Onko väsymyksellä merkitystä ihon kuivumisen kannalta?

Vastaan itse yhden näkökulman pohjalta. Väsymys saattaa johtua myös elimistön kuivumisesta, eli joskus kunnon lasillinen vettä saattaa hyvinkin poistaa väsymyksen.

Nyt on tullut jo muutama viikko valvoskeltua ja meikattua naamaa joka päivä (normaalisti saatan kulkea montakin päivää putkeen ihan au naturel). Stydeillä kasvoputsareillakin lienee osuutensa tilanteeseen.

Vaan kun se kuivuminen ei koske yksinomaan kasvoja, vaan esimerkiksi käsissä nahka tuntuu ihan silkkipaperilta.

Rasvaista ruokaa on tosin tullut syötyä koko joulu. Englantilainen joulumuonahan ei kyllä periaatteessa ole kovinkaan rasvaista, eikä siellä syödä niin paljoa suklaata kuin Suomessa, mutta joulutorttuja meni kyllä aika muhkea määrä. Nyt ei tee mieli mitään makeaa, vaikka yksi suklaarasia tuossa vieressä minulle "huuteleekin".

No, pitää juoda tarpeeksi vettä, rasvata itseään niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja nukkua kunnolla. Joudun kuitenkin kantamaan käsilaukussa aina mukana jonkinlaista rasvapurkkia, ja tällä hetkellä se on tämännäköinen.

Holika Holikan Bloom In Multibalm on hiukan jokapaikanvoiteen ja aromaterapiatuotteen risteytys, eli tuoksuallergikoille voisi jo tässä vaiheessa sanoe, että kannattaa välttää. Itse voide on mukavan kiinteää. Tässä blogissa hiukan alempana lisää tietoa näistä voiteista.

Kukanmuotoinen kansi on itse asiassa aika hyvä purkin avaamisessa, ja se myös osuu näppeihin käsilaukkua sokkona penkoessa. Joka värillä on eri tuoksu ja sen mukaan myös aromaterapeuttinen tarkoitus.

Ihan kiva voide sinänsä tällaiselle, jonka pitää voidella itseään tämän tästä talvisäässä. Tämän purkin vetää mieluummin esiin kuin käsivoidetuubin.

Tanttamallin vaatetta

Muistan kun joskus 80-luvulla nuoretkin pukeutuivat suhteellisen tätimäisesti, pidettiin jakkupukuja ja sun muuta. Nyt hiukan vaikuttaisivat vaatteet myös olevan jonkin verran tanttamallia, emme ainakaan ystävättären kanssa kovinkaan paljoa löytäneet ostettavaa Lontoon alennusmyynneistä. Katsotaas, mitä jäi käteen.

Monsoonin Shalina-mekko. Hiukan tylsähkö, mutta ei kyllä maksanut kovin paljoa.

Monsoonin Clara Amber -mekko. Mustien saappaiden kanssa hyvä, mutta hiukan tanttamainen malli.

Monsoonin Aliceneulejakku pitsisomistuksin. Ihan OK.

Linean Lily-mekko. Ihan OK, mutta pientä tanttamaisuutta tässäkin.

Mary Portasin musta jakku paljettikirjailöluin hihoin. Tämä näytti päällä todella hyvältä!

Precis on merkki, jolla on mielestäni kaikenlaista kaunista. Ostin tämän  Debenhamilta, he toimittavat myös Suomeen. Näitä villatakkeja oli jos vaikka minkälaisissa kuoseissa, oli oikein pitkä miettiminen valinnassa! Tämä jakku näyttää myös todella hyvältä päällä.

Hämmästyttävän hyvä hiusnaamio

Olen aiemmin kokeillut joitain Kiehl'sin kasvovoiteita, mutta en niihin kovinkaan tykästynyt; MUTTA jostakin luin niin kiittäviä arvioita tästä hiushoidosta, joten ihan pakkohan sitä oli kokeilla!

Koska hius on periaatteessa kuollutta solukkoa, en osaa sanoa, miten paljon merkitsee käyttää antioksidanttipitoiseksi mainostettua hoitotuotetta, joka on myös parabeeniton ja sulfaatiton. Silikoniton tietty tarkoittaa sitä, että se ei tuki päänahan huokosia.

Kallis tämä hoitoaine oli (£25.00), mutta purkki on iso ja siitä riittää moneen kertaan.

Mitäs me lapsenmieliset

Saimme tänään idiksen lähteä jonnekin katsomaan traditionaalista englantilaista pantomiimiä, jota ei pidä nyt sekoittaa sanattomaan elehtimiseen (tämä on englanniksi mime). Pantomiimi täällä on etenkin joulunajan hupia, joka on sekoitus musiikkiteatteria, slapstick-komediaa, joka on usein sidottu paikallisiin vitseihin tai asioihin, ja nykymusiikkia. Jutun juoni mukailee löysästi jotakin tunnettua satua ja näissä näytelmissä naiset usein esittävät miehiä ja päinvastoin. Yleisön odotetaan osallistuvat näytökseen näyttelijöiden antamien vinkkien mukaan (esimerkiksi sankarin takana väijyi tänään iso krokotiili jota hän ei huomannut, joten yleisö alkoi huutaa "it is behind you!!!!").

Liput olivat todella piukassa mutta vihdoin onnistuimme saamaan liput Richmondin teatterin Peter Paniin, ja sinne siis menimme. Kaunis, vanha teatteri.

Ennen esityksen alkua haimme Tescosta kolmioleivät ja juomaa väliaikaa varten, ja ehdimme jopa vingutella luottokorttejamme aika tavalla Monsoonin alessa, jossa olikin huomattavasti enemmän valinnanvaraa kuin mitä Westfieldin Monsoonissa on ollut pariin viikkoon. Siitä varmaankin lisää myöhemmin.

Isojen kassien kanssa riensimme teatteriin ja yllätyksekseni vasta silloin huomasin, että yhtenä pääosan esittäjistä (kapteeni Koukku) oli vanhasta TV-sarjasta Onnen Päivät tuttu Fonzie, eli Henry Winkler. Eikä hänellä ollut yhtään Fonziemaisia maneereita, mikä sanottakoon pluspuolena.

Niinpä mekin siellä teatterissa sitten huusimme, lauloimme ja taputimme yms. muiden mukana. Kurkku on hiukan karhea vieläkin… Hauskaa ajankulua näin lapsenmielisille. Voisin mennä heti huomenna uudestaankin.

Kuulin vasta jälkeenpäin, että usein näyttelijät menevät näytöksen jälkeen ulos ja yleisön on mahdollista tehdä seuraa. Me kuitenkin menimme kotiin ja avasimme "pullon kuplaa".

Olenkin joskus miettinyt, että mitä noitten entisten suosittujen TV-sarjojen päätähdille on myöhemmin tapahtunut. Onnen Päivien Richiehän (Ron Howard) on kunnostautunut ohjaajana ja pikkusiskoaan Joanieta näytellyt Erin Moran taas on mennyt jonkinlaista luisua alaspäin elämässään, ks. tämä artikkeli.

Henry Winkler sen sijaan on tehnyt viimeaikoina nimenomaan pantomiimeja UK:ssa, ja on näemmä nykyään myös OBE (Officer of the Order of British Empire) työstään UK:ssa erityisopetysta tarvitsevien lasten ja dysleksikkojen hyväksi. Hienoa!

Kuvat: Richmond Theatre