Joulunalusviikon tunnelmia

Havahduin vasta siihen, että ensi viikollahan se joulu jo onkin. Ihan niinkuin pala aivoistani olisi jäänyt viime perjantaina sinne eläinlääkärille Serun mukana. Nämä pari viimeistä viikkoa, jolloin Serun kunto vain huononi ja huononi, ovat kietoutuneet yhteen sumppuun minun mielessäni. Takkuun, josta ei löydä päätä eikä häntää.

Huomasin tämän kun kävin ystäväni kanssa kahvilla päivällä. Selitin jotakin juttua, ja huomasin itsekin, että se oli todella inkoherenttia tekstiä. Ajantaju viime viikkoina tapahtuneista asioista heitti täysin häränpyllyä ja puolessa välissä jo unohdin, mitä olin aikonut kertoa (muistin kyllä kotona). Ihan kuin sumussa. Loppuhuipennukseksi näin ikkunasta ohikulkevia koiranulkoiluttajia ja tulin loppujen lopuksi kotiin ripsivärit poskilla ja kyynelehtien.

Oli pakko kuitenkin lähteä vielä ihmisten ilmoille sulattamaan autoa jossain parkkihallissa. Kökötin sitten yksikseni läheisessä kahvilassa lukien iltapäivälehtiä kahvikupin ääressä kyyneleitä pyyhkien. Kukaan ei kai (onneksi) huomannut sitä.

Nyt ollaan jo puolimatkassa tämän käsilastan kanssa! Olen syönyt kaikenlaista "sormiruokaa", koska oikealla kädellä ei veistä pidellä. Samaten sopat ym. juokseva menee vasemmalla kädellä käytetystä lusikasta paljolti muuallekin kuin suuhun. Nyt alkaa jo tulla kekseliäisyydenpuutetta ruokalajeista. Puuroa, nakkeja, kinkkua, lanttulaatikkoakin tein, salaattien pitää olla tukevasti haarukkaan tartuttavissa, tai sitten majoneesilla sidottuja, kuten punajuuri-piparjuurisalaatti. Nyt kokeilen kalapullia ja sienisalaattia. Viimeisen joulukinkun palasen söin aiemmin tänään jo liki yökkäyksien kera vahvassa sinapissa uitettuna (siis kinkunsiivu ui, en minä) ja koska kahvilassa söin yhden joulutortun, ovat siis jouluevääni siinä. Ehkäpä elän joulunpyhät viherpirtelöillä?

Makeaa kyllä menisi. Ja kahvia.

Lasiin koottu tiramisukakku valmistuu helposti.

Ehkä tämä tästä. Ajan kanssa.

Tässä vielä pikaohje tuon lasiin kootun tiramisun tekoon:

Tarvitset paketin savoiardikeksejä (lady fingers, joskus kissankielikekseiksikin sanotaan), vahvaa kahvia, mascarponejuustoa (maustamaton Philadelphia tms. käy), kermaa, amarettolikööriä, tummia kaakaojauhetta.

Pitkulaisia savoiardikeksejä saa nykyään miltei joka kaupasta.

Pikatiramisu lasiin koottuna:

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen mascarponea sopivassa määrin (puolet - puolet, tai mikä suhde tahansa käy). Mausta seos amaretolla ja lisää sokeria tarpeen mukaan.

Liota keksejä vahvassa espressossa (ei ihan lötköiksi saakka, sillä muuten tiramisu on hankala koota, tosin se onnistuu kuitenkin, olivatpa keksit miten lötköjä tahansa). Kasaa aineet kerroksittain lasiin, ylin kerros pitää olla kermamassaa. Siivilöi päälle kaakaijauhoja. Tarjoa.

RIP Sere

Rakas sydänkäpymme nukutettiin tänään ikiuneen.

Tavaranhävitysvimmaa ja joulutouhuja

Koissu oli eilen huonompi ja kieltäytyi syömästä mitään. Olin edellisenä päivänä saanut neitokaisen syömään nokareen paistettua jauhelihaa ja jauhemaksaa, joten kävi mielessä, että olisiko koissukin mennyt ihmisten tavoin ketoositilaan ilman hiilihydraatteja.

