Juhannuksestakin sitten selvittiin

Varsin oli tavallinen viikonloppu, ellei hellettä lueta lukuun. Syömisetkin olivat tyyliin silliä ja uusia perunoita, mutta hyväähän sekin on. Juhannustaikoja ei tullut tehtyä.

Mies on häärännyt puutarhassa ja minä chattaillut netissä ystävien kanssa ja välillä katsellut YLEn Areenasta ohjelmia. Löysin todellisen aarteenkin, eli kaksiosaisen sarjan nimeltä Häjyt. Se on vuodelta 1978 ja komiat ovat maisemat latomerineen! 

Suurin yllätys oli se, että Kauhavan ruman vallesmannin oikeaa kättä näytteli nyt jo edesmennyt kummisetäni, Jaakko Sippola.

Tämän Isotalon Antista ja Rannanjärvestä kertovan kaksiosaisen TV-sarjan näet täältä.

Häjyylylle löytyy myös oma taustansa, ja siitä voi lukea täältä. Tiedä sitten, paljonko tarinassa on totta, mutta se on totta, että siellä aikoinaan oli paljonkin varallisuutta, ja monet lähtivät alueelta Amerikkaan, koska heillä oli varaa tehdä niin. Yritteliäisyys on aina ollut siellä kunniassaan, ja sitä arvostan, vaikka en koskaan voisi kuvitellakaan palaavani sinne uudelleen asumaan. Silti olen todella ylpeä juuristani!

Tallinkin verkkokauppa

Varastoistaan sitä löytää joskus vaikka mitä. Nyt löysin varmaankin viime vuonna tehdyn Tallinkin nettikaupan tilauksen jämät, eli puuterin, jonka olin unohtanut korkata. Ihan vaan muistutuksena, että kyseisestä nettikaupasta voi todella tehdä erinomaisen hintaisia löytöjä, ja tuotteet tulevat kotiovelle. Ei ole maksettu mainos!

Edellinen puuterini veteli viimeisiään, joten hankin tämän Givenchyn Prisme Visagen. Sävyn nimi on 3. Popeline Rose.

Pakkauksen mukaan se tasoittaa kasvojen sävyä, korostaa sitä ja muotoilee kasvoja. 

Itse puuteri on aika ohutta, suorastaan silkinohutta, ja olisin vaikka voinut vannoa, että se ei sisällä talkkia, mutta kyllä siellä talkki kuitenkin ihan INCIn kärkilistoilla on, kuten niin monissa muissakin puutereissa.

Näillä hellekeleillä mikä tahansa liejuuntuu kasvoilla, joten en osaa sanoa, miten hyvin tämä normaaleissa olosuhteissa kestää. Tuskin kuitenkaan huonommin, kuin mikään muukaan puuteri. Tuotteen keveys on tässä valttia, ja se ei ainakaan tunnu kakkuuntuvan kasvoille.

Olen käyttänyt jo vuosia Givenchyn vastaavaa irtopuuteria, ja pitänyt siitä kovin, joten en yhtään epäile, etteikö tämä olisi ihan yhtä toimiva tuote käsilaukkuun. Pigmenttiä ei tässä tuotteessa paljoa ole, joten jäin miettimään, että onko se kuitenkin enemmänkin korostustuote, vaikka se toimiikin mattaavasti kasvoilla.

Ei vielä tunnu Juhannukselta

Tänään oli normaali työpäivä. Tai oikeastaan Dublin-flexi, joka on jokaisen työntekijän oikeus puolipäivävapaaseen Irlannissa (toisinsanoen, minulla oli iltapäivävapaa). Eihän siellä muuten saisi koskaan hoidettua juoksevia asioitaan, sillä kaikkea ei voi hoitaa netissä ja varsinkin julkisilla kun kulkee, niin aikaa kuluu helposti se puoli päivää.

Yritän nyt orientoitua suomalaiseen Juhannukseen, mikä on aika hankalaa, sillä mitään ihmeellisempää ei ole tänä viikonloppuna luvassa 😎 . Pitääkö sitä aina ollakaan...

Lääkitys (bortetsomibi), jota olen nyt saanut muutaman kerran ihon alle viikottain, on ehkä vienyt hiukan ruokahaluja. Tai sitten se on tämä helle. Joka tapauksessa ainakin makeanhimo on mennyt, mikä on hyvä juttu. Olen päivittäin kuitenkin ahminut sushia, jonka kanssa pitää olla suorastaan teollinen määrä wasabia ja soijaa. Se kyllä maistuu, kunhan vaan wasabia on tajunnanräjäyttävä määrä.

