Mikä voisi selittää kosmetiikan hintojen eron Suomen ja Saksan välillä? Esimerkkinä Sisleyn tuote.

Tätä olen pohtinut monta kertaa. Esim. tämän Sisleyn peitevoiteen (Sisley Phyto-Cernes Èclat) ostin Saksasta nettikauppa Flaconista 54 eurolla, kun se Suomessa maksaa esimerkiksi Stockmannilla 115 euroa ja Sokoksella pari euroa vähemmän.

Vertaa.fi:stä löytyy hiukan hintavertailua (kuvan voi klikata suuremmaksi):

Edullisimmillaan sitä siis myy Suomessa tällä hetkellä alennuksella Deloox.fi, joka on minulle ihan outo nettikauppa. Hinta on 57,99 euroa ilman toimituskuluja. Tämä firma näkyy olevan hollantilainen.

Minun ostokseni oli toimituskulujen kanssa noin tuon mainitsemani 54 euroa, mutta Saksassa ovatkin postimaksut edullisempia kuin Suomessa.

Silti brändikosmetiikan hinnoissa tuntuu olevan ilmaa.

Mistä hinta muodostuu?

Myyntihintahan on yleensä => välittömät kustannukset + välilliset (epäsuorat) kustannukset + voittomarginaali.

Myös arvonlisävero tietenkin vaihtelee eri maissa, ja sillä on vaikutusta lopulliseen hintaan. EU-direktiivin mukaan arvonlisäveron on oltava jäsenvaltioissa vähintään 15%, ja Suomessahan tätä juuri nostettiin 25,5%:in, ja täten Suomessa ALV on EU-maiden toiseksi korkein, vain Unkari menee edelle 27%:lla. Mailla on usein eri ALV-kantoja joillekin tuotekategorioille, kuten ruoalle, mutta puhun nyt siis kosmetiikasta.

Saksassa normaali ALV on 19% ja Alankomaissa 21%. ALV:n suhteen edullisin EU-maa on Luxembourg, jossa prosentti on 17.

Sitten ne suorat (raaka-aineet jne.) ja epäsuorat (työn hinta) kustannukset

Kosmeettisen valmisteen valmistuskustannukset voivat vaihdella suuresti useiden tekijöiden perusteella, kuten:

Formulointi: Tuotteen monimutkaisuus (esim. yksinkertainen voide vs. monimutkainen seerumi) vaikuttaa kustannuksiin. Räätälöidyt koostumukset saattavat vaatia enemmän tutkimusta ja kehittämistä, mikä lisää kustannuksia.

Ainesosat: Korkealaatuiset tai harvinaiset ainesosat voivat nostaa kustannuksia merkittävästi. Luomu- tai luonnonmukaiset ainesosat maksavat usein enemmän kuin synteettiset ainesosat.

Pakkaukset: Pakkauksen valinta voi vaihdella suuresti hinnan mukaan. Räätälöidyt tai ympäristöystävälliset pakkaukset maksavat yleensä enemmän kuin tavalliset vaihtoehdot.

Testaus ja vaatimustenmukaisuus: Lainsäädäntövaatimukset edellyttävät usein turvallisuus- ja stabiiliustestejä sekä mahdollisesti kliinisiä tutkimuksia, jotka voivat lisätä kustannuksia huomattavasti.

Tuotannon laajuus: Pienissä erissä tapahtuva tuotanto voi olla yksikkökohtaisesti kalliimpaa kuin laajamittainen valmistus mittakaavaetujen vuoksi.

Brändäys ja markkinointi: Brändi-identiteetin, pakkaussuunnittelun ja markkinointistrategioiden kehittäminen voi lisätä (alku)investointeja.

Kosmetiikan ainesosat on testattava mikrobiologisesti, kemiallisesti, fysiologis-kemiallisesti ja aistinvaraisesti, jotta markkinoille voidaan saattaa turvallisia tuotteita ja jotta käyttäjien terveys ei vaarannu. Toisinsanoen tämä kaikki vie aikaa ja teettää töitä.

Sitten on vielä eräs hintaan vaikuttava yksityiskohta, eli jakeluketjut ja markkina. Pieni kauneushoitola tuskin pystyy hyvälläkään asiakaskunnalla (ja myyntipaikalla) ostamaan/myymään sellaisia määriä kuin suuret kosmetiikaketjut kuten Saksassa esimerkiksi Douglas tai Müller. Jos ostat paljon, niin hinta yleensä alenee.

Jos nyt teoriassa lasketaan jotenkin hinta tuolla ostamalleni Sisleyn peitevoiteelle (jossa siis kaikki muu paitsi Saksan ALV), se olisi 42,66 euroa. Stockalta ostettuna ilman suomalaista ALVia hinta olisi 85,68 euroa. Onhan näillä eroa. Tämä ei tietenkään kerro mitään voittomarginaalista tai muista kustannuksista.

Mitä tulee kosmetiikka-alaa yleensäkin, jotakin kertoo tämäkin sen tuottavuudesta:

Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui yli 13 000 vähittäiskauppaa, keskimääräinen bruttokatteen osuus oli 53,33% yleisesti vähittäismyynnissä. Tietyillä toimialoilla sen todettiin olevan korkeampi, esimerkiksi kosmetiikan alalla 58,14%. Otetaan esimerkkinä tunnettu Estée Lauder. Se on yksi maailman suurimmista kosmetiikka-alan yrityksistä, ja se on ostanut myös pienempiä tuotemerkkejä, kuten Cliniquen ja Smashboxin. Vuonna 2017 päättyneellä tilikaudella Estée Lauderin bruttokate oli 79,39%, ja viiden vuoden keskiarvo oli 80,19 %. Muilla yrityksillä on samankaltaisia tuloksia. Avonin marginaali oli 81,61% ja Revlonin 61,45%. (lähde:freelanceformulation.com). Bruttokate lasketaan vähentämällä myynnin kustannukset myyntituotoista.

*****

Sitten näitten hintajaaritusten jälkeen arviota tästä Sisleyn tuotteesta.

Tämä ostamani on sävy 1, eli se vaalein. Sävy on hieman persikkainen, kuten hyvän silmänaluspeittarin pitääkin olla. Muuten tummia rinkuloita silmien alla on hankala neutraloida.

Koostumus on huomattavasti paksumpaa kuin aiemmin muutamaan otteeseen kehumallani toisella Sisleyn silmänympärystuotteella (joka edelleen on se ihan paras, aiempi postaus on luettavissa täältä).

Voiteessa on metallinen levitin, joka varmaan pelittää jääkaappikylmäni hyvin iholla, ja paketissa on myös mukana laadukas sivellin.

Ihan kärkisijalle ei tämä peiteaine rankingissani kiipeä, mutta top-vitoseen kuitenkin.

Mukavaa viikonloppua!

EDIT: Tämä pohdiskelu pääsi lähtemään sormista hiukan liian aikaisin, enkä ehtinyt finalisoida sitä, mutta päätin, että se nyt saa olla just tällainen pohtimispostaus 😅.