Kirpparilöytöjä ja viikonloppumenoa

Päivät kuluvat niin vikkelästi, että ihan ihmettelen! Perjantaina olimme pienellä naisporukalla viettämässä spa-iltaa. Kuplan ja pienten purtavien ohessa oli paikassa tarjolla puolen tunnin hierontoja ja kauneushoitoja, joita sai ihan pikkurahalla. Samalla reissuilla ostetuista lahjakorteista sai reilun alennuksen, kuten myös kaikista tuotteista. Alla iloinen porukkamme ja jo miltei tyhjäksi syöty pöytä.

Eilen oli sitten erään kolmivuotiaan neitokaisen synttärit. Joskus on vaikea keksiä, mitä ostaa lapselle jolla on parikin huonetta (oma + leikkihuone) täynnä (muovi)leluja. Tarvitsevatko lapset niin paljon kaikkea tavaraa? Vietiin hänelle sitten Prinsessa-lehti, jossa oli kaikenlaisia tehtäviä. Yritin etsiä jotakin sellaista mieluista tehtäväkirjaa, jossa ei olisi pelkästään tarrojen liimaamista, vaan jotakin käden taitoja yms. kehittävämpää.

Viikolla kiersin muutaman kirpparin. Ihan vaan vinkkinä esimerkiksi Lontoossakävijöille; kannattaa kahlata läpi charityshoppeja, esim. Oxfamin kaupat, sillä sieltä voi tehdä ihan merkkivaatelöytöjäkin pienellä rahalla.

Suomessa ainakin Punaisen Ristin Konteissa on usein ihan hyvää tavaraa. Suhteellisen hinnakastakin, mutta pääsääntöisesti todella hyvää. Hain joskus tietynmallista, valurautaista paistinpannut, ja sieltä löytyi kaksikin hyvää kolmella ja puolella eurolla. Toisen kerran löysin sieltä Etienne Aignerin ihan uuden näköiset, nahkaiset loaferit, joita en ostanut heti, koska ne olivat minulle himpun verran liian isot. Palasin kuitenkin parkkipaikalta hakemaan ne, sillä arvelin jonkun olevan niistä tyytyväinen.

Samana viikonloppuna kävi ystävättäreni kylässä ja kas, nehän sopivat hänelle kuin valettu! Hän oli äärettömän tyytyväinen saatuaan ne minulta kuudella eurolla.

Useimmiten en löydä mitään erityistä ostettavaa, mutta joskus taas löytyy todellisia helmiä, kuten tämä uuden näköinen 100% silkkiä oleva pyjama.

Jokainen, joka on USAssa käynyt varmastikin tuntee tämän merkin ja tavarataloketjun sen takana. Ei ole ihan halvimmasta päästä.... :)

Hinta oli alunperin 8 euroa, mutta koska sinä päivänä oli naistenvaatteista -50% tarjous, koko hoito tuli maksamaan neljä euroa!

Samalla reissulla löytyi kolme upeaa kristallilasia 50 senttiä kipale. Kyllä kelpasi juoda näistä shampanjaa!

White Stuff

Flunssa alkaa olla jo ohi, mutta silti tänäänkin olen pysytellyt pitkälle petissä, on hiukan voipunut olo.

En ole mikään sisustaja, mutta erään ystäväni miltei valkoinen huusholli antoi minullekin inspiraation. Olohuoneen kalustona minulla on antiikkikalusto, jossa on ruokapöytä, tuolit, sohvaryhmä pöytineen ja iso kaappi. Näitä kalusteita pitäisi kunnostaa, sillä entisöinnistä alkaa olla jo kauan aikaa.

Kuten tiedätte, tykkään kierrellä kirppareita ja viime viikon alussa silmiin sattui tuolisarja, jotka eivät nyt kovin kummallisilta näyttäneet, mutta olivat edulliset, ja ostin ne, sillä tarvitsen tuolit ruokapöydän ympärille ainakin siksi aikaa kun vanhat ovat kunnostettavina.