Tuota bortetsomibia muuten saan ihon alle (vatsanahka) kerran viikossa, ja joka piikistä jää ihmeellisen soikea, ruskea kuvio sinne. Hiukan ärsyttävää näyttää gepardilta siitä suunnasta, vaikka tarkoitus ei olekaan keekoilla kesän aikana biksuissa missään rantsulla.

Turussa ehdottomasti paras ja kallein paikka on Kauppahallin Kado. Paras sushi ikinä! Kumpikaan kuvan annoksista ei tosin ole sieltä. Pitää hiukan hillitä tätä hinkua, nyt tällaista kotiintilausruokaa on harrastettu koko mennyt viikko.

Mistä tulikin mieleen, että toukokuussa söin Dublinissa päivittäin kotiin tilattua safkaa, ja osin se oli aika korkeatasoistakin. Laskun maksoin kesäkuun puolessavälissä, ja oikeasti sillä luottokorttilaskulla ei ollut mitään muuta kuin näitä tilauksia, ja totaali oli hiukan yli 720 euroa. Hiukan kirpaisi!!!!!

Mitä tulee tähän tautiin, on olo ollut ihan OK. TYKS oli unohtanut viikon verikokeista perusverenkuvan, joten en osaa sanoa, mikä esimerkiksi hemoglobiini nyt on, mutta eipä olossa ole valittamista, ja hematologikin ilmaisi tyytyväisyytensä asiaan. Kemoterapia alkaa sitten parin viikon päästä. Kauhulla odotan.

Oikein mukavaa Juhannusta kaikille, seuraavaksi tuleekin kosmetiikkapostauksia! Vaihteeksi!

Erinomainen silmänympärysvoide yöksi

Olen aina tykännyt Estée Lauderin tuotteista, ja ihan napakymppi on myös tämä Bootsilta hankkimani Advanced Night Repair Eye Supercharged Complex Synchronized Recovery - silmänympärysvoide. Laitoin bonusrahani suurimmaksi osaksi matkakokoisiin tuotteisiin, mutta varmaankin tätä pitää hankkia täysikokoinenkin, kun purkki on tyhjä.

Avattuani purkin huomasin, että itse voide on geelimäistä, mutta silti tuhtia ja uppoaa silmänympärysihoon hyvin. INCI-listan mukaan siinä on kasvisperäisiä aineita (mm. koivu-, vesimeloni-, linssi-, kamomilla-, narsissi-, levä- ja omenauutetta, poria-sientä, kofeiinia ja glyseriiniä. INCI-lista on aika pitkä, ja sisältää myös ihoa tasoittavia silikoneja, joita en pidä niin pahana ollenkaan. Voide tuntuu samettiselta silmänalusilla.

Hassua kyllä, se ei vaikuta kovinkaan rasvaiselta, mutta siloittaa senkin edestä. Voisin kuvitella käyttäväni tätä meikin alla päiväkäytössäkin, mutta toisaalta se on yövoide.

Pitääpä hankkia täysikokoinen. Suosittelen.

Parempi viikko

Onneksi moni asia on korjaantunut viime viikosta, ja hemoglobiinikin näyttää nousseen ysikymppisestä tiistaiseen 112, mikä sekään ei ole vielä ihan hurrattava, koska naisten alaraja on 117.

Sairaalastakin siis tulin jo pois, vaikka se "kova luu" hematologi olisi halunnut, että olen siellä maanantaihin. Ihan turhaa, sanon minä. Olin jo töissä torstaina normaalisti. Epikriisiin oli infektio-osaston erikoistuva laittanut, että "työkiireet stressaavat, eikä potilas osaa sitoutua osastohoitoon", ja seuraavassa lauseessa oli, että "potilas ei tarvitse osastohoitoa, joten kotiutetaan". Höh.

Ihanat irlantilaiset työkaverini piristivät minua maanantaina kukka- ja suklaalähetyksellä. Vahinko vaan, etten viime viikkojen koronatesti- ja sairaushässäkässä ollenkaan ollut muistanut kertoa, että olen jo Suomessa, joten lähetys tuotiin Irlannin-asuntoni oven taakse. Vuokraemäntäni sai siis nautittavakseen tämän ihanan kimpun ja suklaarasian. Kimppu on todella yksi kauneimpia ikinä, ja varsin isokin! Olin suorastaan häkeltynyt.

