”Klenkes": Outo käsiele Aachenissa (elekieltä)

Olen edelleen Suomessa, vaikkka piti jo tänään lähteä, mutta siirsin lentolippuni ensi viikkoon. Nyt taas hiukan Saksajuttua hassusta aachenilaisesta käsieleestä. Lähteet ovat The Local.de ja Wikipedia.

Jos aachenilaiset tapaavat toisensa Aachenin ulkopuolella, nämä Saksan läntisimmän kaupungin asukkaat tervehtivät toisiaan mielellään salaisella kädenmerkillä. Vaikka symboli on Aachenissa ylpeydenaihe, perinteellä on pitkä - ja melko synkkä - historia.

Kuva: Wikipedia

Vaikka kehonkieli tuntuu usein yleismaailmalliselta, uuteen maahan muuttaminen voi avata silmät hämmentävälle joukolle eleitä ja niiden merkityksiä, joita on kaikkialla maailmassa - eikä Saksa ole poikkeus.  

Täällä Aachenissa yleismaailmallisempi sormien ristiminen siinä toivossa, että jotain hyvää tapahtuu, saattaa saada aikaan hämmentyneitä katseita (tapahan on tuttu monissa maissa: "fingers crossed" - lue lisää täältä). Sen sijaan onnea toivottaessa painetaan peukaloa alaspäin toisella kädellä - ele, jonka uskotaan juontavan juurensa antiikin Roomasta ja sen gladiaattorikilpailuista (lue lisää täältä).

Jos kerrot vitsiä tai olet sarkastinen, vetämällä sormella alaluomea voi tehdä sen selväksi saksalaiselle kuuntelijalle, kun taas maailman mielettömyys voidaan ilmaista heiluttamalla kämmentä kasvojen edessä.

Vaikka nämä eleet saattavat olla jo tuttuja, on tilanteita, joissa saatat nähdä salaperäisiä käsiliikkeitä, joita et ole koskaan ennen nähnyt. 

Kun ajat länsisaksalaisella maaseututiellä, autoilija saattaa ohittaa autosi hieman tavallista hitaammin nyrkki ilmassa ja pikkusormi pystyssä. 

Ohittaja katsoo sinua odottavasti ikkunasta, ja sinä saatat tuijottaa hämmentyneenä takaisin ja olet epävarma, miten vastata. Hetken kuluttua käsi saattaa laskeutua takaisin ohjauspyörälle, kun salaperäinen kuljettaja ajaa vauhdilla pois kaukaisuuteen.

Jos sinulle on joskus käynyt näin, olet juuri törmännyt Klenkesiin - salaiseen kädenliikkeeseen, joka on aachenilaisten välinen tervehdys aina, kun he ovat poissa kotoa. 

Klenken-patsas Aachenissa. Saatat pimeydessä erottaa tämän käsimerkin.

Sitä voi käyttää kadulla, pubissa tai vaikka vaelluksella Kalliovuorilla - itse asiassa missä tahansa, missä kohtaat toisen aachenilaisen - mutta nykyään sitä näkee todennäköisimmin Saksan teillä ajaessa, varsinkin jos autosssasi on Aachenin rekisterikilvet. 

Klenkes-eleen historia 

Aachenin kaupunki tunnetaan monista asioista: sen upeasta katedraalista, sen ainutlaatuisesta sijainnista sekä Belgian että Alankomaiden rajalla ja tietenkin sen hurmaavista ja värikkäistä karnevaaleista.

Ei kovinkaan kaukaisessa menneisyydessä se tunnettiin kuitenkin ennen kaikkea kukoistavasta kangas- ja neulateollisuudestaan. 

Vaikka alueen kankaantuotanto juontaa juurensa keskiajalle, tekstiilituotanto teollistui täysin 1800-luvulla, jolloin kaupunkiin syntyi runsaasti kangas- ja tekstiilitehtaita.

Monet varsinkin näiden neulatehtaiden työntekijöistä olivat pieniä lapsia, jotka lajittelivat vialliset neulat hyvistä neuloista prosessissa, joka tunnetaan nimellä "ausklinken". 

Tässä prosessissa, joka tapahtui aivan tuotannon loppuvaiheessa, neulat asetettiin vierekkäin pitkäksi riviksi ja etsittiin eroja muodossa, pituudessa tai muissa ominaisuuksissa.

Neuloja käännettiin ja lajiteltiin oikean käden pikkusormella - Klenkesillä - ja tämä toistuva liike johti lopulta kyseisen sormen epämuodostumiin ja kasvuhäiriöihin. 

Kuva: Wikipedia.

Näistä silmiinpistävän epämuodostuneista sormista aachenilaiset tunnistivat sanomatta sanaakaan monet kanssakaupunkilaisensa missä päin maailmaa tahansa.

