Bali

Toiseksiviimeinen päivä Balilla. Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus, kunhan pysyy poissa noista massaturismikeskuksista, kuten aussien suosima Kuta. Esim. Sanurissa on paljon paikallista asutusta, ja ihan eri fiilis.

Hinnat ovat edullisia, esim. tunnin balilainen hieronta (joka todellakaan ei ollut mitään sormenpäillä silittelyä) on n. 4 euroa. Kasvohoito (tunnin) saman verran, ja kävin pedikyyrissä hiukan kalliimmassa paikassa, joka oli noin kympin.

Jos ei aamulla uneta hirveästi, aion vielä käydä hieronnassa ennen lähtöä! Tosin olen tietoinen siitä, että tihkun öljyä päätä myöden sen jälkeen.

Kasvissyöjälle ja merenelävistä pitävälle tämä on paratiisi, hindujen ja buddhalaisten kansoittama saari kun tämä on. Liharuokia en suosittele, todellakaan (pihvit ovat hirvittäviä, ja luultavasti trombiinilla kasaan liimattuja).

      Tässä satay-sekoitus, huomaa hieno "pöytägrilli", jossa hehkuva iso hiili banaaninlehden päällä

                                                     Surf & Turf, joka oli todella maukasta!

Viiniäkin täällä (ylläripylläri!) viljelevät, mutta kuten voi olettaa, eivät ne ole kovinkaan juotavia. Rosé on ihan OK, jos sitä saa kylmänä. Bib-viiniä yleensä sekin. Alla Puri Santrianin ystävällinen baarimikko Agung esittelemässä paikallista roséta.

Mielenkiintoisin asia oli täällä käynti kampongissa - traditionaalisessa balilaisessa talossa. Oli mielenkiintoista nähdä, miten se oli samankaltainen kuin kiinalaiset talot, suku asuu samalla tontilla eri "pihoissa", keskellä oleskelupaikka (avoin olohuone) ja kauimmaisessa nurkassa perheen temppeli. Kotieläimet oli sijoitettu periaatteessa alueen toiseen syrjään, asuintilat toiseen. Kotieläinten kanssa oli samalla puolella kaivo, keittiö ja riisivarasto.

                                                          Pihoja pihojen perään.

                                                                  Perhetemppeli

                  

                                                       Oleskelutila keskellä pihoja.

                                                          Kukkotappelu takapihalla

                           Näissä häkeissä elävät kanat takapihalla, kunnes päätyvät ruokapöytään.

                                 Piikkisikoja oletettavasti myös odottamassa pääsyä pataan.

                                  Pari sikaakin makoili keittiön takana ankeissa karsinoissaan.

                                   Riisivarasto ja kaivo kanahäkkien vieressä pihojen perillä.

Kulttuuri on sinänsä sekoitus kiinalaista, malaijilaista, intialaista, ripauksella Tyynenmeren saaria. Olin oikeastaan ihan unohtanut, miten miellyttävää tässä ilmansuunnassa onkaan!

Btw, tulin muuten kahvilaan kirjoittamaan tätä  - ja naapuripöydässä syötiin jättikatkoja valkosipulilla. Piti sitten minunkin niitä tilata. Valitettavasti kuvaan ei voi vangita ihanaa tuoksua!

Huomenna sitten varmaan joku pyörtyy koneessa tähän valkosipulinkatkuun, matka kun jatkuu kohti Hongkongia.

Mutta, ah, on se NIIN hyvää!

Kopi Luwak

Jos suoraan sanotaa, en ole varmaan ikinä maistanut niin hyvää kahvia kun joskus toin Malesiasta. Se oli pikimustaa ja nuppineulanpään kokoisina, kiiltävinä rakeina pussissa. Pussissa myös mainittiin, että se oli paahdettu voin kanssa. Tarkoittiko sitten kahvivoita, en tiedä.

Tänäaamuna maistoin Ubudiin mennessä kupillisen Kopi Luwakia. Maku viipyy vieläkin suussani lounaan, cokiksen ym. jälkeen.

Kopi (=kahvi) Luwak (=paikallinen sivettikissa) on kahvi, jota Indonesiassa tuotetaan vain n. 300 kg vuodessa. Tämä tekee siitä erikoisen makunsa (ja valmistusmenetelmänsä lisäksi) erittäin haluttua ja sitä myötä siis kallista. Nyt ostamani 50 g papuja maksoi noin 30 euroa, tosin kauppa ei liene ihan Balin edullisimpia.

Kahvin valmistusmenetelmästä tekee erikoisen se, että nuo mainitsemani sivetit syövät kahvimarjat, joiden sisällä oleva papu siis "likoaa" ruoansulatusnesteissä, tullen ulosteiden mukana pois ja näistä pavuista siis kahvi tehdään.

Kuulostaa epämiellyttävältä, eikö totta? Maistettuaan kahvia ei kuitenkaan todellakaan ajattele sitä. Ruoansulatusentsyymit antavat nimittäin kahville erikoisen "tervamaisen" rakenteen ja siirappimaisen (treacle, en vertaisi sitä sokerimelassisiirappiin, vaan esim. tummaan palmusiirappiin) maun, joka ei kuitenkaan ole makea, mutta vuoraa suun täyteläisyydellään. Tämä täytyy itse kokea, sitä ei voi kuvailla.

Suuni tuntuu edelleen, näin illan koitteessa siltä vuoratulta. Virvoitusjuomienkin ja paikallisen viinin jälkeen, se edelleenkin putkahtaa pehmeänä esiin. Mutta miksi sen pitäisikään poistua, koska maku oli ainutlaatuinen.

Bali ja uhri rakkaudelle

Syntymäpäiviä sitten vietinkin täällä, eli 50 tuli "lasiin". Ei sinänsä tunnu erityiseltä, se iän rajapyykki siis, siitä kun monet saavat jonkinlaiset kriisin. Tulin vaan hiljakkoin siihen tulokseen, että se on integroitumisen aikaa. Minulle se tarkoittaa sitä, että mietin edelleen sitä, "mikä minusta tulee isona", mutta siinä mielessä, miten voin yhdistää menneen elämäni palaset ja käyttää ne hyödykseni. Sikäli tämä paikkakin  - tosin vahingossa valittu - on sopiva. Yhdistelmä rauhallista elämää ja buddhalaista ja hindulaista filosofiaa. Sopii tilanteeseen.

Täällä näkee siellä täällä maassa pieniä, banaaninlehdestä tms. taiteltuja "koreja", jossa on kukkia, riisiä ja hedelmiä. Nämä ovat päivittäisiä uhreja ihmistenväliselle rakkaudelle, "ihan kuin Valentinen päivänä". Rakkauden sanoman arvostamiseksi. Hieno ajatus, ja ihmiset muistavat laittaa tämän uhrin joka päivä. Kuskilla oli muuten yksi autonsa kojetaulun päällä.

Hieno ajatus meille länsimaisillekin ja hyvä muistaa muinakin päivinä kuin sinä "ystävänpäivänä".