Hematologi soitti eilen aamulla, ja oli tyytyväinen labratuloksiin. Munuaisten kreatiiniarvo huitelee vielä hiukan alta 200, mutta on alenemaan päin, ja pitäisi saada se kaksinumeroikseksi luvuksi ennen kuin sytostaatti lisätään lääkelistalle. Bortetsomibi on nyt mennyt kerran viikossa ihon alle, mutta senkin annostus on normaalisti tiuhempi. Maksa-arvo (ALAT) on hiukan koholla, johtunee lääkkeistä.

Hematologi sitten huomautti, että jaa, sulta on otettu luuydinnäytekin, ja että "sitä nyt ei olisi välttis tarvinnut, koska edellisestä ei ole niin hirveästi aikaa", mutta "tulipa nyt sitten sekin otettua varmuuden vuoksi". Tämä hiukan harmistutti, sillä minulla on taas siitä sohimisesta ollut selkä älyttömän kipeä (TYKSissä ottavat sen suoliluun harjanteesta selän puolelta) jo toista viikkoa. Ei ollut infektiotauteihin erikoistuva tietenkään varmaan kovin paljoa harjoitusta tuossa toimenpiteessä saanut ja verikin roiskui pitkin petiä niin, että toimenpiteen jälkeen näytti siltä kuin siinä olisi teurastettu joku pieni eläin.

Kortisoni on edelleen aina bortetsomibi-piikkipäivää ennen ja jälkeen isona annoksena ja se kyllä toden totta lisää kierroksia ankarasti. Öisin ei nukuta ja jos nukuttaa, unet ovat vähintäänkin pimeitä. Onneksi kortisonia ei mene joka päivä (ainakaan toistaiseksi). Työenergiaa se kyllä lisää, mutta aiheuttaa myös keskittymisongelmia.

Mutta ei olisi uskonut, kuinka paljon tuo kohonnut, vaikkakin edelleen alakanttiin oleva hemoglobiiniarvo tekee olotilalle, olen ihan kuin eri ihminen, jos vertaa viime viikkoon!

PS: Täytyy kehua hiukan KELAa. Hematologi muisti eilen aamulla, että hänen pitää kirjoittaa B-lausunto KELAlle noista syöpälääkkeiden korvattavuuksista. Jäin miettimään, että mitä minun pitää sen B-lausunnon saatuani sille tehdä, kun KELAsta soittaa ystävällinen naishenkilö, joka kertoo heidän saaneen sen lausunnon ja tehneen päätöksen korvattavuudesta, uusi KELAkortti tulisi postissa. Olin aika mykistynyt tästä nopeudesta. Hän myös kertoi, että saan takautuvasti korvaukset nyt jo ostamistani syövän hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä. Tätä en edes osannut odottaa, eli todella hyvää palvelua!

Elämän kulkua

Tämä blogi sai joskus yli kymmenen vuotta sitten alkunsa sairastamastani syövästä. Samalla meni elämä kokonaan uusiksi, parisuhdetta myöten.  Sitä aiemmin sama tapahtui kymmenisen vuotta tästä aiemmin, panoksenaan taas koko elämä.

Jäin nyt miettimään sitä, että elämä nyt vaan näyttää menevän uusiksi noin kymmenen vuoden sykleillä.

Eikä kaikki edes ole niin yksinkertaista. Joskus jollakin esimieskurssilla jouduimme piirtämään aikajanaa elämistämme niin, että rinnakkain oli yksityiselämän käyrä ja työelämän käyrä, molemmat kaikkinen huippuineen ja notkoineen. Minulla ne menivät aika hyvin yksiin, eli notkahdusvaiheessa tuntui, että kaikki on huonosti. Joillain muilla taas yksityiselämä ja parisuhde kantoi paremmin silloin, kun töissä meni huonosti. Mielenkiintoisia havaintoja nämäkin. 

Näiden käyrien myötä onkin hyvä reflektoida hiukan omaa suhtautumistaan elämään ja ongelmiin yleisemminkin. Omalta osaltani tulin siihen tulokseen, että hyvin helposti sulkeudun itseeni ja pyrin tulemaan toimeen itsenäisesti ja muita kuormittamatta, mikä ei aina ole ihan järkevää sekään. Varsinkin kun yleisesti turvaverkko ja läheisten piiri on olemassa, mutta tämä tapa on vaan niin lujittunut osaksi omaa itseäni, etten haluaisi mitenkään kuormittaa ympäristöäni esimerkiksi omien sairauksien tai muiden ongelmien takia.  Mietin myös sitä, miksi sen avun ottaminen vastaan voi olla niin hankalaa.

