perjantai 26. toukokuuta 2017

Milano

Tulin keskiviikkona inhokkipaikkaani Milanoon junalla tapaamaan mieheni, joka on täällä työmatkalla. Kuten varmaan on postauksistani käynyt ilmi, tapaamme milloin missäkin ja sitten tietty Turussa ja Baselissa.

Reissu alkoi hiukan huonosti kummallakin, ensin joku mukula ajeli potkulaudalla minua päin Baselin SBB:n aseman edessä, joten oikeassa polvessani on ilkeän näköinen ruhje ja se on turvoksissa. Sitten illallisella mies pökräsi katukiveykselle ja vietiin piipaa-autolla Fatebenefratellin (onpa hauska nimi...) sairaalaan. Minut nakattiin sieltä ulos yhden aikaan yöllä ja palasin hotellille. Puolenpäivän aikaan eilen sain käydä hakemassa tämän pökräilijän sieltä sitten pois. Luin vaivalloisella italiankielitaidollani potilaspaperit läpi, ja herralla on "minor head injury", vaikkakaan hän ei päätään mielestäni ehtinyt katukiveykseen lyödä, koska takanaan istunut psykiatri sai hänestä kiinni, ennenkuin minä ehdin hätiin pöydän toiselta puolelta.


Nyt on tilanne normalisoitunut ja hän lähti johonkin työtapaamiseen, ja minä jatkan humputtelu-shoppailulinjalla, kuten eilenkin.

On täällä halpaa! Sveitsin jälkeen kyllä huomaa hintojen eron! Kävin eilen ostamassa hiukan vaatteita ja Lushilla kosmetiikkaostoksilla (niistä myöhemmin lisää). Tänään ajattelin käpsytellä johonkin Sephoraan ja ehkä käydä myös Kikolla, joskin se liike on myös Baselissa (kuten myös Lush), mutta jospa olisi edullisemmat hinnat täällä.

Päärautatieasemalta bongasin jo tullessani Conadin herkkuliikkeen ja nyt on kassi pullollaan valkoisia ja mustia tryffeleitä, tryffeliöljyä, Cantuccineja (ajatella, nämä olivat noin euron verran paketti, vaikkakin niistä saa Baselissa pulittaa toista kymppiä per pienempi pakkaus!). Ostin myös creme-Limoncelloa (en ole koskaan nähnyt missään muuta kuin sitä tavallista, tämä on siis joku kermaversio) ja jotakin makeaa jälkkäriviiniä Cantuccinien kera, joskin oikeaoppisestihan niitä pitäisi kastaa Vinsantoon.

Ostoksilta tultuani löysin baarin, jossa on ilmainen wifi (näitä ei tahdo Sveitsistä juurikaan löytyä) ja isot viinilasilliset. Taisin juoda siinä iPhonea plärätessäni aika monta, ja lasku oli vain 15 euroa. Sveitsissä viini myydään desilitroittain, ja yksi desilitrakin maksaa kympin huitteilla tai siitä ylöspäin. Että silleen. Pelkkää säästöä!

Jos muuten Milanoon olet joskus matkalla, suosittelen tätä hotellia, joka on viiden minuutin kävelyn päässä päärautatieaseman shoppailuparatiisista. Hotellin nimi on Colombia ja osoite on Via Roberto Lepetit 15. Aivan fantastinen palvelu, paljon ravintoloita ym ympärillä ja kaiken kukkuraksi oivallisen runsas aamiainen, josta löytää niin vegaani kuin maidottomalla tai gluteenittomalla ruokavaliolla oleva syötävää. Niin ja unohtaa ei saa myöskään ihanaa ja rauhallista Zen-puutarhaa rakennuksen takana!

Ja niin muuttui minunkin käsitykseni Milanosta kertaheitolla positiiviseen suuntaan! Sääli, että täältä pitää lähteä sunnuntaina ennen puolta päivää pois.

2 kommenttia:

  1. Voi miten harmillinen reissun aloitus, toivottavasti tulette molemmat kuntoon nopeasti!

    Kiintoisan kuuloinen paikka tuo Milano. Meidän reissuilla se on jostain syystä jäänyt väliin, vaikka Pohjois-Italiaa tulikin yhdessä vaiheessa kierrettyä aika laajasti.

    Jännä miten iso hintaero kahdella rajanaapurivaltiolla voikaan olla! Mielenkiintoista, ja jos sinulle inspiraatio iskee, lukisin mielelläni hintaverrokkeja lisääkin.

    Lush <3 Onpa kiva, jos Italian Lushista tulee juttua. Ne ovat muistaakseni nimenneet tuotteitakin ihan itse.

    Olen jo kauan kummastellut, miten ihmeessä italialaiset osaavat yhdistää maitotuotteet sitruunaan?! Mun päässä tuloksena pitäisi olla katastrofi ja kökkööntynyttä mönjää, mutta eipä vaan :)

    Tuollaisesta kerma-limoncellosta en ole koskaan kuullutkaan, mutta sen täytyy olla taivaallista, kun tavallinenkin on niin ihanaa. Limoncello taitaakin olla ainoa asia, missä siedän tuollaisen määrän sokeria ja ihan hyvillä mielin :)

    Italialaiset ovat onnistuneet luomaan sellaisenkin snapsin (Espresso), jossa kirkkaassa vodkapohjassa on kahvia, suklaata ja maitoa ja tulos on edelleen täysin lasinkirkas. Merkki ei tosin ole italialainen, mutta valmistusmaa on. Eikös Smirnoff ole nykyään englantilaisessa omistuksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tokli sellainenkin jälkiruoka kuin sitruunaposset (lemon posset), ellen ihan väärin muista, niin tästäkin blogista löytyy yksi ohje. Siinähän sitruunamehu saostaa kerman ja lopputulos on kaukana katastrofista.

      Tuossa mainitsemassasi kirkkaassa snapsissa on varmaan aromiaineita, ei aitoa tavaraa? Luulisin.

      Katson, jos löydän tuon Lushin kuitin. Kyllä tänään hiukan kirpaisi, kun kantamuksineni tallustin Milanossa asemalle ja sitten junaan. Olin lähtenyt pelkän selkärepun ja muutaman vaihtovaatteen kanssa reissuun ja nyt oli ainakin kaksikymmentä ylimääräistä kannettavaa kiloa mukana :D



      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!