4. päivä: Puolet kantasoluista palautettu

Aika nopsaan se sujui. Vajaa tunteroinen meni koko toimituksessa valmisteluineen ja finalisointeineen (mm. kanyylin huuhtelu). Solujen säilöntäaineesta tuli suuhun (hajuaistin mukana) lievä epämiellyttävä maku, mutta se ei ollut voimakas, ja hoitaja toi pastilleja, mitä voi imeskellä toimituksen ajan peittääkseen sen. EDIT: Siis nyt palautettiin puolet tällä kerralla siirrettävästä satsista. Kokonaisuudessaan saatiin kerättyä soluja yhteensä jopa kolmeen siirtoon, joten kahta siirtoa varten solut jäävät TYKSin labraan nestetyppeen siltä varalta, että niitä vielä joskus tarvittaisiin, jos tämä krooninen tauti nostaisi päätään.

Veriarvot jatkavat laskuaan, kunnes saadut solut alkavat hiljalleen hakeutua luuytimeen ja korjata tilannetta. Ns. matalasoluvaiheessa immuniteettini alkaa olla todella alhaalla, joten infektioriski on suuri ja yleisen hygienian tarkka ylläpito on tärkeää (voi kun muistaisi olla koskettelematta kasvojaan turhaan, käsienpesun jo alkaa muistaa koronankin takia, mutta tuo turha kasvojen koskettelu...).

Laitan vielä kuvat tuosta kanyylista. Huomattavasti helpommalle paikalle laitettu viritys, jos vertaa niihin kahteen keruukertaan, jolloin kanyyli törrötteli kaulasta pitkälle heiluen ja rikkoi ihoa laajalta alueelta. Tämä roikkuu tuossa rinnuksilla nätisti ja näyttää omituiselta rintarossilta, eikö vaan?

*****

Sitten vähän sairaalaruokapornoa. Tällä hetkellä TYKSin hittiruoat ovat tonnikalapasta ja merimiespihvit. Jälkimmäisiä oli juuri lounaaksi.

Merimiespihvejä. Herneistä en tykkää! Tuota hilloa en oikein ymmärrä, kuuluuko sellainen merimiespihvien kanssa syötäväksi? Vai jälkkärin kanssa (puolukkavispipuuroa, kuva alla)? Puurokin oli muuten ihan maistuvaa. Leipä jäi syömättä, en tarvitse.

Taidan huitaista päikkäreille tämän jälkeen. Mukavaa torstaipäivän jatkoa!

3. päivä: Lepoa ja probleema Instagramin kanssa

Tänään on ollut lepopäivä. Keittosuolaliuos on tippunut suoneen läpi yön, ja jatkui vielä aamupäivästä alkuiltapäivään. Tuloksena on ollut aivan mahtava turvotus, joka tarvitsi päivän mittaan ihan yhtä mahtavat nesteenpoistolääkitykset, niin suun kautta kuin parenteraalisesti (i.v.). Eikä se ole ihan vielä edes auttanut kunnolla, joten lienee tulossa tukala yö.

Labroista sen verran, että hemglobiini oli tullut odotetusti alas (95), munuaisarvo (kreatiniini) normalisoitunut (86!!!!), punasolut ja verihiutaleet oletetusti alaspäin ja punasolut hiukan "laihanpuoleisia", mutta ei mitään ihmeellistä siis missään arvoissa. Eikä senpuoleen olotilassakaan (tylsistymistä lukuunottamatta). Huomista siirtoa odotellessa siis...

Alhaiseen hemoglobiiniin olen saanut säännöllisesti EPOa, eli erytropoietiinia, jota urheilijat epäilemättä käyttävät (sääntöjen vastaisesti) buustaamaan suorituksiaan. Hyvä lääke, mutta kirvelee ihan jäätävästi varsinkin ellei injektioaine ehdi tarpeeksi lämmetä ennen pistämistä.

Niin, Instagramista ja kirjautumisongelmasta piti kertomani. Ehkä olette huomanneet, ettei se ole päivittynyt hetkeen aikaan? Syynä siihen on, että systeemi alkoi kysellä uudelleenkirjautumista turvallisuuden nimissä ja sain pyytää jonkin kirjautumiseen tarvittavan koodin s-postitse. Tein pyynnön, mutta en näytä saavan sitä koodia sinne. Ja kyllä, minulla on oikea s-postiosoite, sillä siihen olen saanut meilit perustaessani ko. Instagram-tilin.

Mikä neuvoksi? Yritin jo useampana päivänä ja useaan otteeseen, ja kun kaivelin lisäinfoa onnistumatta saamatta koodia, oli neuvo resetoida salasana. Ei onnistu sekään, koska kooditta en pääse eteenpäin.

