Gluteeni ja kuiva iho

Olen kyllä monen ihmisen kuullut sanovan, että myös kuiva (atooppinen) ihokin voi olla viljojen gluteenin syytä. Minulla iho kuivuu paukkupakkasilla ihan hirveästi, mutta näiden sateitten keskellä olen nyt hiukan ihmeissäni. Rasvasin äsken kinttujani, jotka tuntuvat olevan ihan "kalansuomuilla" ja olen jo monta päivää raapinut päänahkaani, vaikka ihan jokin aika takaperin sain hilseongelman hoidetuksi pois.

Inhottavan kutiseva iho.

Tulipa vaan mieleen, että johtuisiko mokoma tästä viimepäivien/viikkojen vilja-yliannostuksesta (pullansyönnistä jne.). Ei minun nahkani tällainen ole todellakaan muuta kuin paukkupakkasilla kuivan huoneilman vaikutuksesta.

Laitoin eilen arnicaa ja kehäkukkaa sisältävää ja ihoa rauhoittavaa teepuugeeliä päänahkaan yöksi, ja hiukan näkyy kutina helpottavan. Teepuusta sen verran, että sen kanssa pitää olla varovainen kun ensimmäisen kerran käyttää, sillä se saattaa aiheuttaa pahojakin allergisia reaktioita. Eläinten, kuten koirien ihotulehduksiin en sitä suosittelisi, sillä tiedossa on joitain sen aiheuttamia pahojakin shokkitiloja.

Nyt jätän viljat taas hetkeksi aikaa, niin katsotaan, mihin malliin iho menee. Ei sen normaalisti vielä tähän aikaan vuodesta noin pölisevän kuiva ja hilseilevä kun se nyt on.

Ymparistomyrkyista (ja vahan muustakin)

Ruotsinkielisella kanavalla tuli ohjelma ymparistomyrkyista. Viljat ovat kuulemma niiden suurin lahde, jos ihmiskroppaa ajatellaan. Eika mikaan ihme. Sen verran minakin tiedan, etta niiden viljelyyn syydetaan todella suurella rahalla kemikaaleja aina lannoitteista tuholaismyrkkyihin. Kukapa noita viimeksimainittujakaan niista jyvista pois pesisi ennen jatkojalostusta jauhoiksi, rehuksi, olueksi tai vaikkapa siemenviljaksi, joka sitten viela peitataan.

Siinakin on yksi syy olla kayttamatta viljoja. Mista sen tietaa, vaikka nama ymparistomyrkyt olisiva syyna yha vain yleistyviin suolisto-ongelmiin? Niiden vakuutetaan olevan vaarattomia, mutta niinhan sita DDT:stakin luultiin. Vaikutukset eivat tule heti ilmi.

Siita ehka saamme kuitenkin olla onnellisia, etta vaikka Itameri onkin saastunut, saamme kuitenkin ravintomme mukana vahemman lisaaine- ja ymparistomyrkkyja kuin kuka tahansa Pohjois-Amerikassa asuva keskivertoihminen. Kuulemma siella altistutaan noin kymmenen kertaa enemman ymparistomyrkyille ja lisaaineille.

Tasta tuleekin mieleen eras amerikkalainen (miespuolinen) vaihto-oppilas, joka aikoinaan Suomessa ollessaan oli aivan varma, etta sangyissa on luteita sun muuta, ja suihkutteli itsensa tata varten jollakin aineella iltaisin. Asia ei varmaan olisi muuten tullut ilmi, elleivat hanen kayttamansa lakanat menettaneet varinsa taman hanen kayttamansa kemikaalin takia.

Ohjelmassa sivuttiin myos teollisuuden saastutusta. Lansimaissa asiaa on ainakin yritetty saada kuntoon, mutta halvan tyovoiman maissa paastot luontoon ovat edelleen mita ovat. Milloinkohan tuohonkin kunnolla herataan.

Mutta asiasta toiseen. Laitoin tanaan uuniperunoita. Putkahti vaan mieleen, etta niistakin saisi matalahiilihydraattisempia, jos kaivelisi hiukan keskustaa (ja laittaisi sita vaikka koiran ruokaan sekoitukseksi muiden keitettyjen kasvisten kanssa). Itse asiassahan se kuori niissakin perunoissa parhaimmalle maistuu. Jos paistaisi perunat uunissa puolikkaina, kaivaisi hiukan sisusta pois ja sitten laittaisi siihen taytetta ison annoksen.

Laitoin joka tapauksessa tanaan useamman kuin yhden perunan. Huomenna kun niita lammittaa, on niiden glykeeminen indeksi matalampi, eli yhden tuollaisen pienehkon perunan voi kylla silloin talloin syoda hyvalla omallatunnolla.

Taytteeseen hulahti niin paljon tuoretta valkosipulia, etta maistuu varmaan suussa viela huomennakin. Nam!