torstai 8. maaliskuuta 2012

Ymparistomyrkyista (ja vahan muustakin)

Ruotsinkielisella kanavalla tuli ohjelma ymparistomyrkyista. Viljat ovat kuulemma niiden suurin lahde, jos ihmiskroppaa ajatellaan. Eika mikaan ihme. Sen verran minakin tiedan, etta niiden viljelyyn syydetaan todella suurella rahalla kemikaaleja aina lannoitteista tuholaismyrkkyihin. Kukapa noita viimeksimainittujakaan niista jyvista pois pesisi ennen jatkojalostusta jauhoiksi, rehuksi, olueksi tai vaikkapa siemenviljaksi, joka sitten viela peitataan.

Siinakin on yksi syy olla kayttamatta viljoja. Mista sen tietaa, vaikka nama ymparistomyrkyt olisiva syyna yha vain yleistyviin suolisto-ongelmiin? Niiden vakuutetaan olevan vaarattomia, mutta niinhan sita DDT:stakin luultiin. Vaikutukset eivat tule heti ilmi.

Siita ehka saamme kuitenkin olla onnellisia, etta vaikka Itameri onkin saastunut, saamme kuitenkin ravintomme mukana vahemman lisaaine- ja ymparistomyrkkyja kuin kuka tahansa Pohjois-Amerikassa asuva keskivertoihminen. Kuulemma siella altistutaan noin kymmenen kertaa enemman ymparistomyrkyille ja lisaaineille.

Tasta tuleekin mieleen eras amerikkalainen (miespuolinen) vaihto-oppilas, joka aikoinaan Suomessa ollessaan oli aivan varma, etta sangyissa on luteita sun muuta, ja suihkutteli itsensa tata varten jollakin aineella iltaisin. Asia ei varmaan olisi muuten tullut ilmi, elleivat hanen kayttamansa lakanat menettaneet varinsa taman hanen kayttamansa kemikaalin takia.

Ohjelmassa sivuttiin myos teollisuuden saastutusta. Lansimaissa asiaa on ainakin yritetty saada kuntoon, mutta halvan tyovoiman maissa paastot luontoon ovat edelleen mita ovat. Milloinkohan tuohonkin kunnolla herataan.

Mutta asiasta toiseen. Laitoin tanaan uuniperunoita. Putkahti vaan mieleen, etta niistakin saisi matalahiilihydraattisempia, jos kaivelisi hiukan keskustaa (ja laittaisi sita vaikka koiran ruokaan sekoitukseksi muiden keitettyjen kasvisten kanssa). Itse asiassahan se kuori niissakin perunoissa parhaimmalle maistuu. Jos paistaisi perunat uunissa puolikkaina, kaivaisi hiukan sisusta pois ja sitten laittaisi siihen taytetta ison annoksen.

Laitoin joka tapauksessa tanaan useamman kuin yhden perunan. Huomenna kun niita lammittaa, on niiden glykeeminen indeksi matalampi, eli yhden tuollaisen pienehkon perunan voi kylla silloin talloin syoda hyvalla omallatunnolla.

Taytteeseen hulahti niin paljon tuoretta valkosipulia, etta maistuu varmaan suussa viela huomennakin. Nam!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!