Käsivoiteita ja "käsivoiteita" ja jazzia

Minulla on aina ollut hyvä käsitys The Body Shopin käsibalmeista. Siis nimenomaan noista balmeista, jotka ovat tuhdimpaa tavaraa kuin ne tavalliset käsivoiteet.

Nyt jäin ihmettelemään, että onkohan näiden koostumusta jotenkin muutettu, kun kädet alkavat olla kuin kreppipaperia aika nopeasti kun näitä on käsiinsä levittänyt? Merkillistä. En tykkää.

Sitten ajattelin, että käsivoiteella olisi suotavaa olla myös aurinkosuojakerroin. Voitteeksi valikoitui Eucerinin Hyaluron Filler + Elasticity Age Spot Correcting Hand Cream. jossa on SPF30. Tämä on itse asiassa parempi kuin nuo TBS:n balmit, olen oikein tyytyväinen, joskin suojakerrointa saisi olla enemmänkin.

Mutta kyllä se vaan on niin, että jos kreppimäisestä ja kuivasta ihosta kärsii, niin ACOn Minidermiä ei peittoa mikään. Juonteet suoristuvat ja voidetta voi käyttää myös ihon pesuun ja vaikka naamiona. 

*****

Eilen oli taas afterwork-jazzia Turun Taidemuseossa. Jussi Fredriksson musisoi. Olin siellä ihanassa miesseurassa ja mukaan tupsahti sitten myös yläkerran naapurini, jonka kanssa eksyimme vielä torin varren pubiin drinksuille. Miesseuralaisella kun oli vielä illalla kirjoitushommia.

Tänään on Afterwork-jazz-ilta Turun taidemuseossa. Pianisti, rumpali ja säveltäjä Jussi Fredrikssonin taiteellisuudessa yhdistyvät moderni jazz, pohjoismaiset äänimaisemat ja rytminen tarkkuus herkällä ja kiehtovalla tavalla. Monipuolinen muusikko, joka tunnetaan omista yhtyeistään Jussi Fredriksson Trio ja Freezer, on esiintyjä, jonka musiikki ilmentää yhtä aikaa rauhaa, energiaa ja voimakasta tarinankerrontaa. Hänet tunnetaan myös aktiivisesta työstään kehittäjänä ja tuottajana suomalaisella jazz-skenellä. Kuinka rentouttavaa!

Ensi torstaina olisi vielä yhdet jazzit, sinne pitää raahautua.

Taidemuseon sisältä

Péturssonin näyttelyyn ehtii vielä 13.9. mennessä.

Illalla Taiteiden Talossa on vielä Punk ja yäk - tapahtuma. Olen menossa eilisessä miesseurassa. Vaakahuoneella olisi Jiri Nikkinen ja Clifters & Beatles -covereita, varmaan ehdin vielä Taiteiden Talolta sinnekin.

EDIT: Alkoi sataa, ja ilmeisesti se punk-tapahtuma on ulkona. Hmmm.

Scandy

Tapaan kosteuttaa talvikuivaa ihoani ensin suihkimalla sinne jotakin kosteuttavaa kasvovettä, sitten laittamalla kasvoille hoitovettä tai seerumia ja sen jälkeen glyseriinipitoisen perusvoiteen. Tästä jo kirjoittelinkin aiemmin täällä.

Nyt kasvovetenä on ollut Scandyn Dew Me a Favor Prep & Refresh Face Mist. Ainesosat näyttivät ainakin nettisivuilla hyviltä, mutta nyt kun koko pullo on loppusuoralla niin ei tämä oikein siltikään vakuuta.

Tämä sisältää siis tässä järjestyksessä mm.:

- vettä

- kosteuttavaa glyseriiniä

- kosteuttavaa betaiinia

- kostauttavaa ja ihoa kirkastavaa inositolia

- kosteuttavaa, rauhoittavaa ja antioksidanttista koivunmahlaa

- kosteuttavaa natriumhyaluronaattia

Hyvältähän tuo lista näyttää, mutta silti en koe, että tämä oikeasti kosteuttaa juurikaan.

Noitten lisäksi tässä on aika tavalla hajusteaineita, mikä herkkäihoisille mainittakoon. Geranioli, sitraali linalooli ja limoneeni ovat ainakin allergisoivia. Tässä on vielä parfyymi mainittu erikseen, vaikka ei tämä minun nokkaani kovin hajustettu ole.

Mutta eipä tämä ollut kalliskaan, joten sikäli ei ollut suurikaan menetys (hinta alle 10 eur / 100 ml).

Mitä tulee glyseriinipitoisiin perusvoiteisiin, ostin sitten pienen tuubin Aqualan Duotakin verratakseni sitä Minidermiin. Molemmissahan on 20% glyseriiniä, eikä ainakaan minulla oel haluja enää mitään kalliimpia voiteita ostella - edes kasvoille.

