Milano ja Vigevano

Niin se vaan loppuii tämäkin minilomanen. Eilen ei sitten miehelläkään enää ollut töitä, joten tapasimme hänen vanhat perhetuttunsa Pinon vaimonsa Carlan kanssa. Molemmat ovat uraihmisiä, ja mikä hauskuuttaa näissä italialaisissa on se, että (ainakin vanhoilliseen Sveitsiin verrattuna) naiset ovat aika itsenäisiä ja nykyään jopa naimisiin mennessä pitävät oman sukunimensä. Täällä ei harrastate kaksiosaisia nimiä....

Viittaan tuohin Sveitsiin sen takia, sttä siellähän naiset saivat vasta äänioikeuden vuonna 1971. Käsittämätöntä!

Vietimme siis eilen hauskan päivän erittäin hyvällä huumorintajulla varustetun italialaispariskunnan kanssa Vigevanossa, Milanon laitamilla. Kylässä on mm. Leonardo da Vincin suunnittelema silta ja kauniita kanaaleja, joita pitkin Piacenzasta on aikoinaan tuotu rakennusmateriaalina Duomon rakentamiseen  käytetty marmori Milanoon hevosten vetämillä proomuilla. Erittäin kaunis paikka, ja keskiaikaista keskustaa koristaa vielä samantapainen Sforza-suvun linna kuin Milanossa.

Tässä tätä hiukan erikoisempaa Limoncelloa, josta mainitsin edellisessä postauksessa.

Kävimme heidän suosimassaan perheravintolassa (jossa siis ravintolaa pitävä perhe asuu yläkerrassa, itse rafla on alakerrassa) syömässä  - tietysti aitoitalialaiseen tapaan, eli runsaasti antipastoja ja mianolaista risottoa, josta kuva alla. Osso Buccon kera. Todella herkullista, joskin poden jonkinlaista pientä antipatiaa riisiä kohtaan, johtuen siitä ekasta Persianlahden sodasta, jolloin tuli pakon edestä pörrättyä muutama viikko suunniteltua enemmän Intian suunnassa (peruna näytti sen jälkeen jopa herkulliselta lautasella, kun kotiin pääsin  - enkä oikeasti pidä perunastakaan). Vaan siitä syystä, ettei Eurooppaan tuntunut pääsevän millään pelillä ja vehkeellä.

Paikan nimi on Trattoria Antica (muistaakseni), ja tässä hiukan lisää kuvia, nautimme lounaan siis "al fresco".

Tällainen aaloe kuulemma saattaa elää kymmeniä vuosia ja sitten kukkia vain kerran.

Ruskea sammio on vanha viinirypäleidenpuristusvehje.

Kauniita ruusuja.

No siinäpä se päivä meni nopeasti,  ja kuten sanottu, isäntäväen huumorintaju oli kyllä erinomainen. Meitä naurattivat jutut vielä illallakin.

Hiukan yhteys oikuttelee, eli huomenna tulee vielä reissun kolmas postaus :D