sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Maailmanmenoa, hautajaiset ja muuta

En tiedä, mistä aloittaa. Pikkusisko oli löytynyt kuolleena kotoaan pari viikkoa sitten. Istumassa keittiön pöydän ääressä ja nojaamassa seinään, ja hän oli ilmeisimmin ollut lukemassa Hesaria päiväyksellä 17.2. Saanut varmaan jonkun kohtauksen. Kuulemme, kunhan ruumiinavausraportti tulee. Mies kommentoi, että siinä voi kestää, sillä hänen vaimonsa kuoli aikoinaan ja raportin saaminen kesti vuoden. Nyt tietty koronan takia patologit voivat olla kiireisiä.

Mitä tulee sisareni kuolemaan: Olin juuri palannut Suomeen ja poliisit tulivat kertomaan asiasta. Ensimmäisen kerran elämässäni piti oikein istua alas, koska tuntui, että jalat menevät alta.

Toinen ongelma oli, että poliisi ilmoittaa vain yhdelle omaiselle, joten minun osakseni tuli ilmoittaa 85-vuotiaalle äidilleni. Kolmas ongelma oli siinä, että asun muutaman sadan kilometrin päässä, ja yli seitsenkymppiset ovat ns. turvaeristyksessä.


Ei ollut helppoa se. Vielä vaikeampaa oli 85-vuotiaalle äidille kuulla asiasta. Hän on edelleen aika sekaisin ja - niinkuin tuollainen vanhempi ihminen voi olla.

Nuorin sisareni halusi järjestää hautajaiset heti, eli ne olivat perjantaina. Äidin ja minun mielestä olisi ollut parempi idea hoitaa asia ensin tuhkauksella ja sitten vasta kirkollinen siunaus, kunhan tämä korona hellittää.

Se ei sitten käynyt näin ja hautajaiset olivat viime perjantaina, enkä päässyt sinne näiden rajoitusten takia. Tuhkaus joskus alkuviikosta.

Kevyet mullat, Malla. Pikkusisko.

Kiitos kun luit.

9 kommenttia:

  1. Tosi kurja ja rankka juttu varmasti. Paljon jaksamista sinulle. <3

    VastaaPoista
  2. Ikävää luettavaa kun joku nukkuu yllättäin pois.toivon sinulle jaksamista.Toivottavasti pysyt terveenä t.ohikulkumatkalla blogeja selaamassa

    VastaaPoista
  3. Osanotto suruunne ja valoisempia hetkiä kevääseen.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle ja iäkkäälle äidillesi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille empatioista.

    Vaikka varsinkin lapsena oltiinkin (rakkaita) tappelukavereita, teini-ikäisinä välillä "inhottiin" toisiamme ihan "sydämen pohjasta", ja aikuisina oltiin aika erilaisia arvoiltamme ja elämäntyyliltä, silti yhteys säilyi. Mikä kummallisinta viimeisin puhelu (viestiteltiin siis muuten ehkä enemmän, mutta viittaan tähän puheluun) oli aika kummallisen lämminhenkinen. Siitä edes jäi hyvä mieli.

    Välillä sitä kuitenkin raadollisesti ajattelee, että kunpa olisi tiennyt... Mutta mistäs sitä tietää, elääkö itsekään enää huomenna, ja tämä koskee meitä jokaista.

    Mitä tästä opimme on se, että läheiset pitäisi huomioda jotenkin ja yhteyden pitäisi säilyä. Ihan viimeisiä vuosia lukuunottamatta minäkin olin niin "kiireinen", etten aina tehnyt niin.

    Koskeen emme tiedä, milloin joku läheinen lähtee lopullisesti (kuoleman kautta) elämästämme, tai milloin se (kuolema) osuu omalle kohdalle.

    VastaaPoista
  6. Kuinka ikävää, osaanotot! Näinä korona-aikoina on vielä erityisen hankalaa kun rajoitukset estävät esimerkiksi isompien hautajaisten järjestämisen. Meilläkin on juuri pohdinnassa kuinka hoidamme isotätini hautajaisjärjestelyt täällä Pohjanmaalla ja kuka pääsee paikalle. Olemme juuri katselleet hautaustoimistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä korona kyllä niin monella tavalla harmillinen. Toisaalta olisi hyvä kunnioittaa vainajaa hautajaisilla ja muistotilaisuudella, joka myös auttaisi omaisia saattamaan mielessään läheisensä kohtalon päätökseen.

      Toisaalta taas on myös tärkeää turvata elossaolijoiden henki ja elämä.

      Eräs ystäväni kuoli juuri jokin aika takaperin koronaan, joten ei se mikään pikkuflunssa ole, kuten jotkut sinnikkäästi väittävät.

      Ai, olet Pohjanmaalta? Minun juureni ovat Etelä-Pohjanmaalla :)

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!