Niitänäitä lääketutkimuksista ja heinäkuun loppua

Täytyy kyllä sanoa, etten ole saanut mitään aikaiseksi koko tänä kesänä. Mutta pitääkö aina saadakaan jotakin aikaiseksi? 

Turku on kyllä kiva kesäkaupunki. Paljon tapahtumia ja minulla on muutenkin seuraelämä ollut hiukan (paljon!) vilkkaampaa kuin takavuosina konsanaan. Hyvä näin.

Pub Niskassa pizzalla hyvässä seurassa.

Ystävien kanssa lounaalla Agnes-paviljongissa.

Ainoa asia, mikä tässä kuussa vielä pitäisi saada aikaiseksi on veroilmoitus Saksaan. Tosin vaikuttaa siltä, että itse yritän sitä viime tipassa ja sitten soitan vakkariveroneuvojalleni Stefanille Aacheniin, ja hän tekee sen puolessa tunnissa. Hän toimii paikallisella Lohnsteuerhilfevereinilla (VLH), joka sitten laskuttaa vuosimaksun asiakkaan tulojen mukaan. Sinänsä hyvä systeemi, kun sillä maksulla saa koko vuoden ajan veroneuvontaa, mutta kun minä en tarvitse kuin apua tämän viime vuoden veroilmoituksen teossa, tänä vuonna sitten maksan veroni Suomeen.

Kyllä otti päähän kun sain suomalaisen verokortin ja veroprosentiksi tuli 45,5. Eipä paljoa työnteko kannattaisi. Jotain konsulttihommia teen satunnaisesti loppuvuoden, katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Säästöjä onneksi on vielä, enkä ole ulkomailta kotiuttanut vielä penniäkään.

*****

Asiasta seitsemänteen. Katselin Ruutu+:sta Syke-sarjaa. Vaikka siinä on otettu paljonkin "taiteellisia vapauksia" (mm. syöpäpotilaita hoidetaan muka traumapolilla), niin useat ylilyönnit menevät kyllä juuri ja juuri, mutta nyt tarinassa kehiin heitettiin lääketutkimus, jossa on kaikenlaista hämärää.

Eipä ihme, että monasti puhutaan isosta, pahasta lääketeollisuudesta! Tässä Syke-sarjan tarinassa on haittavaikutusten yms. salailua, mitä ei oikeasti edes voisi tapahtua IRL. Haittavaikutukset kun pitää raportoida ja luokitella, ja vakavimmat (mm. hospitalisaatio, oli kausaliteetti sitten sidoksissa tutkittavaan valmisteeseen tai ei) menevät aina viranomaisille saakka.

Olen täälläkin kertonut aiemmin sen stoorin, kun olin joskus aikoinani perjantaina työpäivän jälkeen poistumassa eräästä sairaalasta, kun siellä juuri tutkimuskäynnillä ollut naispotilas tuotiin sairaalaan uudelleen, kun hänen päähänsä oli kotinsa ulko-ovella tipahtanut kattotiili. No tällä ei tietenkään ollut mitään tekemistä tutkimuslääkkeen kanssa, mutta silti piti tehdä vakavan haittavaikutuksen raportti viranomsisille siitä, ja niin myöhästyin lentokoneesta, kun sitä raporttia piti jäädä sorvaamaan tutkijalääkärini kanssa. Tällaisilla vakavilla haittatapahtumaraporteilla on varsin lyhyt aikaikkuna prosessointiin, ja ne raportit menevät siis aina viranomaisille saakka. 

Sitä paitsi pitää muistaa, että lääkefirmojen intresseissä on "tappaa" uudet, kehitysvaiheessa olevat molekyylit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ettei niihin menisi turhaan investointeja.

Muutenkin lääketeollisuutta mollataan paljon ahneudesta. Tosiasia on, että lääkkeen kehitys vie aikaa ja rahaa. Jos ajatellaan, että uuden lääkkeen kehitys vie 10-12 vuotta, ja patentti on 20 vuotta, jää lääkeyritykselle n. 8 vuotta aikaa kattaa myynneillä tuon kehityksen aiheuttamat kulut. Ja koska lääkefirmat ovat yrityksiä, eivätkä hyväntekeväisyyslaitoksia, niiden toiminnan tulisi olla kannattavaakin. 

Harva ajattelee asiaa tältä kantilta.

Mutta on tämä mielenkiintoinen ala, kaikenkaikkiaan. Viikolla osallistuin webinaariin, jossa puhuttiin syöpälääkkeiden uusista näkymistä, sekä proteomiikasta ja genomiikasta. Kuulosti jopa ihan tieteiskertomukselta. Paljon on menty eteenpäin siitä, kun minut keskushermostopuolelta yhtäkkiä syöpälääkepuolelle 10 vuotta sitten "nakattiin".

EDIT: Ja viime vuodethan sitten menivät kipulääkkeiden kanssa. Toisaalta ei niin vieras alue minulle kuitenkaan.