Niin, jossakin vaiheessa sekin menettää uutuudenviehätyksensä ja pieni itsekkyyskin nostaa päätään. Ei mikään firma voi minua omistaa! Työmatkat tarkoittavat aina ylipitkiä työpäiviä ja loputonta seurallisuutta silloinkin kun väsyttää, on jetlagissa ja kengät hiertävät ja tekisi vain mieli sanoa rumasana, kääntää kylmästi selkänsä ja painua nukkumaan.
Ei sillä, en minä mikään erakko ole, enkä sellaiseksi aio, mutta joskus liika on liikaa. Minulle ilmeisimmin asian ilmoitti oma kroppani, koska en muuten sitä ymmärtänyt.
 |
| Ihana, huumorintajuinen, seurallinen, kaunis, väsymätön, ylienerginen, mukaansatempaava, kaikkeen mukautuva, erittäin pätevä, kärsivällinen, kielitaitoinen ja piinkova menestyvä liikenainen. |
Jeh, taruolentoja on monenlaisia. Missään ei näy adjektiivia, joka viittaisi ns. pehmeisiin arvoihin. Yksinkertaisesti siksi, että niillä ei paljoa ole painoarvoa. Toisten kunnioituskin - se, joka on hyvin usein jollakin tavalla leivottu firmojen arvoihin - on usein kiven takana. Jos olet käynyt liikkeenjohdon koulutuksia, niin ymmärrät (ehkä), mitä ne (yrityksen arvot) tarkoittavat, mutta harva johtaja osaa niitä välittää alaisilleen muuta kuin sen pakollisen mekaanisen tiedoituksen välityksellä, mitä hän on velvollinen arvojen muuttuessa alaisilleen tiedottamaan. Käytöksessä ja toiminnassa tämä ei useinkaan juuri näy.
Eettisyys töissä ja työpaikalla on useinkin silkkaa sanahelinää. Termi tunnetaan kyllä, mutta ei ole tarkkaan ajateltu sitä, mitä se käytännössä merkitsee.
Olin tänään paikallisen IHL-ryhmän kouluttajien kokouksessa (IHL = International Humanitarian Law) ja mietin, että monellako ihmisellä esim. entisellä työpaikallani olisi pienintäkään käsitystä asiasta saatika sitten siitä, että haluan viedä viestiä eteenpäin. Tässäkin asiassa kun mennään etiikan ja ihmisarvojen kentälle, joka on liike-elämässä no man's land, pelottava paikka, josta ei edes saa puhua ja jonka karttamisella saat parhaiten pelattua omaan pussiisi. Noh, kärjistäen sanottu, mutta näinhän se menee.
Eettisesti arveluttavia tekoja ja asioita on varmaan jokaisella, mutta jospa ehkä oppisimme paremmin tiedostamaan ne pahimmat karikot, niin sekin jo olisi jotakin.
Rahat pois - bisnestä, ilman etiikkaa, laista kun joskus löytyy porsaanreikiä - lue tämä esimerkki. Niinpä.
Yksi ihminen ei voi oikaista koko maailmaa, mutta aina kannattaa sitoutua johonkin - vaikkapa vain pitämällä yllä keskustelua asiasta.
Mihin sitten minä olen suuntaamassa ja kauanko aion jatkaa tätä downshiftaamista? Tällä hetkellä en tiedä. Nyt tuntuu hyvältä keskittyä vapaaehtoistyöhön, mutta jokin balanssi työn ja sen kanssa on aikaa myöten löydettävä. Liika on liikaa kumpaakin, siis ainakin aika ja energia ovat rajalliset :D