Tuntuu, että tämä on hieman ohuemman oloista kuin Miniderm, ja sitä joutuu levittämään iholle useammin.

Mutta molemmathan ne toimivat koko vartalolla ja myös ihon puhdistamisessa. Olipahan yksi purkki vähemmän pakattavana tuolle laivareissullekin, eikä tarvinnut mitään muita voiteita mukaan.

Hyvää ja huonoa ja muuta mieleen juolahtanutta

Ostin taannoin uuden antiperspirantin. Ajattelin, että appelsiinin tuoksu olisi kiva, sellainen "lift me up" -juttu.

Nivealta löytyi tällainen suihkepullo sillä appelsiinin tuoksulla. Mutta että on surkea tuote, ei kyllä totisesti pidä hienhajua yhtään. En suosittele, enkä takuulla osta uudelleen. Olkoonkin, että tuoksu on kiva.

Ettei nyt menisi ihan valittamiseksi, niin pitää kehuakin jotakin tuotetta. Muistatteko, kun kerroin kosmetologini suosituksesta kuivalle iholle/kuiville iholäiskille? Se postaus on luettavissa täällä, ja eikös vaan taas nuo kuivat ja punoittavat läiskät ovat ilmestyneet poskipäilleni. 

Acon Minidermistä on näköjään ilmestynyt tällainen Duo-versio. "Tavallisen" Minidermin ja tämän Miniderm Duon suurin ero on se, että toisin kuin Miniderm, Miniderm Duo sisältää myös 2 % karbamidia, joka kosteuttaa ihoa tehokkaasti lievittäen kuivuudesta aiheutuvaa kutinaa sekä vahvistaen samalla ihon luonnollista läpäisyestettä. Molemmat ovat täysin säilöntäaineeton perusvoiteita.

Nämä molemmathan ovat hajustamattomia ja sisältävät korkean määrän kosteuttavaa glyseriiniä.

Laitoin naamiomaisesti tätä poskipäille paksun kerroksen, ja nyt alkaa helpottaa noiden läiskien kanssa. Ärsyttävä vaiva tämäkin.

*****

Mietin tässä tämän viikon ruokapuolta. Viime viikko meni taas Wolttaillessa aterioita, mutta voisi sitä jotakin tänään itsekin laittaa.

Tuli mieleen eräs hauska juttu menneisyydestä. Minun avisvainaani (älkää sekoittako tähän seitsemän viikkoa sitten kuolleeseen miesystävääni - siis nyt viittaan aviomieheeni, joka kuoli nuorena tapaturmaisesti)  paras ystävä oli joskus aikoinaan Baghdadissa Irakissa töissä. Hän oli usein lomillaan meidän mukanamme Suomessa mökillä ja ihastui todella laittamiini valkosipuliperunoihin,

Hän rupesi Suomeen lopullisesti palattuaan seurustelemaan erään nuoren naisen kanssa. Kutsuttakoon häntä tässä vaikka J:ksi.

J:lla oli kova hinku naimisiin ja tämä avikseni bestis sanoi, että sehän sopii, jos osaat tehdä samanlaisia valkosipuliperunoita kuin mitä minä laitan.

J vakuutti hänelle, että toki hän osaa niitä laittaa, ilman muuta - ja soitti minulle heti tilaisuuden tullen kysyen reseptiä. 

Ei minullakaan niihin mitään kummallisempaa ohjetta ole. Kunhan laittaa paistinpannulle rasvaa (voita tai öljyä tai molempia), pilkottua valkosipulia ja raakana viipaloidut, kuoritut perunat. Siinä sitten niitä paistelen ja laitan ne sitten uunivuokaan. Hiukan suolaa, ehkä pippuria ja pannun huuhtelen pienellä määrällä vettä, joka menee myös uunipannuun.

Yleensä laitan uunivuokaan perunoiden päälle paistumaan lihamurekkeen. Helppo ohje löytyy täältä. Koko homma tarjoillaan sitten vihersalaatin kera, ja ainakin näille äijille se on aina maistunut. Kuten myös minulle.

Ilmeisestikin J myös onnistui valkosipuliperunoiden teossa, koska sitten he menivät kihloihin ja naimisiin. Ovat edelleen naimisissa ja ilmeisen onnellisia. Tarina ei kerro, mikä osuus noilla minun valkosipuliperunoillani on ollut heidän avioliitossaan, mutta veikkaan, että niitä on todella usein kyllä heillä syöty.

Taidankin laittaa tänään satsin valkosipuliperunoita ja sen murekkeen. Pitää vaan ehtiä syödä ne hyvissä ajoin ennen lauantaita, jolloin meillä on taas Varha-ryhmän kokous. En halua haista siellä valkosipulilta.