuivashampoota ja jätämme vesipesut väliin, ehkä pitkiksikin ajoiksi?

Onko kuivashampoon käyttö sitten koskaan hyvä idea?

Vastaus on kaksipiippuinen. Kuivashampoo ei välttämättä ole pahaksi päänahalle tai hiuksille, mutta jos päänahkasi on jo ennestään kuiva, se todennäköisesti kuivattaa sitä entisestään.

Sitten on vielä se, kuinka usein kuivashampoota käyttää puhdistaako päänahkansa kunnolla vähintään kerran viikossa, jotta saa pois mahdolliset kertymät. Sama pätee kaikkiin tuotteisiin, jotka voivat kerääntyä päänahkaan ja hiuksiin. Kuivashampoo ei ole huono asia hiuksille, jotka ovat kuollutta ainetta, päänahkaan kertymällä kuivashampoo voi aiheuttaa ärsytystä iholla. Siksi sitä tulisi käyttää väliaikaisena ratkaisuna eikä pidemmän päälle joka pesun korvaajana.

Miten kuivashampoo toimii?

Kuivashampoo imee hiuksista öljyä ja lisää samalla volyymia hiusten juuriin, antaa pitoa ja auttaa säilyttämään kampauksen.

Yksi kuivashampoon tärkeimmistä ainesosista on denaturoitu alkoholi, joka on etanolin ja denaturointiaineen* yhdistelmä, joka voi vetää kosteutta ja öljyjä pois päänahasta ja hiuksista. Lisäksi butaani, isobutaani ja propaani muodostavat noin 70-90 prosenttia kuivashampoista (aerosolit).

Hallajian lisäsi, että eräitä tärkeimpiä öljyä imeviä ainesosia ovat tärkkelys, kuten riisi- tai maissitärkkelys, ja savi, kuten kaoliini tai bentoniitti.

Mitä tapahtuu, jos käyttää kuivashampoota liikaa ja jatkuvasti?

Ensimmäiseksi päänahkaan kertyy tuotetta, joka lopulta tukkii hiustupet (follikkelit) ja hidastaa hiusten kasvua. Siis todellisuudessa hiusten kasvun pysähtyminen voi johtaa hiustenlähtöön, hiusten katkeamiseen ja kuivuuteen.

Jos vaivana on päänahan sairauksia, kuten seborrooinen ihottuma, hilse tai liiallinen kuivuus, tulisi välttää kuivashampoota kokonaan, sillä se voi pahentaa näitä ongelmia.

Liiallinen käyttö riippuu hiuspohjan rasvaisuudesta, hiustyypistä ja paksuudesta: Mitä hienommat hiukset ovat, sitä nopeammin ne rasvoittuvat, koska niiden litteät kutikulakerrokset (eivät ime öljyä yhtä tehokkaasti, jolloin tali jää pinnalle. Sitä vastoin kiharat ja kiharat hiukset, jotka ovat luonnostaan kuivemmat, koska niiden kutikularakenne on koholla, imevät öljyä tehokkaammin eivätkä yleensä tarvitse kuivashampoota yhtä usein.

Lue lisää hiuksen rakenteesta ja kasvusta täältä.

Mitä tapahtuu, kun jättää kuivashampoon päälle yöksi? Näin minä teen...

Kuivashampoon suihkuttaminen ennen nukkumaanmenoa ei ehkä ole paras idea, sillä sen jättäminen liian pitkäksi aikaa voi pahentaa aiheuttaa kertymiä ja kuivumista.

Vaikka se sopii hyvin muutamaksikin tunniksi päivän aikana, se on kuitenkin tuote, jota laitat päänahkaasi lisäämään volyymia ja kasvua juuressa, joten jossain vaiheessa se tukkii kaiken, jos sitä käyttää liikaa vaikuttaessaan päänahassa noin kauan.

Voitko käyttää sen sijaan vauvantalkkia tai tärkkelystä?

Vaikka jossain olisikin ollut vinkki käyttää vauvantalkkia, sen käyttöä ei suositella, vaikka se tehokkaasti imisikin liikaa rasvaa päänahasta. Talkki nimittäin tukkii myös ihoa. Talkin pelmuttaminen voi aiheuttaa sen joutmista keuhkoihin hengitettynä, mikä ei ole hyvä asia. Maissi- ja perunatärkkelyspohjaiset vaihtoehdot ovat parempia, mutta ne voivat silti aiheuttaa kertymää päänahkaan. On parasta käyttää tuotetta, joka on suunniteltu erityisesti päänahan terveyteen. On turvallisempaa käyttää kuivashampoota, joka on tehty erityisesti hiuksille.

Päänahan freesaamiseen löytyy myös toisenlaisia suihkutettavia tuotteita, joissa on esim. taikapähkinää (witch hazel), teepuuta tai salisyylihappoa. Ne eivät tuki follikkeleita. Myös viikottain käytettävät päänahan kuorinnat ja syväpuhdistavat shampoot voivat auttaa säätelemään päänahan öljyneritystä.

Miten kuivashampoota voi käyttää turvallisesti?

Löysin jotakin ohjenuoraa...

Kuten mainitsin, suurimmat ongelmat johtuvat liiallisesta käytöstä ja päänahan epäasianmukaisesta puhdistuksesta. Erityisesti kehitetyn tuotteen käyttö kerran tai kaksi kertaa viikossa, tai kerran pesujen välissä on ihan OK, mutta useaan kertaan peräkkäin käytettynä ainoana puhdistusmenetelmänä kuivashampoo voi aiheuttaa ongelmia.