Näin vaatimattomasta Klenkesistä tuli kunnioitettu kulttuurisymboli, ja siksi kohotetun pikkusormen elettä käytetään yhä nykyäänkin, kauan sen jälkeen kun neula- ja kangastehtaat ovat lopettaneet toimintansa.

Nykyään Aachenissa vierailevat voivat nähdä ikonisen eleen ikuistettuna Holzgrabenin varrella sijaitsevassa veistoksessa, vain kivenheiton päässä raatihuoneesta (kuva oli tuossa edellä).

Paikallisen kuvanveistäjän Hubert Löneken vuonna 1970 tekemä veistos esittää kolmea selittäin seisovaa hahmoa, jotka pitävät oikean kätensä pikkusormia taivasta kohti ylpeän ja jopa uhmakkaan näköisinä. 

Viimeisen puolen vuosisadan aikana muistomerkistä on tullut merkittävä matkailunähtävyys ja tärkeä pysähdyspaikka monille kaupungissa vieraileville.

Tätä tarinaa ja patsaan historiaa en muuten tiennyt minäkään, joten oli ihan hyvä "opiskella" tämäkin asia, niin surulliset juuret kun tuolla eleellä lasten runnelluissa sormissa onkin.

Elekieltä ja sen tulkintaa

Se kyllä täytyy sanoa, että näin etätöitten keskellä firmassa keksitään yhteisöllistä toimintaa jopa virtuaalisena, ja myös mielenkiintoisia koulutuksia.

Toissapäivänä tuli monen tunnin virtuaalikoulutus puolen tunnin jaksoissa. Kävin läpi ensimmäisen, joka käsitteli elekieltä (aion kirjoittaa, että katsoin sen, mutta interaktiivisessa videossa oli useita eri tsekkauspisteitä, joissa tarkistettiin asian ymmärtäminen, ja sitten "koe" lopussa). Eli palaan osin siihen täällä. Tämä siis minun tämänhetkistä osaamistani, eli ensimmäisen koulutuspätkän antia 😃.

Photo by Jonas Kakaroto on Unsplash

Olen ollut yli 25 vuotta kansainvälisissä hommissa ja ihan lyhyesti sanoen, siinä, missä sanat kertovat, ovat ilmeet, eleet yms. monasti toista. Täytyy kuitenkin muistaa, että elekieli on sidoksissa myös kulttuuriin, joten yksittäisestä eleestä ei voi tehdä definitiivisiä päätelmiä, vaan ele pitää sitoa kontekstiin.

Henkilökohtaisesti yksi suomalaisten suurista virheistä on seistä kädet puuskassa esimerkiksi puhuessa tai pitäessä esitelmää. Kädet puuskassa on hyvin torjuva ele, ja se ymmärretään siten joka kulttuurissa, joissakin asentoa pidetään jopa vihamielisenä. Asento tekee hyvin negatiivisen vaikutelman, tosin ehkä se on suomalaisille ujoille ihmisille suojautumiskeino. Toinen, mitä karsastan, on käsien laittaminen taskuihin puheen tai esitelmän aikana. Sekin toimii torjuvasti.

Esitelmöidessä on hyvä käyttää käsiään, mutta niillä ei pidä huitoa. Käsien eleet antavat sopivasti pontta puheelle, ja useinhan hyvin katsojiaan kosiskelevat puhujat levittävätkin kätensä miltei sillä tavalla, kuin aikoisivat ottaa kuulijansa syleilyotteeseen. Avoimet kämmenet myös tuovat vilpittömyyden tunteen ja synnyttävät luottamusta kuulijassa.

Photo by Andre Hunter (Unsplash)

Mikä tekee ihmisestä hyvän kuuntelijan? Jälleen kerran myös eleillä on osuutta asiaan. Miltä tuntuu puhua ihmiselle, joka katselee katonpiihin kun puhut? Tiedämme kumpikin vastauksen: turhauttavalta, koska hän ei tunnu kuuntelevan, vaikka välillä sanoisikin jotakin osoittaakseen kuuntelevansa. Hänen mielenkiintonsa on muualla.

Kuunteleva ihminen saattaa kallistaa päätänsä tai laittaa etusormensa poskelleen ja peukalon leualle, tai leuan alle, kuten kuvassa.

Suoraan silmiin katsominen on osoitus vilpittömyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen silmiin olisi tuijotettava herkeämättä (ellei ole kysymys rakastavaisista, jotka voivat kaikkea hölmöä tehdäkin). Muutaman sekunnin suora katsekontakti kertoo jo paljon, ja synnyttää luottamusta.

Entäs sitten, jos puhuja kertoo jotakin ja katse harhautuu esimerkiksi oikealle ylös. Todennäköisesti hän kertoi juuri valheen.

Onko sinulla hyviä esimerkkejä elekielestä ja sen tulkitsemisesta?