Muistojen koti

Tänään Turussa avattiin vanhaan 1600-luvulla rakennettuun köydenpunojan taloon maahanmuuttajaeläkeläisten (Daisy-eläkeläiset) uusi tapaamispaikka, Muistojen koti. Olin kutsuvieraana.

Olenkin joskus pohtinut sitä, miten nuo maahanmuuttajavanhukset, jotka eivät useinkaan osaa lukea tai kirjoittaa (edes omalla kielellään), pärjäävät Suomessa. Niin, eikä tämä tietty ole ongelma ainoastaan Suomessa. Tämä koti on nyt pilottihanke, joka toivottavasti tulee olemaan esikuva toiminnalle myös muualla.

Vanha ovi johtaa kadulle.

Ovella tarjoiltiin "hedelmäcoctail" Aalto-maljakon mallisista muovipikareista.

Vanhan talon charmia.

Daisylan toiminnanjohtaja Hulya "Hissu" Kytö takanaan Turun kaupunginhallituksen PJ Minna Arve.

Tarjoilu oli Daisylan malliin herkullista! Tässä viininlehti-dolmia ja valkoisella juustolla täytettyjä kääryleitä. Olisin voinut noita syödä hiukan enemmänkin….

Täytekakkua ja erilaisia pieniä leivoksia.

…ja teetä isosta samovaarista.

Osuuskunta Golden Daisy

Turussa ovat maahanmuuttajanaiset perustaneet osuuskunnan, joka hyödyntää heidän tietotaitoaan, ja työllistää heitä. Minä en enää ikinä voisi ajatella, että maahanmuuttajat tulevat tänne elelemään suomalaisen sosiaaliturvan varassa, sillä ainakin nämä naiset, joiden parissa teen töitä, ovat varsin aktiivista sakkia.

Nämä naiset tulevat useasta eri maasta, ja tarjoavat seuraavia palveluita:

- pitopalvelu (voit tilata juhliisi esim. iranilaisen pitopöydän)
- kotiapu
- käsityöt
- graafinen suunnittelu
- suomen kielen opetus
- kulttuuritietous
- hyvinvointipalvelut
- kerhotoiminta

Jos jotakin lukijaa kiinnostaa tämä enemmänkin, lisätietoja on täällä.

Tänään oli heidän promotilaisuutensa, josta otin hiukan kuvia. Tarjoilua oli jos jonkinmoista, hiukan tanssittiinkin ja jokainen sai käsiinsä ylellisen ruusuhieronnan.