Välillä vakavampaakin asiaa

Vapaaehtoistoiminta maahanmuuttajien parissa on tuonut tietoisuuteeni myös perheväkivallan ja ihmiskaupan. Suomen kielen opetus sisältää myös muita länsimaiseen yhteiskuntaan sopeuttamisen elementtejä, kuten sen, että naisille kerrotaan Suomen lainsäädännöstä ja heidän oikeuksistaan. Olisin tuon muotoillut oikeastaan käyttäen sanaa ihmisoikeuksistaan, sillä monilla näistä naisista ei ole ollut mitään tietoa niistä ja moni ei edes pääse ilman miestään kodin ulkopuolelle. Yritämme auttaa heitä.

Ihmiskauppa tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta suomalaiselle, mutta täytyy pitää mielessä, että Suomi on siinä suhteessa lähinnä kauttakulkumaa. Ongelma on kuitenkin maailmanlaajuisesti mittava, eikä loppua näy.

Suomessa toimiva VALO -yhdistys toimii ihmiskauppaa vastaan, ja toivottavasti mahdollisimman moni tämänkin blogin lukijoista tutustuisi asiaan tarkemmin tuon linkin kautta.

Minulla on hyvä ystävä, joka on antiikkipitsien asiantuntija ja joka eräällä businessmatkallaan törmäsi eräässä maassa ihmiskaupparinkiin. Hän pelasti erään nuoren naisen hirvittävistä olosuhteista, ja nyt mietimme yhdessä, miten voisimme auttaa noita naisia työllistämällä heidät jotenkin.

Hyvin moni tyttö joutuu lähtemään "piiaksi" epämääräisiin maihin, koska heillä ei ole tulonlähdettä, jolla elättää perheensä. Katolinen usko kieltää ehkäisyn ja abortit, joten lapsia riittää ja naisen arvo on käytännöllisesti katsoen olematon. Moni ei näiltä ulkomaankeikoiltaan palaa koskaan, ja työjärjestelyt ovat todennäköisesti mitä ovat. Työnantaja pakottaa tytöt tekemään mitä itse mielii ja koska tytöiltä on otettu passit ja kommunikaatiovälineet pois, on hankala saada mistään apua.

Ennen näiden tyttöjen lähettämistä esimerkiksi Lähi-Idän arabimaihin heidät pidetään muutama kuukausi säilössä (kuin nautoja karsinoissa, sanoi ystäväni), oletettavasti siksi, että mahdollinen raskaus saadaan poissuljettua ennen lähtöä.

Nämä naiset voisivat kuitenkin esimerkiksi tehdä käsitöitä ja ansaita sillä tavalla elantonsa. Tätä mahdollisuutta nyt mietimme ystäväni kanssa.

Olisiko lukijoilla ajatuksia tai ideoita?

Ihmiskaupasta

Laitanpa tähän nyt muutaman sanan ihmiskaupasta, koska se rehottaa maailmassa suurempana kuin koskaan aikaisemmin. Suuremmassa mittakaavassa kuin aikaisemmin myytiin orjia plantaaseille USA:n etelävaltioissa ja muualla.

Ihmiskauppaan voi törmätä miltei missä tahansa, ja siksi onkin hyvä tunnistaa sen merkit. Suomessa ennen vuotta 2004 ihmiskauppa oli liki olematonta, mutta oletettavasti liittyen Neuvostoliiton hajoamiseen, siitä alkoi tulla ongelma, ja se liitettiin samaan aikaan myös rikoslakiin.

Maailmassa arvellaan olevan näin monta ihmiskaupan uhria tällä hetkellä.

1-2% ihmiskaupan uhreista pelastetaan. Vielä pienempi määrä ihmiskauppiaista saa rangaistuksen. Ihmiskaupan uhrin keskimääräinen ikä on 12 vuotta, ja se nuorenee yhä vuosien kuluessa, koska asiakkaat haluavat "tuoretta tavaraa". Kun keski-ikä on 12 vuotta, niin voi vaan kuvitella, kuinka nuoria ovat ne nuorimmat uhrit....

Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskauppaa on toisen henkilön paritusrikoksen kaltainen hyväksikäyttö, pakkotyö tai muunlainen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattaminen ja elinkauppa taloudellisissa hyötymistarkoituksissa.

Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa.

N. 75% ihmiskaupasta Suomessa on työperäistä ja 25% prostituutioon liittyvää. Tekijät saattavat olla uhrin ystäviä, sukulaisia tms., eli kaikki ihmiskauppa ei liity välttämättä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Työperäisessä ihmiskaupassa kaikki viralliset paperit saattavat olla kunnossa, mutta työtuntimäärät voivat olla ihan järjettömiä tai palkka ihan mitätön. Uhri ei tunne oikeuksiaan. Työperäisen ihmiskaupan lähtömaina korostuvat erityisesti Vietnam, Kiina ja Thaimaa.

Prostituutioperäisissä ihmiskauppatapauksissa uhreille luvattu usein jotakin ns. normaalia työtä, mutta päätyykin seksityöhön ilman mahdollisuutta vaikuttaa työn puitteisiin ja esim. ehkäisyyn. Työn lopettaminen ei myöskään ole mahdollista. Tällaisen ihmiskaupan lähtömaana on usein Nigeria, Venäjä ja Baltian maat.

Ihmiskauppa on tärkeätä tunnistaa ajoissa. Viranomaisille ilmoittamiseen riittää pelkkä epäily asiasta ja yhteyttä voi ottaa kuka tahansa. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan täytyisi pitää silmänsä auki, koska ongelma on lisääntymässä ja siihen pitäisi tarttua ajoissa uhrien pelastamiseksi. Täytyy muistaa, että useinkaan radikaaleja tuntomerkkejä ei ole, ja uhrit ja tekijät pysyttelevät hyvin piilossa.


Tunnusmerkkejä:

• Laiton maassa oleskelu, väärennetyt matkustusasiakirjat, joku toinen on järjestänyt henkilön matkan, viisumin ym.
• Kielitaidottomuus, vaikka on oleskellut Suomessa pitkään
• Arkuus, pelokkuus
• Väkivallan uhka, uhkailtu kotimaahan palauttamisella, perheenjäsenten uhkailu
• Liikkumista rajoitetaan, muu tarkkailu / kontrolli
• Ei passia itsellään, ei  yhteydenpitovälineitä.
• Alisteinen /riippuvainen suhde työnantajaan
• Ei hoida itse virallisia asioita, henkilön mukana aina sama ”tulkki”
• Velkavankeus, joutuu maksamaan työnantajalle elinolosuhteistaan
• Ei palkkaa tai vain pieni palkka, heikot työolosuhteet
• Alan ammattiliittojen sopimuksia ei noudateta
• Poikkeukselliset asuinolosuhteet

Ihmiskaupasta ja auttamisjärjestelmästä lisää täällä ja täällä ja täällä.