perjantai 23. huhtikuuta 2021

Elämä on yhtä jännitysnäytelmää

Kunpa se olisikin sitä positiivisessa mielessä... Olen lähdössä huomenna Irlantiin tyhjentämään kämppäni. Onneksi on "juokseva" sopimus, eli vuokrasopimusta ei ole tehty määräajaksi, vaan voin irtisanoa sen nyt ensi kuun vaihteessa. Muuten olisikin hankalaa, sillä joutuisin maksamaan vuokrat sopimusjakson päättymiseen saakka.

Kahden viikon karanteeni siis pitää olla Irkuissa, sanktiot sen rikkomisesta ovat kovat (ja karanteenia vahditaan), eli 2500 euroa sakkoa ja ehkä jopa 6 kk vankeutta siihen päälle. Ei tee mieli kokeilla onneaan... Meillä on tosin iso puutarha, jossa sopii ulkoilla, jos siis säät sallivat. Harvemmin sallivat. Kuten intialainen työkaverini osuvasti totesi, Irlannissa on joka päivä neljä vuodenaikaa, toisinsanoen siis ainakin osan päivästä vihmoo vaakasuoraan vettä.


Meillä on iso, kolmiomainen piha, jonka keskellä on suihkulähde. Kuva on pihan nurkkauksesta, eli kunnolla sitä ei näe. Kun kaksi vuotta sitten tänne muutin, oletin istuvani kesällä päivät pääksytysten penkillä lukemassa kirjaa, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Yhtäkään kertaa en ole siellä istuskelemassa käynyt. Katsotaan, miten käy karanteeniviikoilla.

*****

Sain myös koronarokotteen viikko sitten. Ikäni puolesta en olisi sitä saanut, mutta hematologi käski laittamaan syyksi alkavat sytostaattihoidot. Sain vielä valita rokotteen ja siksi valikoitui Pfizerin Comirnaty. Työnantajani valmistaa sitä lisenssillä Sveitsissä, mikä on aika yllättävää, sillä tuotantomaana Sveitsi on kallis.

Kävin eilen myös lentoa varten koronatestissä. 9Lives on kyllä kätevä, ja varmaan myös nykyisistä paikoista edullisin. Tulos tuli tänä aamuna ja oli negatiivinen. Todistuksen sai ladattua kätevästi verkosta.

Irlantiin matkustaessa joutuu myös täyttämään Passenger Locator Formin, joka on online-lomake. Henkilökohtaisten ja saapumista koskevien tietojen lisäksi siinä on muuta infoa:


Maahan tullessa sähköpostiin saatu kuittaus on esitettävä, ja siinä on siis tieto, missä aiot olla koko karanteenin ajan. Jännä nähdä, miten gardaí (poliisi) sen tarkistaa.

*****

Kävin taas keskiviikkona luuydinpunktiossa. Täytyy sanoa, että hampaat kalisivat kirjaimellisesti kauhusta, sillä eka sellainen oli aika pelottavan kivulias. TYKSissä ottavat sen suoliluun harjanteesta ja sain varmaan todella lastenannoksen esilääkitystä silloin ekalla kerralla. Eka kerta oli tosiaan kyllä aika hirveä: Ronski nuori nainen ei edes puuduttanut aluetta kunnolla ja alkoi survoa sinne paksua neulaa (paksuhan se neula on, jolla näyte imaistaan). Neula raapi luun pintaa ja meni pari kertaa tukkoonkin, joten se piti vaihtaa. Sama kärsimys uudelleen, ja huusin kivusta.

Valahdin ihan valkoiseksi kun vastaanotolla hematologi sanoi, että pitää tsekata luuytimen tila. Tuskanhiessä kerroin, miten kävi viime kerralla, ja sainkin kunnon esilääkityksen (2 mg loratsepaamia ja fentanyyli-kielenalustabletin kipua lievittämään). Kombo toimi kohtalaisesti ja paikalla oli kaksi lääkäriä (hematologi vakuutti, että suorittaja on taitava, mutta jäi kuva, että tämä nuori nainen teki homman ohjattuna). Jäi kuva kuitenkin, että nyt toimittiin minun ehdoillani ja kuunneltiin kiputilaani. Yksi homman kivuliampia tilanteita on se luuytimen imaisu. Se tuntuu lähinnä puukottamiselta. Ekalla kerralla se tehtiin yhtenä pötkönä, nyt pikkuhiljaa, joten se helpotti paljon.

Esilääkityksestä sen verran, että kun pääsin kotiin, simahdin tykkänään läppärin ääreen.

Kyllähän tässä tosin tulee kivuliaampiankin aikoja eteen. En edes uskalla miettiä sitä.

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti toivotan, itsekin myeloomapotilaan hoidon alkutaipaletta seuranneena.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!