Nyt loppuu plösöily!

Ylipäätään arvelen syöväni ihan terveellisesti, mutta joskus tulee niitä päiviä, jolloin voisin syödä kaiken, mitä keittiöstä löytyy kaapinovia myöten. Eilen oli yksi tällainen päivä. Kerroshampurilainen, iiiiso laittikokis, sitten visiitti paikalliseen leipomoon jossa ostin  - yhden, tai eikun kaksi kermamunkkia, jotka illalla söin teen kanssa.

Tänä aamuna söin kaksi ruisleipää runsain täyttein ja nyt nipistelee mahaa. Mietin, että olivatko ne munkitkaan loppujen lopuksi nyt niin hyviä. Tai nuo leivät. Miksi leipää pitää ostaa vaikka tietää, ettei se vatsalle sovi? (Ööh, no siksi kun en viitsinyt laiskuuttani leipoa karppisämpylöitä eilen).

Kannattiko ostaa? Oliko edes hyvää? Enkö minä mukamas tiedä, miltä nuo maistuvat?

Munkit ostin, koska en viitsinyt leipoa raparperipiirakkaa, kuten olin aikonut. Laiskimus!!!

Noitten leipien jälkeen oli aika ällö olo, ja tulin siihen tulokseen, että minulla on liikaa aikaa. Eikä ole enää koirulia ulkoiluttamassa vähintään kolme kertaa päivässä tai mahan ollessa sekaisin + kymmenen kertaa yössä.

Olen välillä käynytkin kuntosalilla, joskus säännöllisesti pelaamassa lentopalloa jne. Entinen suomenmestaruustason pesäpalloilija.... Mutta miten nyt on tällainen laiskuus iskenyt?

Sitten päätin sen: menin ja liityin erään kuntosalin asiakkaaksi. Kyseisellä salilla on muitakin samaan hintaan kuuluvia palveluita, kuten infrapunasaunat. Mikä parasta, siellä on myös joogaa/tai chitä. Ja kun maksan kuukausimaksun, siellä on ihan pakko käydäkin.

Maanantaina on siis tapaaminen personal trainerin kanssa ja siitä se sitten alkaa. Uusi elämä ja kermamunkit saavat jäädä unohduksiin. Eiväthän ne oikeasti ole edes hyviä. Ainakaan verrattuna itse tehtyyn raparperipiirakkaan.

PS: Pienen ryhtiliikkeen toi myös tämä blogikirjoitus, jonka luin eilen.