*Nämä lisäaineet (denaturointiaineet) antavat alkoholille pahan maun, hajun tai aiheuttavat pahoinvointia, jotta sitä ei vahingossa nautittaisi. Denaturoitu alkoholi on tarkoitettu teollisuus- ja muihin ei-juomistarkoituksiin, kuten puhdistukseen, liuottimena tai polttoaineeksi. 

Pitääkö kasvoille käyttää eri aurinkovoidetta kuin vartalolle?

Olet varmaan huomannut kaupoissa ja apteekeissa valitessasi aurinkovoidetta, että siellä on siellä on tuttuja ja tavallisia aurinkovoidepulloja, mutta myös aurinkovoidepulloja, jotka on tarkoitettu erityisesti kasvoillesi - pulloja, jotka ovat paljon pienempiä ja joiden hintalappu on paljon kalliimpi.

Eikö voisi vaan käyttää vartalolle tarkoitettua aurinkovoidetta kasvoille? Tarvitaanko kasvoille ja vartalolle oikeastaan erillisiä aurinkovoiteita? Vai onko tämä vain markkinointikeino, jolla kuluttajia kannustetaan ostamaan lisätuote?

Ajattelin. hiukan tutkailla tätä asiaa saadakseni selville, mikä ero on kasvojen ja vartalon aurinkovoiteiden välillä.

Mikä tekee kasvojen aurinkovoiteesta erilaisen (ja kalliimman) kuin vartalon aurinkovoiteesta?

Useimmissa aurinkovoiteissa, olipa kyse sitten kasvojen tai vartalon aurinkovoiteista, näyttäisi olevan samankaltaiset ainesosaprofiilit.

Voidaan siis olettaa, että jos tuote on hyvä käyttää vartalolla, sen on oltava hyvä myös kasvoilla, vai mitä? Kuitenkin on tärkeää pitää mielessä, että kasvojen iho ei ole sama kuin vartalon iho. Siksi monet brändit tarjoavat erillisiä tuotteita kasvoille ja vartalolle.

Kasvojen iho on ohuempi kuin vartalon iho, joten se tarvitsee enemmän suojaa

Kosmetiikkakemistit ovat aivot kaikkien kosmetiikkavalmisteiden takana. He työskentelevät varmistaakseen, että ihonhoitotuotteet ovat paitsi tehokkaita, myös säilyttävät tehonsa kuukausia avaamisen jälkeen.

Kasvojen hoitoon tarkoitettujen tuotteiden formuloimisessa voi kuitenkin esiintyä tiettyjä haasteita.

Kasvojen aurinkosuojan formuloiminen on kalliimpaa kuin vartalon aurinkosuojan formulointi, koska kasvoille tarkoitettu tuote  ei saa olla liian rasvainen tai jättää liikaa valkoista jälkeä.

Lisäksi on otettava huomioon kasvojen erityistarpeet (esimerkiksi koostumus, joka ei polta silmiä) sekä asiakkaiden mieltymykset.

Usein kasvojen aurinkovoiteet formuloidaan niin, että ne imeytyvät helposti ihoon ilman, että ne jättävät liian rasvaisen pohjan. Kasvojen aurinkosuojavoiteissa on usein piidioksidia tai tapiokatärkkelystä, koska nämä ainesosat imevät öljyä. Joskus kasvojen aurinkovoiteet sisältävät myös ihoa hoitavia ja ikääntymistä estäviä ainesosia.

Kasvojen ja vartalon väliset fyysiset erot selittävät myös sen, miksi kasvojen aurinkovoiteet ovat kalliimpia ja yleensä pakattu pienempiin pakkauksiin kuin vartalon aurinkovoiteet.

Hoidettava alue on tietenkin eri kokoinen. Vartalon peittämiseen tarvitaan paljon enemmän aurinkovoidetta kuin kasvojen peittämiseen. Aurinkovoiteiden viimeinen käyttöpäivä on myös vuosi, joten kasvojen aurinkovoiteissa on järkevämpää käyttää pienempää kokoa.

Kasvojen aurinkovoiteiden pienempi koko helpottaa myös niiden kuljettamista mukana, kun niitä on tarpeen levittää uudelleen matkalla.

Voiko hätätilanteessa käyttää vartalon aurinkovoidetta kasvoille?

Vartalon aurinkosuojavoide on aina parempi kuin ei aurinkovoidetta lainkaan. Ellei sinulla ei ole muuta, käytä sitä kaikelle auringolle altistuvalle iholle, myös kasvoille.”

Vaikka vartalon aurinkovoide voi antaa suojan, on parempi investoida erilliseen kasvojen aurinkovoiteeseen, jos siihen on varaa - etenkin jos sinulla on herkkä tai akneen taipuvainen iho.

Monet vartalon aurinkovoiteet saattavat sisältää ainesosia, kuten kookosestereitä tai karitevoita. Nämä ainesosat antavat vartalon aurinkovoiteelle liukkaamman lopputuloksen, mutta ne eivät välttämättä ole hyödyllisiä joidenkin ihmisten kasvoille ja ne voivat esimerkiksi tukkia huokosia.

Ihmisten, joilla on akneen taipuvainen iho, on parasta välttää aurinkovoiteita, joissa on jojobaöljyä, karitevoita, kookosestereitä, silikoneja tai vahoja. Nämä kaikki auttavat voiteen levittyvyydessä, mutta tosiaan saattavat tukkia huokosia kasvoissa ja pahentaa aknea.

Entä päinvastoin? Voiko kasvojen aurinkovoidetta käyttää vartalolla?