Teinkin sitten koirulille pullamössöä, eli liotin pullanpaloja kermassa, ja sainkin neidin hiukan syömään. Varmaankin siinä verensokeri hiukan kohosi ja insuliini varastoi energian ja laski taas verensokerin niin, että koirulille maistuivat pihvitikut sen jälkeen.

Olen täällä paketoinut joululahjojani; vielä pitäisi hankkia muutama joulukassimainen pakkaus (näillä käsillä ei paljoa lahjapaketteja kääritä, vaan homman pitää olla yksinkertaisempi). Vaikkakin taannoin täälläkin paukuttelin henkseleitäni kun olin ollut niin fiksu, että lahjat on hankittu ajoissa, niin nyt kuitenkin NOTE TO SELF: Laita ne kaikki samaan paikkaan niin niitä ei tarvitse joulun alla jäljittää.

Sain taas aikaan kammottavan kaaoksen erästä äidilleni tarkoitettua naamavoidepurkkia kun etsin. Löytyihän se sitten kuitenkin.

Olen tällä hetkellä aikamoisessa "tavaranhävittämisvimmassa". Että ihmisellä voi olla käyttämättömiä vaatteita, kosmetiikkaa ja koruja! Tavaroita on mennyt mukavasti huutonetissä kaupan, ja tänään laitoin sinne vielä lisääkin, eli sellaisia vaatteita, joista olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni. Tulin siihen tulokseen, että laskettelu ei minua innosta tällä haavaa, joten ihan käyttämätön gore tex -pukukin saa mennä myyntiin.

Lueskelin tänään yhtä toista blogia, jonka pitäjä oli keksinyt hyvän joululahjaidiksen: suklaanystävälle voi antaa valmiita suklaalusikoita. Kas, muistin ostaneeni niitä Schipholin kentän suklaabaarista (varmaan ihan järkkyyn hintaan), ja riensin tsekkaamaan, josko kaappiin olisi noita vielä jäänyt. Yksi löytyi, mutta mausteeksi tarkoitettu pipetillinen viskiä oli haihtunut jonnekin taivaan tuuliin.

Näitähän voisi tehdä itsekin ja paketoida kauniiseen sellofaaniin! Tuo viskinsä menettänyt pipetti näkyy hiukan heikosti kuvassa oikealla.

Näihin lusikoihinhan tarvitaan periaatteessa vain tuollaisia puusta tehtyjä kertakäyttöteelusikoita ja suklaata. Eikä se mitään väkijuomia kaipaa, mutta jos sellaista haluaa lisätä, apteekista pitäisi saada tuollaisia muovipipettejä.

Suklaa pitää sulattaa hitaasti vesihauteessa, eikä sitä saa kuumentaa liikaa, muuten sen jähmettyessä sokeri voi saostua kimpaleen pinnalle (jees, olen ollut Brysselissä joskus suklaantekokurssilla, tieto siis sieltä). Muottina voi käyttää vaikka silikonista jääpalamuottia. Jos käyttää kovaa jääpalamuottia, voi olla aiheellista vuorata se kelmulla. Suklaata ei myöskään saa laittaa pakkaseen jähmettymään.

Suklaatahan voi maustaa monin tavoin. Voi käyttää glögimaustetta, piparkakkumaustetta, miltei mitä tahansa! Jos löytää jostakin minivaahtokarkkeja, niitä voi laittaa paketin pohjalle "lumeksi".

Kauneimmat paketin saa sellofaanista siten, että tekee pohjan ensin valmiiksi jotakin purkkia, juomalasia tms. lieriötä apunaan käyttäen, ja kun pohja on taitettu ja teipattu kuntoon, ottaa purkin käärön avoimesta päästä pois ja täyttää sen sitten haluamallaan tavalla + laittaa suklaalusikan sen päälle ja sulkee ylöosan kauniilla nauhalla.

Kaakaonjuojalle tämä on todella herkkulahja! Pankaas kokeillen!

