perjantai 14. helmikuuta 2020

Merkillisiä juttuja

Olen aina sanonut, että kun tarpeeksi kauan elää, niin kaiken on nähnyt. Toisaalta tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä aika-ajoin putkahtaa tietoisuuteen asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan.

Kuten se, että syksystä saakka täällä on erään ostoskeskuksen lähellä kylttejä, joissa varoitellaan feikeistä roskakuskeista. Valitettavasti olen kulkenut siellä töitten jälkeen pimeään aikaan, joten en saanut kunnon kuvaa yhdestäkään.

Feikki roskakuski? Ryöstääkö se roskasi? Minä kyllä luovun roskistani ilomielin, jos vaan joku ilmaiseksi ne veisi.

En parhaalla tahdollanikaan kykene kuvittelemaan tilannetta, jossa feikki roskakuski aiheuttaisi harmia. Paitsi tietty silloin, jos feikki roskakuski häviää sen ison roskapöntön kanssa sen siliän tien. Roskapöntön uusimisesta varmaan tulee kohtalainen lasku, joskaan en tiedä, mitä ne maksavat. Ja mitä senpuoleen feikki roskakuski tietylle roskafirmalle merkityistä roska-astioista kertyneellä arsenaalilla tekisi?

Onko lukijoilla mitään ideaa?

Photo by Bruce Warrington on Unsplash

Toinen kummallinen juttu sattui eilen. Olen töissä lääkejätillä, jonka asiakkuus on enemmän kuin tavoiteltava asia firmalle kuin firmalle. Olen tahkonnut erästä yhteistyökuviota jo pidemmän aikaa, ja tämä homma pitää sisällään yksinkertaisesti vain jonkinlaisia tiettyyn sairauteen liittyviä potilaskyselyitä tämän indikaation tiimoilta. Siis kyse on palttiarallaa siitä, mitä tätä sairautta sairastavat kokevat tarvitsevansa. En nyt mene yksityiskohtiin.

Löytyi firma, joka toteuttaisi tämän projektin. Sopimus on loppusuoralla ja allekirjoituksia vailla, kun tämä firma ilmoittaa, että ei pysty toteuttamaan hommaa, koska on päättänyt supistaa juuri näitä toimintojaan (jotka siis eivät ole ko. firman core-businessta).

Tämän firman varsinainen tuotto tulee heidän myymistään DNA-testikiteistä, joiden myynti (heidän minulle lähettämänsä tiedotteen mukaan) on laskenut rajusti viime vuonna.

Kas kummaa, luulisi tällaisen busineksen kasvavan, mutta...

Amerikkalaiset ovat alkaneet erään lehtiartikkelin mukaan pahasti vierastaa geenitestejä, koska joku saattaisi päästä käsiksi heidän DNA:hansa ja vaikka levittää sitä rikospaikoille, jolloin kaikki jäljet viittaisivat tietty heihin! Luin tätä hiukan epäuskoisena. Mitä hysteriaa! Kas kun eivät pelkää, että heidät kloonataan näiden näytteiden pohjalta...

TV:n rikossarjoissahan DNA:ta kerätään mitä ihmeellisimmistä paikoista. Tyypillisimmillään valepukuinen poliisi kyttää epäiltyään siviilivaatteissa, ja sitten kun mitään epäilemätön uhri juo kokiksen hampparibaarissa ja heittää tyhjän kokispurkin pilleineen roskikseen, poliisi sen sieltä poimii ja naps, kohta on pillistä eristetty tyypin DNA ja käry käy.

DNA-näytteitähän voi (ainakin teoriassa) saada mistä hyvänsä, mutta enpä ole nähnyt koskaan (tai sanotaan nyt, että ainakaan toistaiseksi) ketään kaivelemassa esimerkiksi kadulle räkäistyjä sylkiläjiä tai mauttomaksi jauhettuja purkkapalloja steriilillä pumpulipuikolla katukiveyksellä.

Tätäkin vaan siis voi ihmetellä.

Hyvää ystävänpäivää ja viikonloppua kaikille!

7 kommenttia:

  1. Onpas Jenkeissä DNA-hysteriaa. Mutta jenkkien hysteria nyt ei ole mitään uutta. Tietämättömyydestä syntyy vain uskomuksia, ei tietoa. Hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nin todellakin, hölmöltä tuo hysteria kyllä kuulostaa.

      Poista
  2. No onpas mielenkintoinen tuo feikki roskakuski. Kun sinulle valkenee, mitä feikki roskakuski tekee, niin kerrothan meille muillekin. En osaa edes kuvitella.
    Itsekin olen teettänyt DNA-testin ja kävi kyllä mielessä, että mihinkähän kaikkeen näitäkin tietoja lopulta käytetään? Jonkun biologisen massatuhoaseen kehittelyyn? Ei niitä n. satasivuisia ehtoja kukaan jaksa lukea. Onneksi olen jo niin vanha, että olen jo haihtunut savuna ilmaan ja tuhkana maahan siinä vaiheessa, kun saavat tuon aseen valmiiksi. Mutta jälkipovethan siitä ehkä kärsivät. No, onko vähän liian vilkas mielikuvitus.

    VastaaPoista
  3. Tiina Raevaara (perinnöllisyystieteilijä koulutukseltaan) sanoo HS:ssa: "Jos teet dna-testin, se ei kerro vain itsestäsi vaan käytännössä lataat systeemiin myös sukulaistesi tiedot. Tiedot jäävät firman rekistereihin etkä voi olla varma, mitä niillä tehdään." Tuli mieleen tämä juttusi kun luin tuon pätkän Hesarista. Itse olen haksahtanut yhteen dna-tutkimukseen, josta sain selville että aerobisen kunnon kohottamiseksi joudun tekemään töitä keskivertoa enemmän, mutta lihasmassaa kertyy helposti. Tuon olisin tiennyt muutenkin :) Jälkeenpäin olen miettinyt, että eipä sitä tiedä, mihin tarkoitukseen ja mille taholle firma vielä myy tietoni. Vaikka vakuutusyhtiö voisi olla kiinnostunut. No, tuskin niin käy, ja sitäpaitsi oli kyseessä suomalainen (minun silmissäni luotettavahko) firma, ei mikään epämääräinen jenkkipaja. t. Eeva E.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä koskee varmaankin lähinnä noita taitigeenejä kartoittavia DNA-testikittejä ja databasea. En ole sellaista kokeillut.

      Näissä sukututkimusta tukevissa geenitesteissä rakennat sukupuutasi nettiin ja se pysyy omana tietonasi, ellet anna jollekin löydetylle sukulaisellesi pääsyä tietoihin, jolloin sukupuunne yhdistyvät. Käytännössä tietosuoja toimii siten, että kuolleiden lähemmät tiedot ovat vapaasti saatavilla, elävien ei.

      Tietääkseni Suomessa on pääsy tutkimaan kirkonkirjoja aika vapaasti, ainakin kuolleitten henkilöitten osalta, joten sikäli ei noissa tiedoissa ole mitään niin salaista.

      Noihin eri sairauksiin liittyviin testeihin en kommentoi mitään, koska en niistä tiedä juurikaan muuta kuin että sellaisia on olemassa.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!