Liikuntapäiväkirja - 26 viikkoa takana

Vähän on heikolta näyttänyt tämä liikunta viimeaikoina, ellei siihen lue mukaan suursiivousta ja shoppailemassa ravaamista. Molemmat kun ovat aika raskaita harrastuksia :)

Salilla kävin jo kerran (olipa suuri saavutus). Steppi kakkonen on sitten siinä, että siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen saa etsiä jokaikistä tarvitsemaansa asiaa. Ärsyttävää, mutta voipa ainakin sanoa, että jotakin on tehty.

Ensi viikolla sitten normaalisti salille. Olivat tosin taas muokanneet ohjelmaa niin, että perjantaaiaamuinen seitsemältä alkava pilatestunti oli vaihdettu bodybalanceen. Mutta haitanneeko tuo mitään jos torstaina yrittää käydä keskipäivän pilatestunnilla?

Hyvä sairaalaemännän limppu

Yritin tässä järjestellä reseptejäni (jälleen kerran, niin….) ja tällä kertaa silmiin sattui ihan ikivanha ohje, jolla olen joskus aikoinaan hurmannut kaikki läheiseni. Hirveän proosallinen nimi tällä ohjeella on kun otsikkoa katsot, mutta huomatkaapa, että jo joskus aikoinaan on ymmärretty proteiinin merkitys ihmisten toipumisessa, joten ohje ei ole pelkkää hiilihydraattia!

Nykypäivänä saa minun kokemukseni (ja niitä on paljon!) mukaan saa sairaalassa väsyttää sen proteiinihippusen lusikalla jahdaten lautasen reunalle, ennenkuin sen saa kiinni (tämä oli isävainaani vitsi kun hän puhui Aunuksen sotarintaman hernekeitosta, jossa oli herneitä harvakseltaan). Puhumattakaan muusta ruoasta kuin keitoista…

Jokatapauksessa tätä ohjetta kannattaa kokeilla! Annos on todella suuri (nyt en äkkiseltään muista, kuinka monta limppua tuosta tulee, mutta se riippunee myös vuoan koosta, jos ne pitkulaisessa vuoassa paistelee). Kuitenkin uskon, että itsekukin on selvittänyt alakoulun matikan kunnialla, ja osaa laskea tuosta ohjeesta pienemmät määrät.

Herkullista liepuskaa! Kuva on vipattu Leivontafoorumista, jossa sopii kaikkien leivontaintoisten viettää vaikka tämän viikonlopun illat, niin paljon on tietoa ja ohjeita!

Hyvä sairaalaemännän limppu

6 kananmunaa
1 pkt fariinisokeria
1 1/2 l vettä
1 1/2 rkl suolaa
3 palaa hiivaa
1 kg 250 g vehnäjauhoja
1 kg 250 g ruisjauhoja

Tee taikina normaalisti ja anna nousta 8 tuntia. Leivo limpuiksi, jotka mielellään paistetaan voidellussa (leivinpaperilla vuoratussa, toim. huom.) pitkulaisessa vuoassa.

Paista uunissa n. 50 min.

********************************
Koska ohje on näin suurpiirteinen ja sairaalaemäntä ilmeisimmin on ajatellut, että jokaisella on kotona puillalämmitettävä leivinuuni (sellaisessa minäkin olen näitä leipiä leiponut aikoinaan toisessa ikiomassa kodissani), niin laitanpa tähän vielä hiukan osviittaa.

Kun olet saanut pötkylät vuokiin, jauhota pintaa hiukan ja laita leivät nousemaan vähintään tunniksi leivinliinalla peitettynä vedottomaan ja lämpimään paikkaan. Tarpeeksi pitkä nostatus on tärkeä, muuten limput repeilevät ikävän näköisiksi. Makuun tämä tosin ei juurikaan vaikuta, joten ei riskiä….

Paistoajat ja lämpö riippuvat paljon uunista, mutta olen käyttänyt n. 180-200 C lämpöä. Leipää (ja varsinkin sen pohjaa, mutta pätee vuokaleipiinkin) rystysillä koputtelemalla selviää kypsyys. Kypsä leipä "kumisee".

