keskiviikko 18. elokuuta 2021

Sairaalassa edelleen/uudelleen

Ei oikein menyt hyvin viime viikonlopun kotiinpaluu TYKS:istä. Lääkitys siis ruuvattiin uusiksi ja pääsin lähtemään vasta lauantaina koska metadoni aloitettiin silloin 


Tässä tuntee itsensä ihan narkomaaniksi... Ajelin siis taas Kela-taksilla lauantaina toiveikkaana kotiin ja nyt oli päällä metadonia 10 mg x 3 vuorokaudessa, 100 mg pregabaliinia x 2 (annosta ei haluttu nostaa, koska se kumuloituu) ja tarvittaessa oksikodonia 10 mg ad 6 tbl / vrk. Aikamoinen satsi, koska oksikodoni on voimakkaampaa kuin morfiini ja asteikossa metadoni asettuu vielä senkin yläpuolelle.

Kuvittelin ihan pärjääväni kotona, mutta toisin kävi. Tuolissa istuminen ja lyhyiden matkojen köpöttely jaloin kyllä sattuu, mutta onnistuu. Mutta makuulle meno ja sieltä ylösnousu! 

Olipa illalla show! Sänkyyn keikahdus ei todellakaan onnistunut ihan tuosta vaan. Alaselkä on turvoksissa (sädehoitokin turvottaa ensialkuun kudoksia) ja kun viimein pääsin sängyn laidalle istumaan, piti siitä jotenkin hyvn varovasti laskea puolikyljelleen ja makuuasentoon pikkuhiljaa miehen avustuksella. Voin sanoa, että koko kallistushommaan meni toista tuntia! Toimenpide piti tehdä niin milli kerrallaan, huudon (ja kiroilun) säestyksellä, ja hallitusti (yhtäkkiset liikkeet saivat vaan aikaan säteilevää hermokipua ja kramppaavat lihakset, sillä kipu säteili koko ajan nilkkoihin ja pohkeiden ulko-osiin).

Pääsin sitten jotakuinkin jonkinlaiseen asentoon puoliselälleni ja nukuin siinä samassa asennossa koko yöni ihan rauhallisesti.

Vaan samassa asennossa nukkuminen kostautui aamulla, ja samaa liikerataa ylösnousu otti sitten miehen avustuksella pari tuntia, kun kasattiin yläselän ja toisen olan alle tyynyjä ka orotusta, kunnes pääsein sitä ylös. Todella tuskallista, mutta onneksi oli sunnuntaiaamu, ja pötköttelimme molemmat siinä sängyllä aina välillä katsoen TV:tä. Ei ollut onneksi kiire, vaikka aikamoinen aika siihen sitten menikin, olisikohan todellakin ollut jopa kaksi ja puoli tuntia!

Se kävi siinä sitten selväksi, etten kotona pärjäisi, joten soitin hematologian osastolle ja palasin sinne sitten iltamyöhällä takaisin "oman huoneeseeni" numero 8. Täällä olen edelleen ja kovissa kivuissa, pystyn nukkumaan vaan pätkittäin ja tuolissa yöni. Onneksi on yksityishuone.


Sädehoito jatkui maanantaista lukien ja loppuu onneksi jo torstaina. Valitettavasti hoito annetaan makuuasennossa, joten arvannette taas ongelman pitkälleen menossa ja sieltä pyörätuoliin nousemisessa. Itse pyörätuolissa istuminen on OK, kipu on VAS-asteikolla 4-5 (visuaalis-analoginen kipumittari on simppelimmillään vain paperille piirretty tai kuvitteellinen 10 cm:n viiva, jonka asteikossa linjan vasen raja vastaa "ei kipua", oikea - "pahinta kipua, jota voit kuvitella".


Tässä se on nyt sitten mennyt alkuviikko kärvistellessä. Jalat ovat turvonneet kuin limput ja ei puhettakaan, että saisin mitään kenkiä koipiini, mutta eipä niitä Kela-taksissa tarvitakaan, koska he kärräävät minut osastolta kotikeittöön ja takaisin tarvittaessa (tosin siis olen nyt ollut yhtä soittoa sairaalassa).


Lääkitystäkin pykättiin eilen vielä metadoniakin voimakkaammaksi, eli aloitettiin ketamiini, joka on anestesia-aine. Hieman hirvitti tämän voimakkuus, mutta eipä se paljoa eilen tuntunut, kun sain illalla ensimmäisen annoksen. Kumma kyllä. Metadoni ja oksikodoni (siis ne opioidit) sekä pregabaliini (kipukynnystä nostava lääke) jäivät siihen mukaan, eli aikamoisissa pöllyissä olen! Tosin ei tästä tule mitään hauskaa oloa.
Tarvittaessa saan myös suoraan suoneen oksikodonia, ja se on ollut tarpeellinen sädehoidon yhteydessä kun minut asetetaan siihen pritsille. Kamalan raihnaiseksi sitä on mennyt muutamassa viikossa!!!


Eipä tässä ole oikein sitten mitään muuta tapahtunutkaan. Sairaalassa siis nyt ainakin huomiseen torstaiaamuun, nuo sädehoidot kun ovat aamuisin. Hoidoista sen jälkeen en osaa sanoa, mutta kivun hoidon suhteen asiat ovat varsin heikoilla kantimilla.

10 kommenttia:

  1. Jaksamista ja voimia Sinulle! T. jo vanhempi täti

    VastaaPoista
  2. Voi tätä MM potilaan elämää! Yllätyksiin saa varautua. Tsemppiä! Myeloomapalstalainen.

    VastaaPoista
  3. Kaukohali täältä sinne!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaa niin epäinhimillisiltä kivuilta, toivon sinulle jaksamista ja lopulta avun löytymistä.
    Terv. Aurinkoinen

    VastaaPoista
  5. Hui kamala,mitä positiivista tähän nyt voisi keksiä? Luulin,että kipuun löytyy konsteja,mutta eivät vaan mielellään annba?Mutta sinullahan jo meneekin vaikka mitä.Onko vielä jotain ,jota voisit pyytää,tiedätkö?No heroiini ei varmaan tule kyseeseen...mutta siis häh,kurjaa kun joutuu kärvistelemään kivuissa.

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti kuuluu jo parempaa ❤

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!