Banoffee pie

Koissun tilanne on edelleen samanlainen. Huono syömään, mutta siitä huolimatta painoa oli tullut 200 g lisää sitten viime viikon. Merkillistä. En edes uskalla ajatella, josko se on lisää vettä keuhkoissa.

Neidille maistuivat kyllä tänään Lidlin pihvitikut, joten niitä hain lisää huomiseksi. Samalla reissulla huomasin, että siellä myytiin pakastealtaassa banoffeepiiraita. Oooh...yksi piti ostaa!

Banoffee on toffeesta, banaanista, kermavaahdosta ja suklaasta pitävän unelmajälkiruoka. Kaikkea muuta kuin kevyt, mutta ah niin suussasulavaa. Laitanpa teille reseptin. Tämän ohjeen määrät saavat olla suurinpiirtein, se onnistuu kyllä aina.

Valitettavasti tällä kertaa ei ollut tarjolla omatekoista banoffeeta, mutta tämä valmissellainen ei ollut kuitenkaan mitään hullumman makuista.

Banoffee Pie

200 g digestivekeksimurskaa (kaura- tai grahamkeksitkin käyvät)
100 g voita
tölkki (n. 4 dl) kondensoitua maitoa (sokeroitua)
2 isoa banaania
2-3 dl kermaa
vaniljasokeria
koristeluun suklaalastuja

Laita kattilaan vettä ja upota maitosäilykepurkki siihen (avaamattomana siis). Kiehuta purkkia siinä 2 1/2-3 h. Purkin on oltava täysin upoksissa, muuten toffeet saattavat lentää kattoon, eikä sitä ole kiva siivota!

Sulata voi ja sekoita se keksinmuruihin. Painele pohjataikina irtopohjavuoan pohjalle (voit laittaa alle leivinpaperieristeen).

Ota maitopurkki pois vedestä ja anna sen jäähtyä n. 15 minuuttia. Vatkaa tällävälin kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla.

Avaa maitotölkki ja lusikoi sisältö piiraspohjan päälle. Viipaloin toffeen päälle banaanit. Kaada viimeksi päälle kermavaahto ja koristele suklaalastuilla.

Jähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua (minä laitan yleensä pakastimeen, jolloin se on kohmeisena mielestäni kaikista parasta).

On muuten ihan mahtavan hyvää!

Sunday, Monday...

Koissu oli täällä puoli päivää. Tilanne on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena; huono neiti on syömään. Tosin hän todisti taas olevansa AITO TYTTÖ, sillä koiransuklaa kyllä maistui ja siinä sivussa meni alas yksi pihvitikkukin. Ostin tänään huomiseksi koissulle jauhelihaa ja jauhettua maksaa, jotka paistoin valkosipulin kanssa. Valkosipulista ruoka saa jotakin makua, kun kerran suolaa ei saa käyttää. Sipulinpalat noukitaan pois ennen tarjoamista.

Serun huominen lounas.

Olen tänään seilannut netissä, ja löysin hauskan kauppapaikan. Myytävänä on kalliimpaakin tavaraa, mutta esim. laukkuosastolla on kivan paljon kierrätysmateriaaleista tehtyjä laukkuja. Materiaalina on käytetty esim. Porschen turvavöitä :) Käykääpä katsomassa, toimittavat tavaraa myös Suomeen!

------------------------- hupsista, postauksen viimeistely jäi maanantaille -----------------------

Pirpana on ollut tänään hiukan pirteämpi ja touhukkaampi; kävimme jopa ulkona.

Tämä päivä on mennyt miettiessä joululahjoja. Yleensä ostan niitä (välttämättömiä) pitkin vuotta, jotta ei mitään "loppusuoran paniikkia" tarvitse kärsiä. Jää vain paketointi tehtäväksi joulun alla.

Vaikkei ääreensä viedystä illuminati-hörhötyksestä mitään perustaisikaan, tässä kuvassa on asiaa.! Suositaan kierrätystavaroita ja pienyrittäjiä mieluummin kuin tarjotaan suoraan rahavirtaa jättiyrityksille!

