Yksi harvinaisimmista parfyymien ainesosista: Orrisjuuri

Viittasin aiemmassa postauksessani BBC:n artikkeliin, josta ajattelin nyt tehdä tähän vapaan käännöksen, jota lyhentelin hieman. Oikeastaan tämä postaus ei ole käännös, vaan postaus pohjautuu tuohon artikkeliin.

Photo by GraceHues Photography on Unsplash

Orris on harvinainen tuoksuaines, koska sillä ei juurikaan ole synteettisiä analogeja. Tuoksu kuitenkin miellyttää monia puuterimaisuudellaan, ja siksi se tekee kauppansa korkeista tuotantokustannuksista huolimatta.

Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset pullottivat sitä eteerisen öljyn muodossa. Majatalonpitäjät hajustivat sillä liinavaatteensa jo satoja vuosia sitten. Nykyään sitä löytyy kaikkialta: makuaineena tinktuuroissa, lääkesiirapeissa ja mausteseoksissa; aromaattisissa alkoholisekoituksissa ja kosmetiikassa - etenkin parfyymeissa ja hajustepotpourreissa. Tämä raaka-aine voi maksaa enemmän kuin kulta.

Vadelman, orvokin ja pippurin tuoksunuotit muodostavat tämän harvinaisen tuoksun, joka tislataan iiriksen juuresta. Ei sen pitkänhuiskean siperialaisen iiriksen, joita kukkakaupoissa myydään, vaan sen parrakkaan lajikkeen, joita esimerkiksi Vincent Van Gogh maalasi, Iris germanica.

Vincent Van Gogh: Iirikset.

Näitä kukkia kasvaa laajalti Toskanassa, missä niitä myös viljellään ja myydään giaggiolo-kaupoissa eli italialaisissa kukkakaupoissa.

Tämän raaka-aineen historia alkaa sieltä, missä sitä ensiksi valmistettiin, eli Italian maaseudulta. Pienen San Polo -kylän takana, noin 30 minuutin ajomtkan päässä Firenzesta sijaitsee Prunetin tila keskellä jyrkkiä mäenrinteitä, jotka hehkuvat violetteina näitten kukkien takia. 

Veljekset Paolo ja Gianni Pruneti valmistavat tilalla orrisuutetta liki 200-vuotisen, traditionaalisen ja työlään menetelmän mukaan -aivan kuten heidän sukunsa on koko tuon ajan tehnyt.

Extra Virgin -oliiviöljyn lisäksi Prunetin tila on tunnettu orristuotteistaan jopa keskellä kylää, joka muutenkin on kuuluista iiristuotteistaan. Joka kevät koko Chiantin alue muuttuu kukkivien iiristen ansioista violetin sävyiseksi. San Polossa vietetään myös vuosittain iirisfestivaalia.

Hartsia, joka uutetaan näitten iiristen juurista kutsutaan iirisvoiksi, ja sitä viedään kylästä ympäri maailmaa kosmetiikan, parfyymien ja puuterien valmistusaineeksi, tehden tämän kylän "mökkiteollisuudesta" ainutlaatuista käsityötä, sillä sitä ei voi mekaanisesti korvata.

Iirikset kukkivat toukokuussa ja tällöin tilan lukuisat hehtaarit ovat varsinainen näky, sanovat omistajat.

Tilan kivikkoinen maaperä ja leuto ilmasto tuottavat erinomaisen kasvuympäristön Iris florentinalle (eräs Iris germanican variantti), joka normaalisti kukoistaa Välimeren lämmössä. Tosin vuosia täytyy odottaa, ennen kuin orris saadaan pulloon saakka, tai jauhetuksi hienoksi pulveriksi saatika sitten parfyymin ainesosaksi.

Prunetissa iiristen juuret jätetään maan alle neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen ne jaotellaan kasvuvaiheen mukaan ja eri vaiheissa oleva kasvusto laitetaan joko penkkeihin, kitketään, leikataan ja korjataan, mikä takaa ympärivuotisen tuotannon. Sadonkorjuu tapahtuu yleensä kesäkuukausien aikana kesäkuusta syyskuuhun, ja kasvien juurakot kaivetaan maasta kaksipiikkisellä kuokalla.

Juurakot ovat tuoksuttomia aluksi, ja ne puhdistetaan ja kuoritaan käsin kaarevalla veitsellä ja sitten ne joko jätetään kuivumaan aurinkoon tai valmistellaan tislaamista varten. Pieni osa kasvin tyvestä ja juurakosta jätetään uudelleenistutusta varten.

Kuivatut juurakot pitää suojata öin ja päivisin sieniltä ja tuholaisilta, jotka voisivat tuhota koko arvokkaan sadon. Kun juurakot kuivuvat, niihin kehittyy orvokkimainen tuoksu ja tuoksu toimii myös luonnollisena muiden tuoksuaineitten sidosaineena antaen niille pitkäikäisyyttä.

Mikään Prunetin tilalla ei ole teollista vaan kaikki tehdään käsityönä. Siksipä korkealaatuisen orrisjuuren hinta voi kivuta 50 000 euroon per kilo. Tarvitaan puolisen tonnia orrisjuurta tuottamaan kilo eteeristä orrisöljyä.