lauantai 28. toukokuuta 2011

Berliini

Kävinpä pikapikaa Berliinissä puhumassa konferenssissa. Samalla reissulla tuli vedeltyä erittäin herkullista valkoista parsaa hollandaisekastikkeella, ja sain ilmeisestikin jonkin mahapöpön vielä kaupan päälle. Toivottavasti ei ole se EHEC-bakteeri, josta nyt kohistaan Keski-Euroopassa. Se on ilmeisimmin peräisin espanjalaisista kurkuista, ja vaarallisen tappava ja mikrobilääkkeille resistentti. Seuraillaan tilannetta...


Kuvassa näkymä Alexanderplatzille hotellihuoneestani Park Innistä. Voin lämpimästi suositella hotellia, bussi Tegeliltä maksaa vain hiukan yli pari euroa ja pysäkki on ihan kulman takana. Hotellissa on myös todella hyvä kylpylä, kävin värjäyttämässä ripseni ja kulmani ja kokovartalohieronnassa. Saunakin olisi kuulunut hintaan, mutta oikeasti, siellä oli vain vanhoja ukkoja alasti, joten päätin skipata sen.



Ostin muutaman vanhan kuvakortin reissulta, ja en voinut olla ajattelematta miten paljon sekin kaupunki on nähnyt historiaa, ja ennenkaikkea muuttunut koko sinä aikana, mitä minä olen siellä käynyt. Silti itäinen osa vieläkin kielii neukkuajoista.

Kävin joskus töitten takia erään yhteistyökumppanin kotona, ja paikallisen edustajamme kanssa aina ihmettelimme, miten tuolla vanhahkolla pariskunnalla olikin niin upea koti. Iso talo poliisiaseman vieressä ja talon ympärillä iso puutarha patsaineen ja suihkulähteineen. Niin, ja upea talvipuutarha, jossa he tarjosivat meille yleensä lounasta kesäisin. Luksusta muuten niin perin karussa Berliinin itäosassa. Lisäksi  - toisin kuin useimmat itäberliiniläiset, he olivat myös aikamoisen kielitaitoisia.

Kerran sitten minulla oli lehto myöhässä ja otin sinne taksin suoraan Tegelin kentältä. Taksikuski sattuikin puhumaan hyvää englantia (joten minun ei tarvinnut vaivautua puhumaan saksaa), ja kyseli, millä asialla liikuin. Sitten hän mainitsi, että alue, jonne olimme menossa on "se alue, jossa KAIKKI entisen DDR:n vakoojat asuivat". Tipauttaessaan minut talon eteen hän vielä totesi, että "ja ne samat vakoojat asuvat vielä täällä EDELLEENKIN". Jännää... Paikallisen työntekijäni kanssa tästä riitti naurua jälkikäteen. Niin, mistäs minä tiedän, miten he olivat omaisuutensa ja kielitaitonsa hankkineet? Ainakin nämä molemmat asiat pistivät todellakin silmään siellä :-)

Erittäin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä he olivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!