Olen oikeastaan kyllä anti-jouluihminen. Mitä järkeä on hertsata joululahjaostoksilla ja sitten jouluna syödä itsensä kipeäksi? Suosittelen muillekin ainakin tätä lahjojen hankkimista pitkin vuotta (ja alennusmyynneistä), niin kulutkin jakaantuvat pitkin vuotta eikä tarvitse menettää hermojaan tungoksessa.

Joulukortit voi laittaa sähköisinä, niin on vähemmän paperijätettä. Töissä sain aina hervottoman pinon mitä koristeellisimpia kortteja eri yhteistyötahoilta, ja kun sitä kartonkia nyt sitten siinä oli, järjestin ne vietäväksi lasten päiväkoteihin arkartelumateriaaliksi. Tuleepa jokin hyvä tarkoitus niillekin korteille. Ei sillä, että väheksyisin niiden lähettäjiä, mutta työelämässä ne ovat aikalailla "pakkopullaa", sähköinen kortti tai rahojen lahjoitus johonkin hyvään tarkoitukseen saajan puolesta (minäkin "omistan" epälukuisen määrän vuohia, lehmiä ja kaivoja eri puolilla Afrikkaa).

Sitten vielä toinen asia lahjoista: vilkaiskaa ihmeessä, mitä nettihuutokaupat tarjoavat! Minä olen niistä pääsääntöisesti ostanut erinomaisen hyvää tavaraa. Mikä on toisen roska, se on toisen aarre, joten harkitkaa ihmeessä lahjojen hankkimista sitä kautta!

Koirupirpanan perjantaipäivä - ja eettistä pohdiskelua

Koissulin tilanne on ennallaan. Neiti oli minun luonani päivän isäntänsä ollessa töissä. Olin pedannut lattialle petin kasaan taitelluista untuvatäkeistä, niin ettei koissun tarvitse hyppiä sängylle, eikä sieltä pois, koska se rasittaa liikaa. Vielä mitä, sängylle piti päästä ja siinä sitten pötköttelimme molemmat suurimman osannajasta.

Olin laittanut illalla likoon neidin suuresti rakastamaa kuivattua kalaa, jotta se olisi helpompaa syödä, mutta vielä mitä  - mikään ei kelvannut. Rapsuttelut, lempeä hieronta ja laululeikki "Leivo pieni, lintu kaunokainen..." kyllä viihdytti, ja niillä mentiin.

Isäntänsä luona oli sentään syönytkin.

Nyt vaan odotellaan ja eletään päivää kerrallaan. Nyt kun tämän kirjoitin, niin mietin  -odotellaan siis...mitä? En osaa sanoa. Tänään juttelimme asiasta koissun isännän kanssa ja siitä olemme molemmat samaa mieltä, ettei koissu näytä ihan täysin luovuttaneen, katse kertoo sen. Ja sentään juo ja syö ja tarvitsee seuraa.

Pikku prinsessamme tiara päässään.

Minä olen kirjoittanut täällä eutanasiasta muutamaan otteeseen, mutta koska koiru ei pysty kertomaan, miltä tuntuu, on luotettava omaan asiantuntemukseensa. Onhan koiru tässä tapauksessa ollut meillä melkein parikymmentä vuotta. Ainakaan koirulla ei näytä olevan kipuja, eikä henkeäkään tänään ahdistellut yhtäkään kertaa yskänpuuskaan saakka. Häntäkin heiluu ajoittain. Olin huolissani koirun energiansaannista, mutta en halunnut kokeilla syöttää mitään suolaista, muutenhan olisi turha syöttää diureetteja.

Kun esim. isäni kuoli, olin oikeasti iloinen (niin, no, en nyt toki riemusta kiljunut), sillä arvelen sen olleen raskas isku joutua täysin muiden huollettavaksi. Sisareni ei tätä ajatusta ymmärtänyt ollenkaan, vaan isä olisi pitänyt pitää hengissä keinolla millä hyvänsä. Vaikka hän oli itse luovuttanut jo, ja ilmaisi sen lakkaamalla syömästä ja juomasta.