Periaatteessa voi käyttää kasvojen aurinkovoidetta vartalolla ja vartalon aurinkovoidetta kasvoilla. Koostumukset sisältävät yleensä samankaltaisia ainesosia, ja molemmat ovat tehokkaita käyttötarkoituksessaan eli suojaavat auringon haitallisilta UV-säteiltä. Koska useimmat kasvojen aurinkovoiteet ovat kuitenkin kalliita, niitä kannattaa käyttää vartalolla vain, jos ei muuta vaihtoehtoa ole.

Jos käytät sävytettyä mineraaliaurinkovoidetta, se on parasta pitää poissa vaatteista tuhrimasta.

Sävytetyt aurinkovoiteet ja puuterit ovat ihania kasvoilla, mutta kuten peitevoide tai meikkivoide, aurinkovoiteen sävy voi hankautua vaatteisiisi, jos levität sitä liian pitkälle kaulaa.

Mitä kasvojen aurinkosuojan tulisi sisältää?

Kun tarjolla on niin paljon erilaisia tuotteita, millaisia kasvojen aurinkosuojia ihotautilääkärit suosittelevat?

Ihmiset pitävät usein kemiallisista aurinkosuojavoiteista, koska ne on helpompi imeyttää ihoon. Tosin mineraaliaurinkovoiteita suositellaan edelleen enemmän ihmisille, joilla on herkkä iho ja jotka saavat hyvin helposti ihottumaa.

Kemiallisissa aurinkosuojavoiteissa käytetään aktiivisia ainesosia, kuten avobentsonia, oksibentsonia ja oktinoksiaattia, jotka imevät auringon UV-säteitä ja muuttavat ne lämmöksi. Mineraaliset aurinkosuojat käyttävät aktiivisia ainesosia, kuten sinkkioksidia ja titaanidioksidia, suojaamaan ihoa UV-säteiltä muodostamalla fyysisen suojan. Tämän vuoksi mineraaliaurinkovoiteista käytetään myös nimitystä fysikaaliset auringonsuojatuotteet.

Koska mineraaliaurinkovoiteiden aktiiviset ainesosat ovat yleensä hellävaraisempia iholle, mineraaliaurinkovoiteen käyttäminen kemiallisten aurinkovoiteiden sijasta auttaa välttämään pelättyä kirvelyä, joka aiheutuu aurinkovoiteen käyttämisestä lähellä silmiä.

Myös silmänympärysiholle on kehitetty hellävaraisia aurinkosuojatuotteita, mutta hyvät aurinkolasit olisivat vaihtoehto aurinkovoiteen käytölle suoraan silmäluomille ihmisille, joilla on herkät silmät ja silmäluomet.

Ja niille, jotka viettävät suuren osan päivästä tietokoneen näytön edessä, mineraalisten aurinkovoiteiden käytöstä on lisähyötyä, etenkin jos ne ovat sävytettyjä, sillä tietokoneen näytöltäkin tulee haitallista säteilyä, joka vanhentaa ihoa. Kirjoittelin aiheesta aiemmin täällä. Nykyään aiheesta alkaa olla jo enemmän tutkimustietoa.

Sävytetyissä aurinkosuojavoiteissa on rautaoksidia, joka suojaa UV-valon lisäksi myös siniseltä valolta. Sinistä valoa tulee elektroniikan, kuten puhelinten, kannettavien tietokoneiden ja tablettien näytöistä, ja sen on osoitettu aiheuttavan ihovaurioita.

Toinen syy siihen, että monet ihotautilääkärit suosittelevat mineraalisia aurinkovoiteita kemiallisten aurinkovoiteiden sijaan, on se, että mineraalisten aurinkovoiteiden UV-salpaavat ainesosat ovat yleensä säilyvämpiä kuin kemiallisten aurinkovoiteiden vastaavat aineet. Kemialliset UV-suodattimet hajoavat nopeammin kuin sinkki- ja titaanioksidi. Kemiallisten aurinkovoiteiden tarkkaa säilyvyyttä on vaikeampi varmistaa, sillä myös varastointi kuljetuksen aikana voi vaikuttaa aurinkovoiteiden säilyvyyteen.

Tiivistelmä aurinkovoiteen oikeaoppisesta käytöstä

Käytä laajakirjoista aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 30. Levitä vähintään 1/2 teelusikallista kasvoillesi ja noin täysi shottilasillinen vartalollesi, ja levitä uudelleen vähintään joka toinen tunti auringossa ollessasi.

Kun valitset aurinkovoidetta (olipa se sitten kasvoillesi tai vartalollesi) tarkista aina, että se suojaa sekä UVA- ja UVB-säteiltä.

Jotta aurinkovoiteen hyödyt saataisiin todella hyödynnettyä, käyttäjät tarvitsevat sekä UVA- että UVB-suojaa, jotta voidaan estää UVA-säteiden aiheuttama ikääntyminen sekä UVB-säteiden aiheuttamat palovammat ja syöpä.

Lopuksi on tärkeää varmistaa, että kaikki paljaat ihopinnat on suojattu asianmukaisesti auringossa ollessa.

Muista hieroa aurinkovoidetta hiusrajaan asti sekä suun, kaulan, silmien ja korvien ympärille, jotta saat täyden peittävyyden. Nykyään ilmenee aivan liikaa ihosyöpiä, jotka saavat alkunsa ihmisten hiusrajan tienoilta, koska he eivät levitä aurinkovoidetta tarpeeksi lähelle hiuksia. Myös hiusten jakaus kannattaa suojata tai käyttää aurinkohattua.

