Seren kunto keskiviikkona

Seru nukuskeli puolittain koko päivän. Rapsutukset ja jotkin namit kelpasivat, ei kaikki, mutta ainahan Neiti on ollut nirso. Jokatapauksessa pihvitikkuja sitten syötiin sängyssä. Ei yhtään pahaa hengenahdistuskohtausta, ja koitin vähän välillä aina tuuletella hapekkaampaa ilmaa parvekkeen ovesta.

Isäntänsä tuli Serua hakemaan öistä palattuaan, ja koissu tietty innostuneena tuli pyrähtäen makkarista eteiseen, jossa sitten iskikin yskäkohtaus niin voimallisesti, että koirulla meni jalat alta, kellahti kyljelleen ja jäi siihen makaamaan päästäen lätäkön pissaa allensa.

Koissu pääsi vihdoin hoippuen ylös, ja pissalammikko nolotti kovin.

Alkaa näyttää todella pahalta tilanne. Sydäntäriipivää nähdä Seru tässä kunnossa, kun vielä viime viikon maanantaina koissu oli tavallinen toimelias itsensä petaten petiä ja haukkuen kaikki horisontissakin näkyvät koirat auton takapenkiltä. Penturuoka Pedigree-kanakin meni alas suitsait sukkelaan, kun sitä kuppiin latasin.

Shokki ja suru

Koissulla paljastui keuhkoista kasvain ja vettä, joka painaa keuhkoja. Eipä paljon mitään tehtävissä. Diureettia nyt kokeillaan, mutta sen tehosta ei ole paljoa toiveita.

Lamaannuttavaa. Tämä oma sairastelu (ensin pahaksi päässyt kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka korjaukseen meni puolitoista vuotta, sitten syövän uusiminen ja näiden sivulla tämä  käsien artroosiongelma) on jo ollut kyllin voimia vievää. Tämän lisäksi "jotakin" kylkiluissa ja leukaluussa. Ei ole ollut energiaa ottaa selvää/hoidattaa sitä asiaa.

Koiruli pienenä pentuna.

Miten voi yhden ihmisen kohdalle kaikkia asioita (+ tietty nämä vesivahingot sun muut) kerääntyä kaikki samaan syssyyn? Tulee väistämättä sellainen olo, että mitäköhän seuraavaksi. Koiraressu, voisinpa jollain keinoa saada sen takaisin entiseksi vilkkaaksi itsekseen.

Yö meni itkemisessä, mutta nyt minulla on edelleen shokissa olevana aika pysähtynyt ja raskas  olo. Tämä kaikki lamaannuttaa. Pitää ajatella koirulin parasta. Nyt neiti nukkuu tuolla sänkyni päällä käytyään äsken rapsututtamassa itseään tässä vieressäni kun kirjoittelen.

Tiistaita

Koissulla sentään maanantaina hiukan häntä heilui, muuten on reppana aika väsynyt. Illalla kuulemme eläinlääkärillä lisää asiasta ja hoitokeinoista.

Olen itse myös todella väsynyt tähän käsikipsiin ja tänään jo sain peukalonivelen nuljahtamaan ilkeästi. Kirjoittaminen ei vasemmalla kädellä suju juurikaan mitenkään, eivätkä monet muutkaan asiat, syömisestä lähtien. Viimeksimainittu ei tosin ole mitenkään niitä suurimpia murheita. Meikkaaminenkaan ei oikein onnistu, mutta nyt olen iloinen siitä, että investoin Diorin Diorskin Airflash -meikkivoiteesen, sillä se on todella kätevä, suihkutettava meikkipohja. Kätevä tässä tilanteessa, vaikkakin kallis ostos, näköjään strawberrynet.com 'ssakin 50,50 e. Suosittelen kuitenkin, jos on tällainen kädettömyys jostakin syystä edessä.

En olisi ikinä uskonut tätä niin hankalaksi. Ja viisi viikkoa vielä edesä. Löysin sentään yhden talvitakin, jossa on tilavat hihat, ja M&S:llä oli tänään 20% ale, joten hankin parit joustavat jazzhousut.

Olen katsonut TV:tä kyllästymiseen saakka, ja yrittänyt lepäillä ja huvitella mm. lakkailemalla vasemman käden kynsiä. China Glazen lakoista on meuhkattu paljon blogeissa, eikä turhaan: investoin kolmeen ruskeasävyiseen lakkaan (kuvassa), ja tuntuvat kynsissä aika pitäviltä. Tarkoitan siis, että lakasta tulee kuivettuaan kova, eikä se näytä kuluvan helposti. Näissä on näköjään myös kynnenkovetinta.

Jos kynnen kovettimista puhutaan, olen edelleen Nailtiques'in proteiinilakkojen kannalla, mutta kuten eräässä aiemmassa postauksessani totesin, saman merkin värilakat ovat aika huonoja.

Ostoksia: kolme China Glazen kynsilakkaa. Kaikki todella hienoja värejä kynsissä!

Murheita

Etteivät nyt sitten murheet tähän loppuisi, niin koirapirpanamme voi nykyään vähän huolestuttavan huonosti. Koissulla on sama läppävika sydämessään kuin emännälläänkin, ja tiistaina olisi aika hänen eläinlääkärilleen. Toivottavasti saadaan lääkitys, joka auttaisi.

Sydänkäpy sairastaa.

Ilmeisestikin tilanne on edennyt sydämen vajaatoiminnaksi nopeasti, ja koiraparka tuntuu aika uupuneelta. Onhan toki ikääkin jo 18 vuotta. Toivottavasti saamme koiran kuntoa kohottavan hoidon.

Muutenkin on varsin ankeaa tämän käsikipsin kanssa. Lauantaina jo tuskastuin kantositeeseen ja kävin autolla kaupassa sekä tuossa Golden Daisyn promotilaisuudessa, josta kirjoitin edellisen postauksen. Nyt on vasta vajaa viikko leikkauksesta, ja alan uskoa, että elämäni suurin urotyö on pitää tätä kipsiä kokonaiset kuusi viikkoa. Hirvittävän työlästyttävä ajatus, sillä minusta ei ole vasuriksi, ei sitten mitenkään.

Niinkin yksinkertainen asia kuin vaatteitten pukeminen ylle on yhtä työtä ja tuskaa. Ja vie aikaa ihan tuhottomasti. Lisäksi tämä kipsi ei mene minkään takin hihasta sisään, eikä takki pysy olalla ilman että käsi on hihassa.

Taitaa olla suoranainen ihme, jos kipsin poiston jälkeen kaikki on kunnossa. Jos käytän kipulääkkeitä niin, että kipu lievittyy, unohdan koko leikkauksen ja kipsin olemassaolon, ja välillä paukuttelen tätä kipsiä ovenpieliin yms. Jos taas jätän kipulääkkeet vähiin, on kipu toisaalta yhtä hirvittävä kuin ennen leikkausta, mutta toisenlainen. Jos se ennen tuntui siltä kuin joku olisi tunkenut väkivalloin sukkapuikkoa peukalon tyven läpi, niin nyt tuntuu siltä, että käteen on isketty rivi nuppineuloja aina peukun tyven päältä ranteen yli. Kivun voimakkuus on sama, joten yöksi olen ottanut lääkkeni, tosin viime yönä näin unta, että olin työntänyt käteni kukkavaasiin, ja heräsin siihen kun olin tempomassa kipsiä pois. huoh.

Toivottavasti voin kohta kirjoittaa iloisemmista aiheista, nyt varsinkin tuo koiruuden kunto huolettaa kovin.