Ihmissuhteita ja sinkkuuden "ihanuutta"

Tiesittekö, että ihmiset pääsääntöisesti tunnistavat ensin toisissa ihmisissä niitä piirteitä, joita heillä itsellään on?

Tuli vaan mieleen, kun minua taannoin haukuttiin "isoegoiseksi". Minä nyt en vaan sellaista tunnistaisi omaksi piirteekseni. Enkä kyllä kenenkään toisenkaan, ei, vaikka sellainen ihminen tuotaisiin eteeni esiteltäväksi. Syynä siihen on se, etten minä ole mikään sellainen. Enkä myöskään ole mikään ääliö näissä(kään) asioissa.

Kaikkinainen tällainen toisen, tuntemattoman ihmisen arvostelu (tai arviointi) osoittaa vaan jonkinlaista arvostelukyvyn puutetta.

Sitten kun kuvioissa on vielä rähinäviinaa tai jotakin muita nupinhimmennysaineita, niin homma kohoaa ihan omiin sfääreihinsä, ja se on ruma näky. Mielenterveysongelmaiset ovat sitten vielä oma lajinsa, tosin näistä olen aika hyvin saanut pysyteltyä erossa.

Photo by Kenny Eliason on Unsplash

Tuli vaan mieleen, kun nyt olen viettänyt hiukan normaalia vilkkaampaa seuraelämää, niin "haaviin" jää/on jäänyt vähän vaikka mitä. Ihan ilman etsimistä.

Useimmiten vieraiden ihmisten kanssa on ihan kiva jutella. Mutta sitten on näitä, yleensä vastakkaista sukupuolta olevia, jotka ajattelevat olevansa vapaita menemään hiukan liian pitkälle. Kuten nyt taannoisella laivaristeilyllä, jonne lähdin yksin.

Se, että nainen nyt sattuu olemaan yksin risteilyllä, kuuntelemassa musiikkia ja syömässä hyvin, ei tee hänestä kenellekään vapaata riistaa. "Tuu mun hyttiini", ja kaikenlaista puolivillaista ehdotusta kyllä takuulla saa osakseen, mutta se lopputulema laivalla oli vain sitä, että halusin olla hetken yksin ja tehdä mitä haluan. Tähän ei kuulunut millään muotoa miehen pyydystys siltä paatilta.

Kieltäytymisen ja ehdotusten torjumisen jälkeen seuraa yleensä vielä pahempaa kieltä, koska nämä ehdottelijat olivat odottaneet jotakin muuta. Sitten nakellaan niskoja ja ikäänkuin kostetaan se. Jos menet mukaan siihen sanailuun, tuloksena on vaan karrelle palanut taistelukenttä, jossa ei enää kasva yhtään mitään. Paha mieli. Kannattiko? Ei takuulla.

Juttuseura olisi minulle kyllä kelvannut. Järkevä sellainen.

Minulla on netin keskustelupalstoilta tutuksi tulleita ihmisiä, joiden kanssa en ole koskaan tavannut. Enkä tiedä, tulenko edes tapaamaan. Saatan jutella näitten kanssa joka päivä. Milloin mistäkin.

Nyt viime joulun aikaan olin kolme päivää myös risteilyllä. Ei kuulu tapoihini kuulutella netissä, että asuntoni on tuon ajan tyhjillään. No mitä tekee eräskin miekkonen, joka ei kolmeen päivään saanut vastausta viestiinsä? "Pullon hengen" avulla (ilmeisesti) oli syntynyt niin räävitön tuotos, joka kuului suurinpiirtein näin: "Vedä sinä v...u päähäsi ja häivy s......n huora, ellei kunnon mies kelpaa". Eikä se ollut mikään deittipalsta, vaan keskusteltiin yhteisesti kiinnostavista aiheista. Häivy? Minne? Siellä olen edelleen ja toivon säästyväni tällaisilta Adoniksilta. Jos on joulu ja olen reissussa kaverini kanssa niin en kai minä somessa roiku kaiket päivät.

Arvostan itse hyviä käytöstapoja yli kaiken.

Photo by Priscilla Du Preez 🇨🇦 on Unsplash

Mutta jospa keskustellaan vielä noista piirteistä, jotka ensimmäisinä huomaat vieraassa ihmisessä. Kuten sanoin, ne ovat omia piirteitäsi, joita arvostat.

Ihan kuin työhaastattelussa, se antaa yhteistä pohjaa ja usein perustuukin arvomaailmalle ja kiinnostuksen kohteille. Niihin asioihin, joita sinä priorisoit elämässä.