Miten käyttää peitevoidetta silmänalusilla?

Ihan ensiksi on tärkeää määritellä peitevoiteen sävy. Valitse peiteväri yhden sävyn vaaleammaksi kuin luonnollinen ihonsävysi. Liian tumma sävy voi korostaa tummia silmänalusia, kun taas liian vaalea sävy ei välttämättä peitä niitä tehokkaasti, vaan tekee "käänteispanda-efektin".

Harmillisesti monilla peitevoiteitten valmistajilla ei ole kovinkaan hyvää sävyskaalaa. Tosin yksi nyrkkisääntö pätee myös: jos haluat peittää sinertäviä silmänalusia, valitse vastaväri, joka on yleensä persikkainen tai kellertävä, riippuen tummien renkaitten sävystä.

Peitevoidetta tulisi pääsääntöisesti käyttää aina meikkivoiteen jälkeen, muuten se peittyy meikkivoiteen alle, eikä toimi kunnolla, vaan menettää sävyä korjaavan ja valaisevan vaikutuksensa. Ihanteellinen menettelytapa on siis se, että ensin levitetään kosteuttava ja suojaava ihovoide, sitten meikkivoide, BB- tai CC-voide koko kasvoille ja lopuksi peitevoide silmien alle.

Jos silmänalusiho on juonteikas, välttäisin kuitenkin tällaista kerrostamista, koska se korostaa ryppyjä jopa nuoremmillakin.

Nuoremmalla iholla ei ole niin väliä, miten peitevoiteen levittää, mutta ikääntyneemmällä se saattaa vaatia hiukan taidemaalarin taitoja.

Jos silmän ulkonurkissa on (nauru)ryppyjä, kannattaa keskittyä kirkastamaan silmän sisänurkkaa (sininen nuoli). Tässä kohdassa on yleensä vähemmän juonteita, joten kannattaa kiinnittää katse siihen. Tarpeen mukaan voi myös kirkastaa silmän sisänurkkaa silmän yläpuoleltakin.

Vanhemmiten silmät monasti uppoavat kasvoihin syvemmälle ja kasvojen luusto näkyy selvemmin. Tässä kuvassa silmät ovat painuneen sen verran, että niiden alle tulee luun myötäisesti painunut rengas (punainen nuoli). Tällöin kannattaa välttää peitevoiteen levittämistä tuohon luun reunan päälle, ettei se korosta sitä enempää. Hyvä tapa on korjata varjostuma levittämällä siveltimellä kirkastava peitevoide juuri tuohon painuneen kaaren pohjalle (varjostumaan siis), ja sitten varovasti vaikka sormin tai meikkisienellä tasoittaa se, ettei se leviä alaspäin pahasti luun reunan päälle.

Palataanpa vielä tuohon peitevoiteeseen. Kaikki silmänalusille tarkoitetut sävyä korjaavat ym. tuotteet eivät ole niinkään peittäviä, vaan ehkä vain korjaavat tummuutta tai kirkastavat katsetta. 

Esimerkiksi klassikko, YSL:n klassikko, Touche Éclat on juuri tuollainen, joka lähinnä kirkastaa, ei juurikaan peitä.

Kuten hylsystä huomaatte, tämä omani on joku Limited Edition -juttu.

Alla tuloksen näkeen ensin juuri iholle sipaistuna, ja toisessa kuvassa kun taputtelin voiteen ihoon. Valoa heijastavat pigmentit toimivat, mutta peittävyyttä ei ole, kuten huomaatte.

Yksi huomioitava seikka on silmänalusten pohjustaminen. Monet hyvätkin silmänaluspeitevoiteet (jotka myös korjaavat sävyä ja kirkastavat) saattavat jo itsessään sisältää niin paljon silikoneja, että peitevoide liikkuu laattana, jos alla oleva voide on myös silikonipitoista. Hyvänä esimerkkinä Cliniquen Airbrush Concealer. Sama laattaefekti tapahtuu, jos iho on vähänkään kostea.

Tämä peitevoide on kyllä muuten hyvä ja toimiva, mutta ellei tiedä, minkä alusvoiteen kanssa se toimii, voi meikkaamiseen kulua aikaa, eikä tulos ole kovin pysyvä. Yleensä sen huomaa tosin jo peitevoidetta levittäessä.

Mitä itse mieluiten käytän?

Pohjustamiseen, eli silmänympärysvoiteeksi laitan mielelläni Doctor Baborin Clean Performance Awakening Eye Creamia. Tämä on hiukan vihertävä voide, joka jo itsessäänkin kirkastaa ihon sävyä.

Mieluiten käytän peitevoiteena Sisleyn Stylo Lumièrea (huomatkaa, että tästä on käsittääkseni kaksi versiota, tämä on peitevoide, joka kirkastaa, ja se toinen ilmeisimmin vain kirkastava) ja sitten jotakin muuta (yleensä jompaakumpaa Cliniqueta) varjojen pohjalle. Postaus tästä Sisleystä on luettavissa täällä, eikä se toinenkaan Sisleyn peittari, josta täällä kirjoitin, huono ole. Valitsen kuitenkin näistä mieluummin tuon Stylo Lumièren.

Vain kokeilemalla oppii meikkaamaan silmänalusensa, mutta toivottavasti näistä vinkeistä oli apua!