Kirpparin tuoli parkkipaikalla menossa uuteen kotiin.

Tuolien jalat ovat suurinpiirtein saman väriset kuin pähkinäpuiset kalustoni, joten ajattelin hommata niihin uudet päälliset. Antiikkituolieni suojana olleet valkoiset "huput" ovat jo hiukan nuhjaantuneet ja yksi on hiukan rikkikin, joten uusia…

Ostin nyt tällaiset ensialkuun, koska hankin ne jo ennen tuoleja, päätin ostaa jalat peittävä huput.

Noihin tuolinpäällisiin saa kaikenlaista somistusta, hankin edullisesti muutamanlaisia nauhoja, joilla ne saa huolitellun näköisiksi.

Vihreä organzanauha. Keväisten ja kesäisten kattausten kanssa.

Satiinia ja valkoista hillitysti.

Koska olkkari on sävytetty savunsiniharmaaseen, otin nyt käyttöön harmaat organzanauhat.

Ylimmän kuvan tuolin uudestisyntyminen.

Kertakaikkinen muodonmuutos! Kirpparilta löytyi myös muuta. Esimerkiksi kahvikuppisettejä on paljon myynnissä, sillä nykyään kai ei kukaan enäää halua (?) täydellisia kahviastiastoja, kuten ennen. En minäkään sellaista hakenut, mutta katse kiinnittyi muutamaan kuppiin tasseineen. Kupit olivat ohuehkoa posliinia, kauniin valkoiset ja mikä parasta, kunnollisen kokoiset ja kahva oli kunnollinen.

Kupin pohjassa lukee "Kotikulta".

Kauniita ja käyttökelpoisia kuppeja. Tässä vielä yksi kuva: kupissa tosin hiukan epäortodoksista genmaicha-teetä…viittaan siis teepussiin, muuten tee oli ihan ok.

Vielä tarttui kassalle mennessä jotakin hihaan, eli kaunis valkoinen tuikkulyhty, joka näyttää ihan riisiposliinilta, mutta on lasia.

Tiesittekö muuten, että esimerkiksi Punaisen Ristin Kontti-kirppareilta voi ostaa myös lahjakortteja? Minusta erittäin hyvä lahjaidea, sillä sieltä löytää hyvin esimerkiksi ensimmäiseen omaan kotiin astioita ja liinavaatteita ja huonekaluja. Vaatelöytöjä tekee aika usein myös. Taisin jo aiemmin kertoe, että löysin kuudella eurolle Etienne Aignerin mustat loaferit, jotka olivat ihan kuin uudet. Valitettavasti vain hiukan liian isot minulle, joten ystäväni osti ne ilahtuen niistä suunnattomasti.

Ai niin, jos nyt joku luuli otsikon perusteella kauppaketjusta nimeltä White Stuff, sinne pääsee tästä linkistä ja toimittavat Suomeenkin tilauksia.

Käynti Kontissa

Olimme jo kauan erään ystäväni kanssa suunnitelleet käyntiä eräällä suuremmalla kirpparilla, eli SPR:n Kontissa. Oujee, viime viikolla tämä käynti sitten toteutuikin.

Erittäin hyviä ostoksia! Olen etsinyt jo kauan kelvollista valurautapannua, koska ajatus olisi heivata kaikki teflonjutut pois keittiöstäni. Toistaiseksi kirppareilla löytämäni valurautapannut ovat olleet sellaista suorakulmaista ja ohkaista mallia. Onneksi nyt älysin kysyä maksaessani muita tavaroita, ja myyjä kipaisi hakemaan takahuoneesta kaksi pannua, joista toinen oli just eikä melkein sellainen kuin halusinkin. Kaatoreuna ja kaikki. Tarpeetonta tietty kertoa, että otin molemmat pannut, koska se toinen nelikulmainen oli vaan niin söpö. Rörstrandin pannu. Kuuden euron lysti molemmista, sillä kaikki astiat olivat viikonloppuna puoleen hintaan tarjolla. Todella painava tuo isompi pannu!!!