Onko joku lukijoista viisaampi asiasta ja osaisi neuvoa? Valitettavasti Instagramilla ei ole mitään online-tukeakaan, tai ainakaan minä en löytänyt mitään tietoa sellaisesta.

2. päivä: Letkuissa, ja liikuntaakin on saatu ihan tarpeeksi

Haa. En millään keksi tarpeeksi dramaattisia otsikoita postauksiini. Miltä tämä kuulosti? Se kyllä kirjaimellisesti piti paikkansakin, sillä tänään on nesteytelty suoraan suoneen ahkerasti, koska sain sen melfalaanin.

"Luksushotellin" ikkunanäkymät tänään tiistaina 1.2.2022.

Kun on inputtia, on myös outputtia, sanoi kerran joku luennoitsija yliopistolla. Tämä jäi mieleen, joskaan en kuollaksenikaan muista mihin asia liittyi. Herra kuitenkin piirsi taululle sanomansa selvennykseksi ruohoa syövän lehmän kuvan, ja lehmänläjän otuksen peräpään viereen.

Outputtia todellakin on ollut ja munuaiset on huuhdeltu nyt erittäin hyvin pitkin päivää, ja homma jatkuu vielä huomiseen. Olo olisikin ollut turhan lokoisa, ellei olisi pitänyt tuota outputtia hoidella hyppäämällä alinomaan vessassa. Tiputusten aikana torkahtelin kuitenkin aika-ajoin sängyn päällä pitkin päivää, ja mikäs tässä on ollessa. Tosin tietty mieluummin olisin kotona.

Ns. "akkainlehdissä" on aina silloin tällöin juttua siitä, miten tärkeää on juoda paljon, sillä silloin iho voi hyvin jne., mutta kuka ajattelisi munuaisparkoja, joiden huollon pitäisi myös olla tärkeää? Niitä pitäisi puhdistaa huuhtelemalla myös! Tein joskus suoraan lääketutkimushommia tutkimuslääkäreiden kanssa, ja muistan aina, kun joku kerran huomautti, että vessassa käynnin tulisi olla iloinen asia, kun kerran munuaiset toimivat! Aika ikäväähän se olisi jos joutuisi dialyysihoitoihin, jos munuaiset sanoisivat yhteistyösopimuksensa irti. Niitäkin ihmisiä on, joille tämä on valitettavasti on arkipäivää (yksi munuaissiirtopotilas löytyy lähipiiristäkin). Niin että mennään aina "iloiselle asialle", jos pissattaa.

Kaipa minä sen melfalaanin nyt sitten sain? Ei tunnu missään... Siinä mielessä harmillista tämä syto taas, että eilen hemoglobiini oli ekaa kertaa viitervoissaan puoleen vuoteen. Nyt se, ja monet muut veriarvot tulevat sitten rytinällä alas, ja todennäköisesti ensi viikolla tiputellaan punasoluja, verihiutaleita ja jos vaikka mitä. Täytyy vaan toivoa, että kantasoluni älyäisivät ryhtyä hommiin korjaamaan tilannetta heti kun ne saan torstaina ja perjantaina. Kuulemma kuusi pussillista tavaraa on tarjolla (siis omia solujani, jotka ovat olleet täällä TYKSissä nestemäisessä typessä säilössä).

Kreatiniini (ns. "munuaisarvo") oli hiukan koholla, mutta eipä se sitten viime kevään ole normaalilukemissa ollutkaan, joten ei mikään ihme. Virtsanäytteestä löytyi kolibakteeri, ylläripylläri, oireeton kuitenkin olen ja on estolääkityskin. Herkkyysmääritykset ovat menossa, joten huomenna tiedetään, miten se voidaan hoitaa pois. Ylenmääräisen hygienian ja pesemisen seurauksena lienee bakteeri tullut, niin että ylenpalttisella itsensä puunaamisellakin voi olla haittapuolensa. Hyvä kun löytyi kuitenkin niin saadaan hoidettua se pois ennen matalasoluvaihetta, jolloin se voisi räjähtää käsiin.

*****

Toivottavasti täällä ei ole lukijoina ketään (sairaalan) laitoskeittiössä töissä olevaa... Sanon silti, että jos/kun laitosruoka on pahaa, niin se todella on sitä. Minusta vaatii melkoista lahjakkuutta saada lindströminpihveistä ja mannapuurosta miltei syömäkelvotonta. Molempia siis oli ruoaksi tänään. Pihvit lounaaksi, ja lumppuinen mannapuuro illalliseksi. 

