Kotona Saksassa taas

Ottihan se taas koko päivän, mutta itse matka sujui pienestä myöhästelystä (lento) huolimatta aika kivuttomasti. Olin pakannut mukaan kaksi ruumalaukkua, mutta Air Balticilla se olikin niin päin, että kabiiniin saa ottaa kaksi laukkua + käsilaukun. Mutta ei se mitään, ruokaostoskassini mahtuikin matkalaukun sisään ja koko keksintö jäi alle 23 kg:n.

Kivi- ja kasvihökötys check-in -aulan alakerrassa, ja se keräsi porukkaa. Olipa tuolla takana Normalkin, mutta en jaksanut lähteä sinne matkalaukkuineni haahuilemaan.

Muumikauppa Helsinki-Vantaan kentällä.

Amerikkalaisturistit ihastelivat Noora Hautakankaan Relove-putiikkia luullen sitä pelkäksi kahvilaksi, mutta hei, sehän onkin second-hand -kauppa.

Kuinka monella lentokentällä on koirienpissatusalue?  Siis transit-alueella.

Air Baltic lento Riikaan lähtee tavallisesti portilta 20, mutta nyt se lähti portilta 12, joten menin pienempään Aspiren loungeen, joka vastapäätä porttia 13. Tässä oli ennen SAS:in lounge ja sitä ennen ravintola.

Loungessa oli tarjolla kukkakaali-currykeittoa, salaatti- ja leikkelebuffet sekä snackseja ja leivonnaisia. Hiukan heikommat tarjoilut kuin mitä siinä suuremmassa loungessa, mutta eipä ollut paljon tungosta, kuin tuossa suuremmassa yleensä on. Vain muutama ihminen istuskeli siellä sun täällä.

Mokkapalat olivat hyviä ja meheviä!

Matkalla portille piti hiukan kuuhastella Last  Minute Shopin kosmetiikkavalikoimaa. Nämä kassan lähelle asetetut heräteostosmahdollisuudet olisivat saattaneet olla mielenkiintoisiakin, osa ihan tuntemattomiakin brändejä, mutta oli jo hiukan kiire. Kone oli saapunut 10 minuuttia myöhässä ja boardasivat varsin ripeään tahtiin, jotta pysyisimme jotenkin saapumisaikataulussa. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Air Balticilla on Airbusseja, jotka kuulemma ovat kaikki alle neljä vuotta vanhoja. Mukavia koneita, mutta sitä minä en sitten ymmärrä, miksi noitten screenien (näyttöjen) pitää olla noin pieniä? Vaikka istuisit ikkunan vieressä ja näyttö olisi siinä kohdalla, ainakin minä tarvitsisin kiikarit nähdäkseni mitään. Pitää siis aina kysyä seuraava lähtöportti henkilökunnalta. Tässä reitissä on aika tiukka vaihto, juuri ehtii kävellä lontustaa Düsseldorfiin lähtevälle koneelle. Tosin onhan tuo Riian kenttä aika kompakti.

Lennolla sain eteeni juustotarjottimen. Olisin kaivannut siihen patonginpalaa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Satsissa oli erilaisia juustoja, kuivattuja karpaloita, oliiveja, pähkinöitä ja kahta eri hilloketta.

Käytävän toisella puolella istui lapsia (minun silmiini he kuitenkin näyttivät ihan aikuisilta). Kummallista. He saivat henkilökunnalta ajanvietettä, ja minäkin pyysin sitten noita kirjasia kolme. Tiedän, ketkä saavat nämä tuliaisiksi kunhan taas Suomeen menen.

Vanha kunnon National Expressin RRX / RE1 toi sitten kotiin ja asemalta karautin taksilla kimssuineni.

Matkalla muuten jossain palttiarallaa Kölnin yllä leijui ilmalaiva! Ensin ihmettelin, että mikä tuo näky oikein on, mutta zeppeliinihän se. Tekstiä sen kyljessä en erottanut.

Oli aika hankalaa saada siitä kuvaa liikkuvan junan ikkunasta, mutta onnistuin viimein jotenkin.

Mutta niin vaan kotiin päästiin ja hemmetin kuuma täällä on! Lämpötilat hipovat kolmeakymppiä tulevallakin viikolla. 

Vaikka ei pitäisi valittaa. Tulevana talvena pukkaa taas sadetta ihan tarpeeksi.