Ooh, olen kahden valurautapannun onnellinen omistaja! Nyt vielä pitää puhdistaa ne ja rasvapolttaa ennen käyttöä.

Olen joskus saanut Arabian Kokkipadan kihlajaislahjaksi, ja yli kolme vuosikymmentä se käytössä kestikin. Sitten pamautin vahingossa ensin kannen hajalle, ja ennenkuin ehdin ostaa uuden, särkyi koko pata. Kontissa oli tarjolla Arabian vanhemmanmallinen pata 12 eurolla, joten se tarttui hihaan heti.

Eurolla ja seitsemälläkymmenellä sentillä lähti mukaan myös söpö vihreä Arabian vuoka. Tosin en oikein tiedä, mitä noin pienellä vuoalla teen...

Koska koriste-esineetkin olivat "halvennuksessa", irtosi tämä hiukan yli puolimetrinen keramiikkalyhty kolmella eurolla. Se on aivan passeli kynttilälyhty parvekkeelleni.

Pari euroa sijoitiin keittokirjaan, jonka kasvis- ja suuresti rakastamani kampasimpukoitten ohjeet puhuttelivat minua suuresti. Harmi kun tuoreita kampasimpukoita saa niin harvoin. Joskus Amsterdamin-aikoina ne olivat vakituisesti ruokalistalla, koska kulman takana sijaitsevassa kalakaupassa niitä myytiin tuoreina aina.

Lopuksi sain 12,50 euroa sijoitettua kivaan mekkoon, joka tosin pitää pätkäistä poikki. Karsastan hiukan maksimekkoja, jotka mielestäni saavat ihmisen näyttämään ihan tumpilta, vaikka en minä mikään ihan lyhyt ihminen olekaan. Mekko on Pia & Paulan ja vuodelta kivi ja kirves, mutta tykkään keltaisesta kesällä ja väritys oli muutenkin OK punapäälle.

Kauniita kesävärejä!

Mekon takana oli hauska nyöritys vyötäisten tienoilla.

Ja päivän kruunasi itsetehty salaatti runsaalla sipulilla! Maailman parhaan salaatinkastikkeen teet seuraavasti sitruunainfusoidusta oliiviöljystä ja vadelmaviinietikasta:

Maailman paras salaatinkastike

1 valkosipulinkynsi
suolaa

Kuori ja pilko kynsi ja laita se kupin pohjalle pienen suolarippusen kanssa. Painele lusikan pesällä niin, että suola irrottaa aromit valkosipulista.

Kaada sekaan maun mukaan sitruunaista oliiviöljyä ja vadelmaviinietikkaa (teen usein 50/50  - palttiarallaa...). Sekoita ja lisää tarvittaessa suolaa. Lisää pippuria suoraan myllystä ja pöyhi kastike siivilän läpi salaatin sekaan.

Ai ihanuutta!

Tiistain touhuja

Eipä tullut huhtikuun Livbox vieläkään, mutta posti toi kaikenlaista muuta hauskaa. Möin myös yhden mustavalkoisen mekon, jota olen tuijottanut koko viikon miettien, että myynkö vai enkö myy. Ihan uusihan se oli, mutta laitoin silti myyntiin ja se meni ihan välittömästi huutonetissä kaupan. Jotenkin mulle tulee siitä mieleen Tuksu, joten siinä on ihan tarpeeksi syytä olla käyttämättä sitä. Tosin en ymmärrä tätä mielleyhtymää, sillä mekko ei ole pinkki, eikä siinä ole röyhelöitä.