Nyt kun sivuttiin parisuhteita, niin sama pätee tällaisiin. Tai ystävyyssuhteisiin yleensäkin. Kun tutustutte paremmin, alkaa hoksottimiin tarttua ne puolet, joiden suhteen teillä ei olekaan enää yhteistä. Se, miten se perusta on luotu, auttaa kestämään tämän, muutenhan se olisi aika paha breaking point. Tässä vaiheessa se (suhde siis) saattaakin katketa.

Bruce Tuckmanin kehittämä tiimien kehitysmalli sopii erinomaisesti myös parisuhteeseen, koska parisuhde on periaatteessa kahden hengen tiimi joka pyrkii yhteiseen tavoitteeseen.. Tämä  malli on varmaan monille tuttu, mutta laitan senkin vielä tähän.

1. Forming (Muodostuminen tai tutustumisvaihe)

Tämä on rakastumisen aikaa. Osapuolet ovat kohteliaita, varovaisia ja näyttävät parhaat puolensa. Konflikteja vältellään ja keskitytään yhteisen kiinnostuksen kohteiden löytämiseen. Tavoitteena on turvallisuuden ja hyväksymisen ilmapiiri.

2. Storming (Kuohunta tai konfliktivaihe)

Todellisuus iskee, kun yksilölliset erot ja mielipiteet tulevat esiin. Syntyy valtataisteluita ja konflikteja kun testataan rajoja. Parisuhteessa ilmenevät ensimmäiset suuret riidat ja erimielisyydet arjen tavoista tai arvoista. Tässä vaiheessa monet suhteet päättyvät, koska henkilöiden välisiä eroja ei molemminpuolisesti hyväksytä.

3. Norming (Vakiintuminen tai normien luominen)

Konfliktit selvitetään ja osapuolet oppivat ymmärtämään toisiaan. Luodaan yhteiset pelisäännöt, arvostetaan yksilöiden välisiä eroja ja löydetään yhteinen sävel. Sitoutuminen syvenee ja opitaan kompromisseja, jaetaan vastuut ja luodaan yhteinen arki ja kasvatetaan luottamusta.

4. Performing (Toimiva yhteistyö ja suoriutumisvaihe)

Suhteen osapuolet toimivat yhdessä tehokkaasti ja joustavasti. Keskinäinen luottamus on korkealla ja molemminpuolinen tuki on itsestäänselvyys.Yhteinen elämä sujuu ilman jatkuvaa konfliktien selvittelyä. Kumppanuus on syvää ja molemmat tukevat toistensa kasvua, jakavat ilot ja surut ja toimivat hyvin yhdessä vaikeissakin tilanteissa.

Parisuhteen kehitys ei välttämättä ole suoraviivaista, vaan kumppanukset voivat palata Storming-vaiheeseen esimerkiksi elämänmuutosten (lapsen syntymä, muutto) myötä. Tuckerin mallin ymmärtäminen auttaa hyväksymään sen, että konfliktit (Storming) ovat normaali osa kehitystä kohti syvempää suhdetta (Norming, Performing).

*****

Minä olin herkästi päreeni polttavana (lue: temperamenttisena) ihmisenä onnellisessa asemassa tässä viimeisessä parisuhteessani. Kumppani oli onneksi varsin lempeä mies, joka ei turhista suuremmin hötkyillyt. Eikä olisi tullut pieneen mieleenikään ruveta hänen kanssaan koskaan haastamaan mitään riitaa. Asiat saatiin aina muuten sovittua.

Eipä tullut mieleenikään, että joku voisi kuolla noin ykskaks ja kyllä se yksinäisyys potkaisi aika lujasti silloin syksyllä. Nyt ovat asiat toisin ja tämäkin pääsiäisviikonloppu on mennyt ihan hauskoissa merkeissä ja paljon on tullut tavattua ihmisiä. Se on kummallista, että hihaan tarttuu uusia tuttavuuksia suurinpiirtein kaupan kasssajonosta. Kävin torstaina yhdessä täkäläisessä supermarketissa, jossa on käytössä ns. sinkkukorit. Aioin ensin ottaa sellaisen, mutta pyörsin päätökseni ja otinkin ihan tavalliset ostoskärryt. Nyt tällä hetkellä en tarvitse yhtään uutta hihasta nykijää, elämä on muutenkin täyttä. Katsotaan asiaa uudelleen sitten vaikka puolen vuoden päästä. 

Toisaalta eihän siihen parisuhteeseen tarvita kuin se yksi hyvä ❤️. Ja tämä sydän oli sitten eräälle tietylle henkilölle. #tiedätkylläkukaolet

Jos tätä tahtia mennään, niin elämä voi olla silloin puolen vuoden päästä päälaellaan ihan toisella tavalla. Toivottavasti positiivisesti 🤔. Ainakin haluan uskoa näin.