*****

Siellä ilmeisimmin juhannus lähestyy... Meillä taas on tänään Fronleichnam*, eli Pyhän Ruumiin pyhäpäivä. Taidan risteillä Hollantiin marjaostoksille, kun Saksa on hiljainen kuin huopatossutehdas pyhisin, eikä tietenkään yhtään mikään ole auki.

Fronleichnam, eli Corpus Christi Saksassa. Kuva Pixabay.

* Fronleichnam, joka tunnetaan myös nimellä Corpus Christi, on katolinen juhla, jossa vietetään eukaristiaa, eli ehtoollista (<----- Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri leivän ja viinin muodossa). Se on yleinen juhlapäivä useissa Saksan osavaltioissa, ja sen nimi tulee keskiajan saksasta ja tarkoittaa "Herran ruumista". Juhlaan kuuluu kulkueet, joihin liittyy usein taidokkaita koristeluita ja näytöksiä, joilla muistetaan viimeistä ehtoollisateriaa ja Kristuksen läsnäoloa eukaristiassa.

Hiukan tuoksuista ja niiden käytöstä

Good Housekeepingissä oli pieni juttu hajuvesien käytöstä. Tässä hiukan siitä lyhenneltynä ja omien kommenttieni kanssa.

Ainakin  minusta tuntuu usein, että käyttämieni parfyymien tuoksu häipyy todella nopeasti. Ainakin yhden virheen olen tehnyt; eli suihkutan hajuvettä monasti ranteisiini ja hieraisen niitä yhteen. Nimenomaan niin ei saisi tehdä, koska hajuveden hierominen ihoon tehostaa sen haihtumista. Sen sijaan tuoksua pitäisi suihkuttaa/laittaa kahdesti ranteisiin, sitten rintaan ja niskaan, ja antaa tuoksuveden kuivua itsekseen.

Rintaan suihkautus antaa tuoksun tuntua koko päivän, ja sitä tehostaa tuoksu ranteissa, kun liikuttelet päivän mittaan käsiäsi. Niskaan laitettu tuoksu taas antaa päivän kestävän tuoksupilven. Voit myös laittaa tuoksua polvitaipeisiisi, jos käytät hametta tai mekkoa.

Tuoksun saa myös kestämään paremmin, jos ennen suihkautusta alueen voitelee tuoksuttomalla sheavoilla tai jollakin vastaavalla.

Joka tapauksessa hyvin kosteutettu iho pitää tuoksun paremmin, sillä kuiva iho imee kosteuden tuoksussa ja näin se haihtuu pikemmin.

Kun valitset tuoksua, suihkuta sitä joko tuoksutuspaperiin tai iholle noin 25 cm:n päästä. Näin vältät tuoksua muuttavan alkoholin hajun.

Jos tuoksusi on kukkaistuoksu, se saattaa olla todella voimakas, joten käytä sitä säästeliäästi. Sitrustuoksuja voit lisätä kirjaimellisesti pitkin päivää ihollesi. Ne myös herättävät sinut tehokkaasti aamuisin.

Iltaisin voit vaihtaa viettelevämpiin orientaalisiin tuoksuihin, joissa on mausteisuutta, myskiä ja viettelevyyttä.

Uutta käyttöä vodkalle

Kaikkeen sitä netissä törmääkin... Jos siis kaapissasi on pullo vodkaa, ja vietät edelleen uudenvuoden jälkeisiä nenänvalkaisuviikkoja, tässä vinkkejä vodkan käyttöön (ennenkuin se haihtuu pullosta...). Kokoan tähän vain ne vinkit, joiden uskon toimivan, ja joita olen itse kokeillut, eli tässä on paljon omia kommenttejani myös.

Lisää hiukan vodkaa tavalliseen shampoosi sekaan, ja saat syväpuhdistavan hiustenpesuaineen, joka liottaa tehokkaasti muotoilutuotteiden jämät hiuksistasi tehden niistä pehmeämmät, puhtaammat ja kiiltävämmät. Vodka tehoaa parhaiten paikoissa, missä vesi on kovaa (kalsiumpitoista), koska se estää mineraaleja sitoutumasta hiuksiin ja estää myös shampoon parabeenien ja sikikonien haitallista vaikutusta.

Vodka myös pitää yllä hiustan pH-arvoa (happamuus) ja tehoaa hyvin hilseeseen ja edesauttaa hiusten kasvua puhdistamalla hiuspohjaa.  Sekoita muutama murskattu (tuore) rosmariininlehti tilkkaan vodkaa ja anna seoksen seisoa 2-3 päivää. Levitä seos hiuspohjaan anna vaikuttaa jonkin aikaa ja pese sen jälkeen hiukset miedolla shampoolla.

Vaatteet, jotka haisevat: Laita hiukan vodkaa spraypulloon ja suihkuta sitä omituisesti tuoksuviin vaatteisiisi. Vodkan haju häviää vaatteen kuivuessa ja niin tekee myös omituinen haju.

Vodka on erinomainen puhdistusaine. Se myös desinfioi. Vodkan ja veden seoksella voit puhdistaa ikkunoita, näyttöpäätteen ruutuja, silmälaseja ym. Korut puhdistuvat myös hyvin liuoksessa. Vodkalla saa myös hometahrat pois esimerkiksi suihkusta.

Vodka saa leikkokukat kestämään kauemmin. Leikkokukat kuihtuvat helposti etyleenikaasun toimesta (etyleeniä erittävät mm. tomaatit ja omenat), mutta suihkuttamalla niitä vodkan ja sokerin seoksella (seos 2 osaa vodkaa, yksi sokeria) saat poistettua etyleenin vaikutukset. Toista sumutus joka toinen päivä ja kukasi kukoistavat kauemmin.