Käytiin taas ystävättäreni kanssa kirpparilla, ja  - ah  - löysin sieltä just sellaisen kapistuksen, jota tarvitsen! Kalapaistoksiani varten ihan käyttämättömältä näyttävän Kermansaven ovaalinmallisen ison kalavuoan! Vain 9 euroa! Kassalla tyttö sanoi myyjän olevan nuori opiskelija, joka todennäköisesti ei oikein ollut ymmärtänyt vadin arvoa, joten minulla tuli jo suorastaan huono omatunto kun tuolla hinnalla kannoin vuoan autooni.

Iso kalavuoka....

...ja ihan ehtaa tavaraa!

Kuka sanoo, ettei kirppareilla kannata käydä? Ainakin tällaisilla syrjäisillä ja pienillä kirppareilla kannattaa! Vielä kun löytäisi luiskareunaisen valurautapannun jostakin, ja valurautapatakin olisi kiva.

Nyt kun olen aloittanut taas jutustelemaan shoppailusta niin tunnustan myös ostaneeni taas pari pari kenkiä. Tai oikeastaan kolmet parit. Ja tämä kenkähullutus saa nyt kertakaikkisesti loppua tähän!

Vielä kolmas pari erivärisiä, paksupohjaisia flipflopeja kesäksi. Edelliset eivät ole ainakaan vielä hajonneet kotona niitä käyttäessä, joten hiukan yli neljän euron kengiksi (postimaksuineen!) lienevät ihan OK ostos.

Vielä yhdet patenttinahkakengät M&S:ltä, ja oikeassa jalassa olevat kengät....

...jotka ovat Michael Korsin.

eBayssa surffaillessa jää käteen usein kaikkea muutakin. Tässä parin taalan korusetti.

Vinkkasin eräässä toisessa blogissa kommenteissa, että eBaysta saa muutamalla killingillä kosmetiikkanäytteitä. CC-voiteet ovat näköjään ainakin olleet suosittua kamaa, sillä niitä näkyi nyt olevan vähemmän myynnissä ja korkealla hinnalla (huutokauppa). Jos kiinnostaa, niin kannattaa hakea eBayn Health & Beauty -osiossa seuraavilla sanoilla: cc cream, correct combo cream, color correct cream, correction complete cream, correct care cream, correct & care cream, correction convenient cream, complexion coordinating cream ja sitten samples. Päivitän hakusanalistaa, jos vielä tulee mieleen joku muu sanapari, josta cc-lyhennettä käytetään ;)

Kirpparilla

Kyllä kannattaa kiertää varsinkin hiukan syrjässä olevia ja pienempiä kirpputoreja! Nyt olen taas tehnyt löytöjä ihan muutamalla eurolla. Katsokaas näitä!

Sen lisäksi, että olen "yksikätisenä" ollessani saanut paukuteltua monta kahvimukia ovenpieleen ja rikki, meni samassa rytäkässä myös yksi iso Kerman Saven teepannu, joka todella suretutti minua.  Noniin, mutta nytpäs löytyi kolmella eurolla miltei yhtä suuri pannu tilalle! Nättikin vielä! Näytti ihan käyttämättömältä.

Kastikekaadinta ("gravy boat") olen jo hakenut pitkään. Kolmella eurolla sellainenkin löytyi kirpputorilta! Ei ollut ihan kirpun kokoinen, eikä kiinteällä aluslautasella, eli juuri sellainen kuin halusinkin ja valkoista posliinia, joka sopii mihin tahansa serviisiin liitettäväksi kattauksessa.

Koko satsin kallein oli puinen, puisilla nauloilla tehty juustomuotti, joka oli ihan iskemätön. Kymmenen euroa, mikä ei minusta ollut paha hinta sekään. Kyllä nyt kelpaa laittaa kotijuustoa!

Kirpparia ja nettihuutokauppaa

Koska kotini on varsinainen aarreaitta, olen päättänyt laittaa kaikenlaista tavaraa myyntiin. Vaatetta, kenkiä, huiveja, kosmetiikkaa. Mitä ihminen tekee parillakymmenellä ripsivärillä, ellei edes ole avannut niitä?

