Sininen

Sinisen eri sävyjä.

Tulin kaupungilta ja ihmettelin takapihalla autopaikkojen vieressä kasvavan kurkkuyrtin todella hailakan sinisiä kukintoja. Niidenhän pitäisi olla kauniin taivaansinisiä!

On tosiasia, että sinisen värin havaintokyky heikkenee ikääntyessä. Siis sininen väri alkaa näyttää hailakammalta. Jokainen varmaan muistaa, miltä lapsuudessa näyttivät kissankellot tienposkessa. Nyt nekin ovat haalistuneet, vaikka ennen se väri pisti silmään kedolla jo kauempaakin katsoessa.

Tämän värisinä minä ne muistan, mutta miksi ne eivät niityllä ole enää näin sinisiä?

Omasta lapsuudestani muistan huikaisevan sinisinä juuri kissankellot ja harakankellot. Niin ja lemmikit, joita kasvoi kulmilla villinä ja ihan sinisenään! Olihan meillä pihaan tulevan tien varressa solkenaan lupiinejakin, sinisiä nekin. Sinivuokkoja ei niillä leveysasteilla kasvanut, mutta meilläpä oli pari sellaista pihalla kukkamaassa. Lisäksi porrasterassin amppeleissa oli usein sinisiä lobelioita!

Kaikista huikein sininen, mitä olen elämässäni nähnyt oli niinkin tavallinen kuin isän uusi auto. Taivaansininen Mersu joskus 70-luvulla. Se oli niin kiiltävä ja ihanan taivaansininen sinä kesäpäivänä, kun se ekaa kertaa tuotiin kotipihaan. Olin ihan haltioissani siitä väristä, jossa taivas pienine pilvenhattaroineen peilautui.

Joskus aikuisena olen nähnyt saman aikakauden Mersuja, siis jopa samanvärisiä, mutta ehkä niissäkin on maalipinta jo hiukan kulunut, ja tietystikin minun havaintokykyni värin suhteen on heikentynyt. Mikä on sääli. Eivät ne enää näyttäneet siltä kuin se uusi Mersu silloin lapsuudessa.

Onko lukijoilla vastaavanlaisia kokemuksia?

Siniset vuoret  - siellä jossain.