Vodka on erinomainen rasvaisen ihon kasvovesi, joka puhdistaa huokoset ja estää epäpuhtauksien syntymistä. Voi käyttää myös vedellä laimennettuna, jolloin se kuivattaa vähemmän. Pumpulipuikolla pyyhittynä finnien päälle, se saa ne häviämään nopeammin. Vodka myös kutistaa laajentuneet ihohuokoset.

Vodka myös karkoittaa ei-toivotut hyönteiset kukista ja muualta. Sekoita mukaan hiukan tuoretta laventelia, niin teho vielä paranee.

Vodka lievittää hammassärkyä ja korvasärkyä, joka johtuu bakteeritulehduksesta. Laita varovasti pumpulipuikolla kipeälle alueelle. Hakeudu hoitoon.

Vodkan ja veden sekoitus (1:1) suihkutettuna huoneeseen freesaa ja poistaa muut hajut. Vodkan oma tuoksu häviää nopeasti.

Vodkan ja veden sekoitusta voi käyttää myös suuvetenä. Seokseen voi lisätä tipan minttuöljyä raikastukseksi. Älä niele!

Vodka irrottaa tahmeat liimatahrat ja laastarit kivutta.

Vodka auttaa haisevaan jalkahikeen. Liota jalkoja vodkan ja veden seoksessa, Kuivata taputellen ja odota, että vodka haihtuu iholta, ja pese ne lopuksi tuoksuvalla saippualla.

Huuliherpes on viruksen aiheuttama, eikä alkoholi ehkä tepsi sen aiheuttajaan, mutta rakko kuivuu ja kipu ja kutina lähtevät kun painelet rakkulaa vodkaan kastetulla pumpulipuikolla. Samalla periaatteella vodka lievittää haavojen ja ruhjeiden kipua ja desinfioi ne.

Vodka poistaa myös tahroja vaatteista (esim. huulipuna, muste jne.). Laita vodkaa tahralle ja hankaa tahra pois. Pese vaate sen jälkeen normaalisti.

Vodkan ja veden seos toimii käsidesinä.

Vodkasta ja vaniljatangoista voit tehdä itse vaniljauutetta: Halkaise vaniljatangot ja upota ne vodkaan. Sulje purkki tiiviisti ja anna seisoa n. 6 viikkoa. Uutetta voi käyttää ruoanlaittoon. Samalla periaatteella olen itse tehnyt vaniljalla maustettua brandya, joka on kahvin seurana aika herkullisen makuista (2 halkaistua vaniljatankoa per 3 dl brandya tai konjakkia).

Lähde: remediesandherbs.com

Inkiväärin terveyshyödyt + ohje

Kerran ollessani töitten takia pidemmän ajan Etelä-Afrikassa, sain jostakin syystä hirveän köhän, joka oli varsin kiusallinen kokouksissa. Tällöin eräs paikallinen nainen neuvoi minulle kikan, millä pitää ikävä yskiminen kurissa. Ohut viipale inkiväärinjuurta suuhun, se ei haittaa puhumistakaan, jos sen pitää poskessa tai kielen alla. Toimi hyvin.

Inkivääristä on moneksi muuksikin. Sitä on jo tuhansia vuosia käytetty esimerkiksi pahoinvoinnin, merisairauden ja oksentelun hillitsemiseen. Ihan vaan palanen inkivääriä imeskeltävänä toimii hyvin näissäkin ongelmatilanteissa. Autopahoinvoinnista puhumattakaan.

Arabit, intialaiset ja yleensäkin aasialaiset keksivät inkiväärin hyödyt ensin, mutta jo 1500-luvulla tietoisuus tästä kurkuman ja kardemumman sukulaiskasvista ja sen käytöstä levisi Eurooppaankin. Tiedettiin jo silloin sen parantavan vatsavaivoja. Englantilainen lääkäri Robert Thornton mainitsee The Family Herbal -julkaisussaan  vuonna 1814 inkivääriä tarvittavan 2-3 kupillista aamiaiseksi lievittämään rankan ryyppäämisen aiheuttamaa dyspepsiaa. Tässä siis puhutaan tuoreesta inkivääristä tehdystä haudukkeesta.

Nykyisin inkivääriä käytetään mm. raskaudenaikaiseen pahoinvointiin, syöpähoitojen (kemoterapia) aiheuttamaan pahoinvointiin ja esimerkiksi postoperatiiviseen (leikkauksen ja narkoosin jälkeiseen) pahoinvointiin, joissa sen teho on varmistettu. Sitä voi käyttää palasena suussa tai teen tapaisena haudukkeena.

Inkiväärillä on ainakin kuusi parantavaa ominaisuutta:

1. Se vähentää kipua ja tulehdusta, mikä tekee siitä joillekin hyvän avun esimerkiksi päänsärkyihin, kuukautiskipuihin ja  artriittiin. 

2. Sillä on lämmittävä vaikutus ja se vilkastuttaa verenkiertoa.

3. Se estää rhinoviruksia, eli käytännössä vilustumista.

4. Se estää sellaisia bakteereja, kuten salmonella, ja protozooeja, kuten trikomonasta.

5. Suolistossa se ehkäisee kaasun muodostusta ja suolistokramppeja (spasmeja).

6. Se saattaa suojata vatsaa käytettäessä NSAID-kipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia tai asetosalisyylihappojohdannaisia.