Ehkä eniten luopumisen tuskaa aiheuttavat kauniit silkkihuivini.

Kauniit, Kiinasta ostetut huivini!

Ehkä niille kuitenkin löytyy hyvät kodit, myyn aika edullisestikin. Enhän kuitenkaan ole niitä käyttänyt ollenkaan.

Olen nyt tavattoman innostunut kirpputoreista ja nettihuutokaupoista. Myyminenkin on aika hauskaa, varsinkin jos ostaja iloitsee ostoksestaan niinkuin eräs naishenkilö, joka osti yhden huiveistani.

Olen kyllä tainnut laittaa niihin ihan liian edullisen hinnan, hmmm.

Hankalaa kylläkin hinnoitella sellaisia tavaroita, jotka on hankkinut kauan aikaa sitten.

Olin laittamassa myös erästä upeaa Jones New Yorkin juhlamekkoa myyntiin  (käytön puutteen takia). Se on ollut minulla varastossa, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan. Nyt sitten yhtäkkiä huomasin sen olevan kuin haulikolla ammuttu täynnä reikiä. Siis eivät kai koit sentään syö tekokuitua? Esimerkiksi näissä silkkihuiveissa ei ollut mitään reikiä, mutta sitten taas kaksi pitkää, villa/tekokuitusekoitetta olevaa villatakkia oli myöskin rei'illä yltympäriinsä.

Juhlamekko, josta oli tullut muikkuverkko.

Onko kenelläkään hajuakaan, mistä reikiintyminen voisi johtua?

Tavaroiden penkomisesta on koitunut melkoisesti kaikenlaista hupia. Olen näköjään säilönyt "tyylikkäimpiä" kasarivaatteitani ja nyt kun niitä katsoin, niiin hiukankos hymyilytti. Ilmeisesti olen ajatellut joskus vielä käyttäväni niitä? Hehheh!!

Jostain kätköistä löytyi varmaan kilo Marianne-karkkeja Finnairin pussissa. Yhteen aikaan sai iiiison pussillisen niitä tai sitruunalakuja, jos osti Finnairin lennolla tietyllä summalla "tax-free -tavaraa", mahtoiko summa olla 80 euroa tai jotakin.

Ei liene vaikea arvata, mitä näille tapahtui löydon tekemisen jälkeen.

Joskus vannoin, etten enää KOSKAAN syö minttusuklaata. Joskus kun Alkossa oli myynnissä minttusuklaalikööriä, vai mitä lienee ollutkaan, sitä piti saada. Muotijuoma silloin... Lähdimme ystäväni kanssa hädintuskin 18-vuotiaina ruotsinlaivalle, siis Helsingistä Tukholmaan, jossa vietimme pari päivää. Olimme varustautuneet just sillä minttusuklaajuomalla.

Reissu meni niinkuin meni, hauskaa oli ja kaikkea sattui ja tapahtui, mutta ystävätär "röyhtäisi" hytin lavuaarin täyteen minttusuklaalta vivahtavaa oksennusta kotimatkalla. Valitettavasti lavuaarin tappi oli kiinni, enkä ainakaan minä olisi sitä sieltä ruvennut käsin onkimaan, joten siinä hajussa oli kestettävä.

Viimein päästiin Helsinkiin ja kummitätini oli vastassa ja vei meidät kamoinemme junalle. Kun nousimme autosta, hän yhtäkkiä muisti: "Niin, tässä, olen ostanut teille hiukan naposteltavaa matkalle." Otin pussin ja kiitin.

Vasta junassa vilkaisimme pussiin: Siellä oli jättipakkaus ranskalaisia pastilleja. Pussi pysyi visusti kiinni koko kotimatkan, me olimme kalpeana ja hiljaa ja yritimme nukkua.