Ellet ole koskaan kokeillut piirtää kyseisenlaisia käyriä, kokeilepa. Aikajana voi olla vaikka 10 vuotta ja käyrä saa mennä ylös ja alas paperilla, mutta merkkaa kuitenkin kaikki huiput, syvänteet ja käännöspisteet, ja analysoi niitä. Voit todella yllättyä, kun tarkastelet tulosta.

Ihonhoitoa ja vähän muutakin

Kylläpä tuo isoannoksinen kortisoni pistää pään sekaisin!  Aamulla tuli pari tekstaria TYKSistä palautepyyntöineen ja käväisin samalla kuuden aikaan vessassa ihan umpiunessa. Sänkyyn palatessani selitin miehelle, että nyt mua tullaan hakemaan ambulanssilla (!!!!) Ruoholahteen labroille. Vasta kun pääsin sänkyyn, aloin itsekin miettiä, että mitä oikein höpötän... Ruoholahteen (Helsinki) taitaisi olla aika pitkä matka pelkille labrakokeille  Turusta 😄😆. Ai kauheeta! Siinä sitten hekoteltiin miehen kanssa koko jutulle, enkä tietenkään edes muistanut, että on lauantaiaamu - mitäs labroja nyt lauantaisin olisi ollut muutenkaan.

No tulipa hyvät naurut heti aamutuimiin ja ehti vielä vetäistä tirsat ennen kuin siivooja saapui.

Kortisonilääkitys ohentaa pidemmän päälle ihoa, ja kun iho alkaa vanheta joka tapauksessa tässä iässä, on hoitoonkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Olen tullut siihen tulokseen, että vetisemmät voiteet kosteuttavat paljon paremmin kuin rasvaiset sellaiset, ja nyt löysinkin hyvän kasvovoiteen Irlannista. It Cosmeticsin voiteita myy Suomessa Kicks.

Olisin ostanut täysikokoisen, mutta päädyin tilaamaan Bootsin kantispisteillä kaikenlaisia matkakokoja, joista tämä oli yksi. Tämä Confidence in a Gel Lotion Moisturizer on siis ohut ja rasvaton geelivoide, jossa on keramideja, glyseriiniä ja kaktusuutetta vesipohjassa. Se uppoaa hyvin ihoon, kosteuttaa ihan uskomattomasti. Jos rasvaa kaipaa, sen päälle voi lisätä vaikka ihoöljyä lukitsemaan kosteus. Voiteessa on myös hyaluronaattia, kollageenia (joka ylläpitää myös ihon kosteutta) ja ihoa rauhoittavaa aaloeta.

On muuten erittäin miellyttävä voide, ja sopii myös meikin alle hyvin. Vahva suositus!

Sairaalassa, akuutti tilanne

Viime viikko meni tuon kadonneen koronanäytteen takia ihan pipariksi, kun en tietty päässyt labroille enkä hematologille ilman negatiivista lähetettä. Se kadonnut näytekin siis löytyi lopulta, ja sain kaksi negatiivista tulosta viikonloppuna ja pääsin vihdoin maanantaina labraan.

Tänäaamuna sitten hematologi soitti kukonlaulun aikaan ja komensi välittömästi päivystykseen, lääkitys pitäisi aloittaa heti, sillä munuaiset ovat tilttaamassa. No, tottelin ja olen tälläkin hetkellä osastolla, eikä lääkitystä ole vieläkään aloitettu. Omasta mielestäni munuaiset toimivat ihan OK, mutta labrojen perusteella ne eivät toimi. Kummallista.

Olisivat nyt vaan aloittaneet sen kortisonin jo aamulla, sillä se pistää nyt ikävästi yöksi "ylikierroksille", ja todennäköisesti en nuku ollenkaan. Tiedän kokemuksesta.

Huomenna olisi myös proteasomin estäjä bortetsomibin eka tiputus suoneen. Toivottavasti hoitavat sen nyt sentään aamulla, ja pääsisin sitten pois.

Tietenkin vielä piti saada huonekaveriksi metelöivä vanhempi täti 😒. Ihan täydellistä.

