Higgsin hiukkanen

Yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista oli vierailu CERNissä MBA-ryhmäni kanssa. Jos joku lukijoistani sattuu liikkumaan Genevessäpäin, siellä kannattaa ehdottomasti käydä (siellä on mm. näyttely joka päivä, myös lapsia kiinnostavaa juttua).

Kuulimme siellä mm. Higgsin hiukkasesta (Higgs boson), jonka olemassaolo perustuu fyysikko Peter Higgsin malliteoriaan (sattumoisin Higgs on erään lontoolaisen proffatuttuni hyvä ystävä, tämä kävi ilmi vasta kun tulin Cernistä). Tässä lisää suomeksi.

Cernissä ollaan nyt otettu askel lähemmäksi sen löytämistä, ainakin viimeaikaisten uutisten mukaan.

Ja miten sitten Higgsin hiukkasen löytyminen vaikuttaisi meidän jokapäiväiseen elämäämme? Moni varmaan ajattelee, ettei mitenkään, mutta asia on täysin päinvastainen. Lyhyesti sanottuna Higgsin hiukkasen löytyminen tarkoittaisi sitä, että materia ei ole sidottu aikaan ja paikkaan.

Voit vain kuvitella, miten tämä tieto mullistaisi maailman, jossa nyt elämme. Jään seuraamaan kiinnostuneena, mitä Cernissä tulee lähivuosien aikana tapahtumaan. Löytyykö hiukkanen, vai ei?

Vanhenemisesta

Aika tekee tehtavansa meihin jokaiseen. Vanheneminen lienee tosin nykyaan hitaampaa kuin se oli vaikka sata vuotta sitten. Johtuneeko sitten ruoasta ja kosmetiikasta (tai kauneuskirurgiasta).

Ollapa kaksikymppisen kroppa ja viisikymppisen aivot. Taman allekirjoitan tyystin.

Nain sita rypistytaan!

Niin, kaikki me tiedamme, etta hyvat geenit, ravinteikas ruoka, liikunta ja tarpeellinen lepo ovat hitaan vanhenemisen perustekijoita. Tahan voisi tietty lisata positiivisen elamanasenteen ja stressittoman elamantavan.

Hiusten harmaantumiseen vaikuttavat ainakin B-ryhman vitamiinit (B-12 ja B-6 etunenassa), tai siis niiden puute. Niin, ja sokerihan on myrkkya, joka vanhentaa ennen aikojaan...

Ahvenfileita, sieni-sipulimuhennosta, tomaattia ja punajuuria sinihomejuustolla. Hyvaa kalaproteiinia ja antioksidantteja.

Iho vanhentuu ja rypistyy niin ulkoisista kuin sisaisistakin tekijoista. Ulkoisista tekijoista pahin lienee ilmasto yleensakin, lampotilan vaihtelut ja liika aurinko. MBA-kurssimme kavi CERNissa, ja siella saimme kuulla avaruussateilyn olevan myos syy vanhenemiseen. Jos ihminen elaisi kokonaan n. 100 m maan alla, vaikkapa jollain CERNin asemalla, niin vanheneminen hidastuisi. Paikan nayttelyhallissa (suosittelen muuten kaymaan, jos joku Genevessa pain liikkuu) oli seinama, joka valkehti sen mukaan, miten siihen osui avaruussateilya, ja se kuvasti hyvin tilannetta, missa maan pinnalla asujina olemme. Mielenkiintoista.

Kehon liialla happamuudellakin vaitetaan olevan tekemista vanhenemisen kanssa. Nailla tipoilla voi korjata asiaa (iHerb).

Nuorempana tuota liiallisen auringonoton vaaraakaan ei ymmartanyt. Onneksi naita valovaurioita saa jossain maarassa korjattua ihoa uudistavalla tretinoiinisalvalla. Tama on reseptitavaraa, ja sita kayttaessa voi varautua siihen, etta iho uusiutuu niin voimakkaasti, etta hodetut kohdat nayttavat suorastaan kalannahalta suomuineen. Silti lopputulos on hyva. Myos kosmetologeilla on kuorivia hoitoja, ellei ihotautilaakarin pakeille jostain syysta halua menna.

Kollageenia ja hyaluronihappoa ulkoisesti iHerbista.

Body Shopin suklaantuoksuinen ja erittain kosteuttava kausituote.

Kollageenia sisaisesti ruoasta saadun lisaksi (iHerb)

Vanhenemiseen liittyy viela yksi ainakin minua naurattava asia: Yleinen nuorekkuus. Teini-ikaisena sita ajatteli, etta MIKSI ihmeessa keski-ikaiset (lue: ikaloput) pukeutuvat niin vanhanaikaisesti. Mutta kun ympari kaydaan niin yhteen tullaan...muoti on syklittaista.

Kun olin teini-ikainen, aitini 50-luvun vanhoista vaatteista loytyi kummasti muodikasta paallepantavaa. Nyt taas on muodissa moni tyyli MINUN nuorudestani.

Mutta menepa laittamaan paalle joku 70-luvun hippiasu, niin jopa naytat fossiililta! Mutta kun joku teini pukee samat hepenet ylleen, se on vain "cool".

Enka mina(kaan) koskaan kuvitellut kauhistelevani jotain teini-ikaisten nykypaivan tempauksia voivottelemalla, etta "silloin kun MINA olin nuori...". Vaan mita vanhemmaksi sita tulee, sen useammin se paasee suusta.

Sita se on, se vanheneminen. Onneksi kuitenkin elamankokemus on se, mika tassa iassa on plussaa. Mietin vaan, etta ajattelenkohan kahdeksankymppisena sita, mika hupakko olinkaan tassa iassa? No, ehka se jaa nahtavaksi.