Raskauspahoinvointiin:

Kokeile inkivääriä teen muodossa, sen seassa tai kristallisoituina inkivääripaloina. Elleivät nämä tai inkivääri ruoan mausteena miellytä, hanki inkivääriä kapseleissa ja ota enintään näitä 250 mg / päivä.

Autopahoinvointi:

Ota tuntia ennen lähtöä 1 g jauhettua, kuivattua inkivääriä kapseloituna.

Leikkauksen ja anestesian jälkeinen pahoinvointi:

Inkivääriä ei voi suositella otettavaksi 7-10 päivään ennen leikkausta, koska se vähentää veren hyytymistä. Pahoinvoinnin estämiseksi suositellaan otettavaksi 500 mg kapselimuodossa 30 minuuttia ennen leikkausta ja 500 mg 2 tuntia leikkauksen/toimenpiteen jälkeen. Keskustele tästä kuitenkin aiemmin hoitavan lääkärisi kanssa.

Pahoinvoinninestohauduke (2 annosta, hyvänmakuinen)

2 kupillista vettä  - kuumenna kiehuvaksi ja lisää:
2 tl kuivattua minttua (tai 1 rkl tuoretta silputtuna) ja 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

Ota hellasta virta pois, peitä kattila ja anna hautua 15 minuuttia.

Siivilöi sattumat pois ja lisää 1 tl hunajaa. Tarjoa lämpimänä.

Hamppu

Jokainen superfoodharrastaja on varmaankin nähnyt kaupoissa hampunsiemeniä ja aprikoinut, että ovatko ne SITÄ hamppua, siis sitä, josta tulee huumattu olo. Eivät ne ole kannabista, vaikka hamppukasvien sukuun molemmat kyllä kuuluvatkin. Ja ovat myös samannäköisiä kasveja.

Hamppupelto.

Jo 1800-luvulla tunnettiin hamppukasvin (kuituhamppu, öljyhamppu) käytölle noin 25 000 eri käyttötapaa. Hampusta on tehty köysiä, naruja, kangasta, ruokaa, purjeita ja paperia  - ihan vaan esimerkkinä USAn itsenäisyysjulistus, joka luonnosteltiin aikoinaan hamppupaperille. Samoin aikoinaan monet maitten liput oli tehty hampusta.

Hamppunarua.

Aikoinaan hamppu olikin erittäin tärkeä viljelyskasvi, mutta kannabiksen (hampusta jalostettu huumaavia kannabinoideja sisältävä hamppukasvi) käytön yleistyttyä nämä kaksi alkoivat sekoittua ihmisten mielissä toisiinsa, ja hampun kasvattamista kohtasi armoton vastustus, joka siis johtui puhtaasti tietämättömyydestä.

Mitä tulee kuituhampun ja kannabiksen sisältämään huumausaineeseen (kyllä, niissä molemmissa on sitä), hampussa on tetrahydrokannabinolia noin 0,0001 % tetrahydrokannabinolia, kun taas marijuanan sisältämä määrä on noin 5000-kertainen, joten on ihan kuin puhuisi kotikaljasta ja vodkasta.

Nykyään on myös kiistelty kannabiksen lääkkeenomaisen käytön sallimisesta. Itse puollan tätä, sillä tiedän sen tepsivän hyvin esimerkiksi syöpähoitojen aiheuttamaan pahoinvointiin. Samaten se ilmeisimmmin auttaa MS-taudin oireisiin.

On kuitenkin muistettava hyötyhampun viljelyn etuja, vaikka jotkut ennakkoluuloisesti niputtavatkin sen samaan kategoriaan kuin kannabis. Hamppu on helppo viljellä luontaisesti; se on luontaisesti geneettisesti manipuloimatonta, eikä se tarvitse tuholaismyrkkyjä. Se kasvaa nopeasti ja täten voi olla hyödynnettävissä energiaksi biomassana.

Ravinnon lähteenäkin hamppu on monipuolinen. Sen siemenet ovat hyvä proteiinin lähde; 25% painosta on proteiinia. Vaikkakaan kasviperäinen proteiini ei imeydy yhtä hyvin kuin eläinperäinen, on kasviperäinen proteiini kuitenkin ilmastoystävällisempää, sillä eläinproteiinin tuottaminen tuottaa valitettavasti ympäristöpäästöjä.

Hampunsiemenet ovat huomattavan hyvä, luontainen lisäravinne etenkin liikuntaa harrastaville. Siinä on kaikki kymmenen välttämätöntä aminohappoa ja lukuisa määrä muita aminohappoja, huomattava määrä magnesiumia, rautaa ja fosforia - viimeksimainitut  lisäävät hapen kuljetusta elimistössä.

Hampunsiementen käyttö tasapainottaa hormonitasoja (magnesium!), auttaa ihoa säilymään kimmoisana (rasvahapot!), auttaa laihduttamisessa ja liikunnan jälkeisessä palautumisessa (aminohapot!), auttaa sydäntä ja verisuonistoa ja alentaa verenpainetta (rauta, fosfori), auttaa tasapainottamaan kolesteroli- ja verensokeritasoa ja ruoansulatusta (kuidut!).

33% hampunsiemenistä on kolesterolitonta öljyä, joka sisältää runsaasti omega 6, 9 ja 3 -rasvahappoja. Hampunsiemenet maistuvat miellyttävälle (joku on kuvaillut makua auringonkukansiemenen ja pinjansiemenen kaltaiseksi), joten ne ovat monikäyttöisiä. Kuorittuja hampunsiemeniä voi lisätä mm. salaatteihin, keittoihin, tai smoothieisiin. Öljyä voi käyttää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Muut osat kasvista ovat hyödynnettävissä kuituina, bioenergiana jne.