Jokatapauksessa suosittelen lämpimästi tätä vanhaa, vanhaa ohjetta, ja olen iloinen, että olen sen säästänyt! Nykyään kun sairaaloissa ei ole emäntiä, jotka leivätkin itse valmistaisivat!

Huono näkö ja meikkaaminen

Niin, onhan niitä suurentavia peilejä olemassa, mutta silti ensimmäiset lukulasit saatuani havahduin siihen kammottavaan tosiasiaan, ettei tästä näkö enää ainakaan todennäköisesti parmmaksi tule. Samalla mieleen putkahti muisto eräästä entisestä "naapurin tädistä", joka oli hieno rouva ja kulki aina niin huoliteltuna turkispuuhkissaan. Valitettavasti vaan näkö alkoi mennä iän myötä ja kyseinen rouvashenkilö oli viimeisinä elinvuosinaan laittanut esimerkiksi poskipunasta pallomaisen ja tarkkarajaisen laikun poskilleen muistuttaen lähinnä sirkusklovnia. Mutta siis  - hän oli hienostorouva ja muuten pukeutui aina viimeisiin päiviinsä saakka hattuihin ja pitsihansikkaisiin mennessään ulos kauppaan ja asioille. Meistä kukaan ei kehdannut sanoa noista palloista hänen poskillaan, vaikka ehkä olisi kauniisti voinut sen tehdä, en tiedä.

Minä en ole kovinkaan noiden suurentavien meikkipeilien ystävä  - tai en vaan osaa niitä käyttää, joten olin ilostunut kun Finnair myi juurikin huononäköisten meikkaamiseen tarkoitettuja laseja, joiden (tai pitäisikö puhua yksikössä: lasia ja jonka) vahvuus on +3.00. Tottakai ostin, vaikka ne olivatkin silloin minulle vielä hiukan liian voimakkaat.

Lasien kotelo on suhteellisen kapea ja littana, sellainen, joka sujahtaa helposti käsilaukkuun tai meikkipussiin. Pintakin on helppo puhdistaa, jos sitä esimerkiksi pussissa huulipuna pääsee sotkemaan.

Vain yksi linssi…..

….jota voi siirrellä kätevästi puolelta toiselle.

Varsin kätsyt lasit ja hyvä ostos, sanoisin!

Kuka valitsee meikkivoiteesi, sinä, vai myyjä?

Tämä olikin aika mielenkiintoinen juttu. Ostin toissaviikolla kaksi meikkipohjaa, jotka kokeiltiin ja valittiin myyjän toimesta. Olin ihan tyytyväinen peilistä näkyvään tulokseen, mutta kun vertailin niitä ja aiemmin käyttämääni, ihan itse valitsemaani sävyä, yllätyin hiukan. Katsotaanpa, miltä ne näyttivät.

Tässä vasemmalla ensin oma vanha voiteeni, sitten kaksi eri merkkistä, eri myyjien valitsemaa sävyä käsivarren sisäpinnalla. Sävyt on valittu kokeilemalla kasvojen iholle kirkkaassa keinovalossa. Tämä kuva on otettu keinovalossa.

Sama setti kuvattuna päivänvalossa puoliltapäivin.

Hiukan huono kuva (suurennettu), eli sama setti hiukan levitettynä päivänvalossa.

Sama setti keinovalossa.

Hiukan imeytyneenä ihoon, ei kuitenkaan ihan kunnolla vielä.

Tadaa  - ja paljastus.

Ensimmäinen vasemmalla on Calvin Kleinin Infinite Matte Oil-free Foundation, sävy 211 Natural (sori tuhriintuneen näköinejn pullo, tätä on käytetty ahkerasti). Keskellä MACin Pro Longwear Spf 10 Foundation, sävy NW25. Oikealla Ritualsin Pure Minerals Matt Finish Foundation, sävy 2.

Se kyllä ihmetytti, että MACin voide oli näistä ehdottomasti poikkeavan tumma, mutta silti se näytti naamallani aika kalvakalta.

Mitäpä mieltä olette tästä tarkastelusta? Yllättikö?