Kun ei mikään suju

 Ei taas menneellä viikolla oikein ole mikään sujunut. Palasin siis Suomeen viikko sitten lauantaina, ja sain muuttotavaroitten kanssa puljatessani selkäni niin kipeäksi, että piti tilata pyörätuoli lentokentille. Sillä huristelu tosin avustettuna kyllä helpottikin matkantekoa suunnattomasti, se täytyy sanoa. Lähdön päähän jopa Dublinin kentällä tehtiin nopsaan ostokset ennen porttia.

Osin varmaan tuohon selän kipeytymiseen vaikutti sekin, että toissatorstaina heitin aika pitkän kävelylenkin Dún Laoghairessa (Dunleary) käydessäni siellä koronatestissä.

Kuva: THL

Mistä päästäänkin koronatestiasiaan. Finnair vaatii lennoilleen tulevilta negatiivisen koronatestin (saa olla joko pika-antigeenitesti tai PCR) tai rokotustodistuksen (yksi annos rokotetta riittää, tai todistuksen sairastetusta koronasta toipumisineen. Olin jo ehtinyt varata ja maksaa tuon PCR-testin, kun kahta päivää ennen lähtöä tuli tuo rokotustodistussääntö. Senhän olisi voinut kätevästi printata mukaan Oma Kanta -sivuilta.

Suomeen paluun jälkeen voi aikaisintaan 72 tunnin karanteenin jälkeen käydä ilmaisessa koronatestissä (varaus: finentry.fi). Näin minäkin tein. Negatiivinen testi katkaisee karanteenin, joka muuten kestäisi kaksi viikkoa. Kyseessä on HUSin koordinoima palvelu ja tulokset tulevat tekstiviestinä noin 24 tunnin kuluttua. Paitsi että minulle ei tuloksia kuulunut.

Parin päivän odottelun jälkeen aloin soitella HUSLABiin ja selvisi, että näyte ei ollut koskaan kirjautunut systeemiin, eikä siis sitä löytynyt. Muutaman puhelinsoiton jälkeen selvisi, että näin oli käynyt muutamalle muullekin Turussa otetulle näytteelle.

Likipitäen koko perjantai meni siis soitellessa sinne ja tänne. Lopulta hermostuin ja buukasin uuden näytteenottoajan, joka olikin päivän viimeinen ja ajallisesti 10 minuutin päästä buukausajankohdasta. Sinne sitten huristelin autolla tuhatta ja sataa ruuhka-aikaan, ja juuri ja juuri ehdin ennen kuin henkilökunta poistui paikalta. Huomautin kadonneesta näytteestä ja minulle kommentoitiin, että "ei se kadonnut oo, joku vaan unohti lähettää sen laukun HUSLABiin". Jassoo.

Olisi joku voinut valistaa asiasta HUSLABin asiakaspalvelijaakin, joka kuulemma oli hukkua tiedusteluihin eilen, eikä osannut sanoa asiasta yhtään mitään.

Näyte otettiin siis uudelleen ja sain vielä saman päivän aikana tuloksen: negatiivinen.

Paljon tästäkin näyterumbasta aiheutui haittaa. Jouduin perumaan labrat ja ajan hematologian polille. Peruttu aika aiheuttaa poliklinikkamaksun (yli 40 euroa). Lisäksi tieto perumisesta/ajan siirtämisestä ei mennyt hematologille itselleen joka soittaa että "missä oot, sunhan piti olla täällä mun vastaanotolla just nyt".

Labroilla ja vastaanotolla olisi ollut aika kiire, koska kävin Irkuissa vain kerran labroissa ja hematologin määräys oli käydä parin viikon välein. Hän oli myös huolestunut tästä selkäkivusta ja sanoi, että minun pitäisi ottaa ambulanssi ja mennä päivystykseen, jossa asia tutkittaisiin ja saisin kipuun hoitoa. Jos selkärangassa olisi murtuma, se voisi jopa halvaannuttaa minut lopuksi elämääni.

Sitä hiukan itsekin aprikoin mielessäni. Alkuviikosta en tosiaankaan päässyt kunnolla edes kävelemään, mutta nyt on tilanne parantunut aika lailla - onneksi.

Varsinainen härdelliviikko siis. Onneksi selkä on nyt paljon parempi, ja labrat maanantaina ja hemapoli siis keskiviikkoaamuna. Siitä se lähtee sitten tämän myelooman hoito.