Mahdollisesti koissukin antaa jonkin merkin, kun sen aika on. Mikä ironisinta tässä tilanteessa on,  on se, että ilman tuota syöpäkasvainta koissu teoriassa porskuttelisi vielä vuosia, sillä sydän oli käytännössä OK.

Shokki ja suru

Koissulla paljastui keuhkoista kasvain ja vettä, joka painaa keuhkoja. Eipä paljon mitään tehtävissä. Diureettia nyt kokeillaan, mutta sen tehosta ei ole paljoa toiveita.

Lamaannuttavaa. Tämä oma sairastelu (ensin pahaksi päässyt kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka korjaukseen meni puolitoista vuotta, sitten syövän uusiminen ja näiden sivulla tämä  käsien artroosiongelma) on jo ollut kyllin voimia vievää. Tämän lisäksi "jotakin" kylkiluissa ja leukaluussa. Ei ole ollut energiaa ottaa selvää/hoidattaa sitä asiaa.

Koiruli pienenä pentuna.

Miten voi yhden ihmisen kohdalle kaikkia asioita (+ tietty nämä vesivahingot sun muut) kerääntyä kaikki samaan syssyyn? Tulee väistämättä sellainen olo, että mitäköhän seuraavaksi. Koiraressu, voisinpa jollain keinoa saada sen takaisin entiseksi vilkkaaksi itsekseen.

Yö meni itkemisessä, mutta nyt minulla on edelleen shokissa olevana aika pysähtynyt ja raskas  olo. Tämä kaikki lamaannuttaa. Pitää ajatella koirulin parasta. Nyt neiti nukkuu tuolla sänkyni päällä käytyään äsken rapsututtamassa itseään tässä vieressäni kun kirjoittelen.

Tiistaita

Koissulla sentään maanantaina hiukan häntä heilui, muuten on reppana aika väsynyt. Illalla kuulemme eläinlääkärillä lisää asiasta ja hoitokeinoista.

Olen itse myös todella väsynyt tähän käsikipsiin ja tänään jo sain peukalonivelen nuljahtamaan ilkeästi. Kirjoittaminen ei vasemmalla kädellä suju juurikaan mitenkään, eivätkä monet muutkaan asiat, syömisestä lähtien. Viimeksimainittu ei tosin ole mitenkään niitä suurimpia murheita. Meikkaaminenkaan ei oikein onnistu, mutta nyt olen iloinen siitä, että investoin Diorin Diorskin Airflash -meikkivoiteesen, sillä se on todella kätevä, suihkutettava meikkipohja. Kätevä tässä tilanteessa, vaikkakin kallis ostos, näköjään strawberrynet.com 'ssakin 50,50 e. Suosittelen kuitenkin, jos on tällainen kädettömyys jostakin syystä edessä.

En olisi ikinä uskonut tätä niin hankalaksi. Ja viisi viikkoa vielä edesä. Löysin sentään yhden talvitakin, jossa on tilavat hihat, ja M&S:llä oli tänään 20% ale, joten hankin parit joustavat jazzhousut.

Olen katsonut TV:tä kyllästymiseen saakka, ja yrittänyt lepäillä ja huvitella mm. lakkailemalla vasemman käden kynsiä. China Glazen lakoista on meuhkattu paljon blogeissa, eikä turhaan: investoin kolmeen ruskeasävyiseen lakkaan (kuvassa), ja tuntuvat kynsissä aika pitäviltä. Tarkoitan siis, että lakasta tulee kuivettuaan kova, eikä se näytä kuluvan helposti. Näissä on näköjään myös kynnenkovetinta.

Jos kynnen kovettimista puhutaan, olen edelleen Nailtiques'in proteiinilakkojen kannalla, mutta kuten eräässä aiemmassa postauksessani totesin, saman merkin värilakat ovat aika huonoja.

Ostoksia: kolme China Glazen kynsilakkaa. Kaikki todella hienoja värejä kynsissä!