Lippia

Koska olen teejuomien suurkuluttaja, tarttui reissulta mukaan myös muutama teepaketti. Oi että, varsinkin tämä vaikutti erittäin mielenkintoiselta: Lúcia-Lima.

Paketissa oli vielä tuollainen nokkosen näköinen kasvinoksa. Erillisessä kuvassa yrtti näyttää ihan yhtälailla nokkoselta, tai sen sukulaiselta.

Kuukkelin ja kääntäjän yhteistyöllä yrtti paljastui lippiaksi, joka myös sitruunaverbenana tunnetaan (Lippia citriodora eli Aloysia triphylla). Rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Taimia näkyy saavan suomalaisistakin puutarhamyymälöistä, joten teenpä viikolla johonkin taimitarhalle tarkastusiskun, sillä nyt olisi taas pitkästä aikaa kiva laittaa keittiön ikkunalle yrttejä kasvamaan.

Pieni lisäkuukkelointi kertoo lippian olevan sitruunanmakuisten yrttien kuningatar (hetkinen, mihin jäi citronella eli sitruunaruoho....?), joka sopii maustamaan juomia, jälkiruokia ja sekä liha- että kalaruokia. Yrtti sopii hyvin kuivattavaksi ja käytettäväksi teehen sekoitettuna tai haudutettavana sellaisenaan (tässä minun versiossani ei ole "oikeaa teetä", vain tätä verbenaa).

Sitrunaverbenaa on käytetty jo satoja vuosia käytetty lääkkeenomaisena yrttinä etenkin Etelä-Amerikassa. Sen on havaittu lievittävän kuumetta ja tulehduskipuja. Siitä on myös mainintoja yleisestikin kivunlievittäjänä. 

Se on antibakteerinen ja lievittää myös stressiä ja auttaa saamaan unen päästä kiinni, jos esimerkiksi siitä tehtyä teetä juo iltaisin. Sen sanotaan myös helpottavan astmaa.

Sitruunaverbenaa käytetään myös erilaisissa ruoansulatusongelmissa, koska sen on havaittu nopeuttavan ruoansulatusta ja hillitsevän suoliston spasmeja ja ilmavaivoja.

Mutta mikä mielenkiintoisinta, esimerkiksi sitruunaverbenateen jatkuva käyttö pitää suoliston hiivan (candida albicans) kurissa, eikä hiiva pääse villiintymään siellä eikä muuallakaan kehossa. 

Menenpä tästä keittelemään pannullisen iltapuhteiden lomaan.

Sitruunaverbenan taimi.

Nyt keräämään villivihanneksia!

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, jolloin minäkin viritän Orakas-kuivurini ja alan kerätä ensi talven varalle kaikenlaista vihreää. Korvasieniäkin toki keräisin, jos niitä suinkin löytyisi...

Nokkosia voi kerätä läpi kesän. Nuoret kevään nokkoset voi kerätä sellaisenaan, mutta myöhemmin kesällä napsitaan latvoista vain noin sormenpituinen pätkä.

Nokkosen voi valmistaa ryöppäämällä se ensin muutaman minuutin ajan, sitten minä yleensä valutan nokkoset ja käytän ne pinaatin tapaan. Tässä vaiheessa ne voi pakastaakin. Jos kuivattaa ne, ei ryöppäämistä tarvita.

Keitinvedellä voi muuten huuhdella hiuksia, se antaa kiiltoa ja hoitaa hiuspohjaa. Vesi toimii myös kasvimaalla kirvojen torjunnassa.

Nokkonen tasaa verensokeria ja verenpainetta ja toimii diureettina.

Piharatamo on toinen pihoilla yleisesti kasvava kasvi, jonka nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin. Älä kerää vanhoja ja sitkeitä lehtiä, sillä ne ovat yleensä kitkeriä.

Piharatamo on antibakteerinen ja soveltuu (hakattuna) esimerkiksi haavojen hoitoon (näin minäkin olen sitä lapsena käyttänyt!). Siitä keitetty tee myos irrottaa limaa, joten se soveltuu yskän hoitoon.

Maitohorsma, "Rentun ruusu" on myös syötävä kasvi. Lehtiä voi hyödyntää, ja nuoret versot toimivat parsan korvikkeena.

Siankärsämöstä saa hyvää maustetta, kunhan poimii nuoren kasvin lehdet ennen kukintaa. Timjamin ja rakuunan kanssa se maustaa liemet, joilla voi korvata liha- ja kanaliemitiivisteet kokkauksessa. Nuoria lehtiä voi käyttää pieninä määrinä myös salaateissa. Sopii riista- ja sieniruokiin ja rasvaisen lihan mausteeksi.

Voikukan nuoria, rapeita lehtiä voi käyttää salaateissa tai pinaatin tapaan. Voikukalla on myös diureettinen ja turvotuksia poistava vaikutus. Voikukan nuppuja voi kerätä alle viisisenttisistä varsista ja käyttää ne huuhdeltuna ruusukaalin tapaan, esimerkiksi kiehautettuna suolalla maustetussa vedessä.

Kreikassa muuten toreilla myydään voikukanlehtiä. Niistä poistetaan juuri ja ne hoohdotaan ja keitetään suolalla maustetussa vedessä ja tarjoillaan valutettuna oliiviöljyn, sitruunamehun ja suolan kanssa. Voisimme tästä ottaa oppia mekin.

Lisää tietoa täällä.

Voikukan keltaisista terälehdistä saa myös todella hyvää viiniä