Mannapuuroa nyt vielä jotenkin söi (sekoittelin suolan kanssa ja laitoin voisilmän, mehukeiton söin erikseen), mutta noita pihvejä en olisi ruoaksi edes tunnistanut sokkona. Täällä on sitten vielä kummallinen villitys laittaa kasviksiksi keltaista maissia, joka on ilmeisimmin säilöttyä. Joskus sitä on vielä kulhollinen ruoan ohella. Se menee täysin yli ymmärrykseni. 

1. päivä: Kantasoluja odotellessa

Tänään ei oikeastaan vielä tapahtunut juurikaan mitään. Tulin sairaalaan aamuseitsemäksi saamieni ohjeiden mukaan. Kävi labrahoitaja, ja EKG:n ottaja, jonka jälkeen sain aamiaista (joka onkin ainoa kiva juttu sairaalassa ollessa, se jopa yleensä maistuu toisin kuin muut ateriat).

Olin vähän yllättynyt siitä että sain syödä, koska "ravinnotta" aamuisin voi viitata esimerkiksi labroihin (tässä tilanteessa, kun ei glukoosia mitata, niin näillä labrakokeilla ainoastaan kalsiumarvo vinoutuu jos syö alle tai juo jotakin muuta kuin vettä. Korkea kalsiumpitoisuus taas voi olla merkki esimerkiksi luuston hajoamisesta esimerkiksi kasvaimen takia. Näinniinkuin yleistettynä.

Toinen syy voi olla toimenpide, jota ennen joudutaan antamaan (yleensä) keskushermostovaikutteisia aineita. Toimenpiteen aikainen mahalaukun sisällön ylöstulo ja mahdollinen aspirointi voi olla todella vaarallista ja siitä voi päätyä teholle.

Mutta mitäs minä mistään mitään tiedän. Söin tyytyväisenä, nälkäkin kun oli.

Ennen puoltapäivää sitten leikkuriin kanyylin laittoon. Pieni kapellihan siitä tuli, kun olin syönyt aiemmin, vaikka yritinkin sanoa, että onhan siitä nyt jo tunteja. Niinkuin olikin, ei kai se ruoka enää minun mahalaukussani muhinut!

Yrmeä vanhempi Nukku-Matti sitten kuitenkin vastentahtoisesti määräsi minulle propofolia suoraan suoneen (ja ai että se kyynäärtaivekanyylin laitto taas sattui ja kiroilutti!). Toimenpide meni varsin joutuin propofolin jälkeen. Varmaankin addiktoituisin tuohon aineeseen, siitä tulee niin rento ja mukava olo. 

Olin pyytänyt kanyylin laitettavaksi alemmaksi kuin viimeksi, sillä kaulassa se on aika hankala. Vastaus: Se laitetaan sinne, minne sen saa. Joo, ymmärrän kyllä, ihmisillä on anatomia hiukan erilainen, mutta silti. Onnistuihan sen laitto hiukan sitten alemmasksi ja nyt nuo kanyylin päät taas roikkuvat tuossa rinnuksilla kuin mitkäkin helyt. Jäin miettimään miten tulikaan noin sointuvat värit, stemmaavat hyvin ylläni olevaan tummansiniseen silkkiyöpaitaan ja sairaalan muodottomana roikkuvaan, vihreään pyjamannuttuun. 

Eipä tänään sitten paljoa muuta tapahtunutkaan. Annoin assarilleni viimeiset ohjeet ennen "lomailua" ja olen lähinnä miettinyt, mitä jäi "muuttokuormasta", vierailijoita kun ei toistaiseksi sallita ollenkaan. Päivää katkaisevat ateriat (lounaaksi ihan siedettävää tonnikalapastaa, iltapäiväkaffeet jäätelön ja erikoistuvan lääkärin kera, illallinen, jonka suhteen päivä lässähti, sillä se oli mautonta kaalipataa, ja iltapala, joka oli riisipuuroa, ja josta kieltäydyin). Jälkiruokina tarjottavat marjakiisselit tosin aina pelastavat jonkin verran.

Huomenna sitten se surullisenkuuluisa melfalaani ja tehonesteytystä munuaisten suojaksi + pitkäkestoinen pahoinvointilääke (kauppanimeltään Akynzeo, minua valistettiin). Keittosuolaliuosta siis tulee menemään litroittain suun kautta (Edit: Suurin osa menikin suoraan suoneen, joskin ahkeraa juomistakin on harrastettu). Varsin hurmaava päivä siis tulossa. Toivat jo nestelistankin huoneeseeni huomista varten.

Huomisiin siis ja pistetään porilaisten marssi soimaan.