Pieni rillienosto-opas

Naistenlehdissä ja optikkoliikkeiden omissa aviiseissa usein neuvotaan silmälasien ostamisessa. Valitettavasti vain liki jokaisessa artikkelissa paneudutaan vain ja ainoastaan siihen, mikä kehysmalli sopii minkäkinlaiselle pärstämallille. Koska tämä on asia, joka yleensä selviää kaupassa peiliin vilkaisulla ja erilaisten pokien sovittelulla, aion tässä selonteossa pitäytyä muihin seikkoihin, joita tulee huomioida laseja ostaessa  - siis oikeammin kehysten ostossa. Linsseistä en juurikaan tiedä mitään.

Minulla on ollut jo vuosia yksiteholasit, siis ns. lukulasit. Monet sellaiset, joten tähänkin rillien joukkoon mahtuu useat sellaiset, joita en ehkä olisi valinnut jos olisin tietänyt, mitä ongelmia saattaa seurata. Tarkemmin sanoen, oikeastaan ainoastaan kahdet lasini ovat olleet suurinpiirtein täydelliset, ja se, mikä niitä yhdisti on se, että molemmissa on/oli metallikehykset ja niiden sangat joustivat sekä sisään-, että ulospäin.

Tällainen joustavuus on tarpeen ainakin silloin, jos vekslaa lasiensa kanssa, ts. ottaa ne usein pois ja laittaa taas takaisin päähän. Elleivät sangat jousta, on hyvä valita kehyksensä jostakin muusta kuin ihan halvimmasta alemallistosta. Varaosia, eli uusia sankoja pitää voida saada vielä vuoden-parinkin päästä. Ellei saa, niin pahimmassa tapauksessa joutuu uusimaan rillit linsseineen, ja se tulee kalliimmaksi kuin pelkät sangat.

Metallikehykset ovt oikeastaan aika hyvät kaikin puolin, mutta jos satut valitsemaan muovikehykset, varustaudu siihen, että niiden aisat löystyvät ajan kuluessa. Tällöin voi tapahtua kuten minulle niin monta kertaa: rillit yksinkertaisesti katoavat pään päältä (ei, nenäni nokalta en ole vielä hävittänyt yhtään kakkulaparia). Neuvottele siis samaan rillikauppaan jonkinlainen kaulanauha, joka pitää ne tallella jos sattuvat tippumaan, tai jossa ne voivat roikkua, jos hetkeksi lasisi päästä otat.

Miksikö sanoin, että vain kahdet ostamani kakkulat ovat olleet melkein täydelliset? Siksi, että niissä molemmissa on ollut nenätallat, joiden varassa lasit lepäävät nenän varteen tukeutuen. Ei muuten mitään ongelmaa, mutta jos sinulla on pitkä tukka, nuo tallat sotkeutuvat siihen helposti kun otat laseja pois päästäsi. Tuollaista takkua on raivostuttavaa selvittää, ja kun sitten riuhtaiset hiustupon tallasta irti, jää siihen tuppo hiuksia, joiden poistaminen on yhtä piperrystä, koska useimmiten ne riuhtaistessa katkeilevat vain lisää ja loppujen lopuksi tallassa on kiinni pari ärsyttävää karvaa, jotka kutittavat ja häiritsevät.

Muovipokat ilman talloja? No tässäpä onkin sitten uusimpien lasieni kanssa ilmennyt riesa. Kehykset, jotka nyt lepäävät nenän selkämyksellä ilman talloja hiertävät nenän päällyksen äkkiä punaiseksi. Silloin näky on hiukan kuin joku olisi täräyttänyt luuvitosella päin näköä. Milläkö apu tähän kehysongelmaan? No siihen saa kyllä laitatettua erikseen tallat ruuveilla kiinni.

Minun ratkaisuni on ainakin toistaiseksi ollut pitää välillä vanhoja laseja niin, että punoittava läiskä keskellä nenänvartta ehtii parantua  - mennäkseen taas rikki kun laitan uudet ja hienot Versaceni päähän.

Rillien osto ei olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Uudet rillittimet

Minun piti mennä tänään paikallisen kv. Rotaryitten kokoukseen (oli AGM), mutta koissun maha pitää niin kamalaa ääntä, että en nyt lähde minnekään siinä pelossa, että asunto löytyy miinoitettuna kun palaan takaisin. Oli tosin ehkä turhaakin varovaisuutta, sillä tilanne on nyt rauhoittunut, joskaan koissu ei syö mitään muuta kuin namia. Kuitenkin se naminsyöminen jo kertoo, että massu on kunnossa.

Sain sitten eilen ne uudet rillini, Versacet!!!

Ah, mitä ihanaa turhamaisuutta! Kehysten lila väri ei kuitenkaan tässä kuvassa näy kunnolla.

Jotkut sanovat pärjäävänsä hyvin joillain Tiimarin laseilla, mutta oikeesti! Jos on hajataittoa, kuten minulla, niin muutaman viikon halpislasien käytön jälkeen tunsin jo tulevani ihan hulluksi; jatkuvaa päänsärkyä ja tihruttamista laseista huolimatta. Alkuviikosta sitten en tuntunut näkevän ollenkaan mitään millään laseilla, rivit vilistivät silmissä ja pyörrytti.

Kadotettuani rillini Lontoossa olin valmis vannomaan halpislasien nimeen, mutta pidemmän päälle se ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Näitä rillejä kelpaa myös pitää pään päällä, sillä kehyksissä ei ole tukkaan sotkeutuvia talloja.

Ja  - aivan niin, tyhmyyttähän se on rillejä pään päällä pitää. Niin monet lasit olen juurikin Lontoossa saanut hävitettyä.

Onpa se muuten hassua, kuinka vihreiltä silmäni näyttävät liilanvärisissa kehyksissä! Aiemmin olen omistanut kolmet sinikehyksiset lasit, ja niissä taas silmäni näyttivät ihan yybersinisiltä.

Niin, ja Marks & Sparksin takki tuli aamutuimiin erikoiskuljetuksena, joten kaikenkaikkiaan päivä alkoi hienosti jo senkin takia.

Ai niin. Moniko on ihmetellyt sitä kummallista naamaa Versacen logossa? Nyt se vasta selvisi minullekin: sehän on Medusa itse. Donatellaksi sitä tuskin kukaan luuli, sillä Medusa on huomattavasti kauniimpi kuin tämä elähtänyt ja leikelty rouva.

Nyt niitä on kaksi minunkin silmäkulmissani.

Rillikaupoilla

Kävin tänään optikolla ja hämmästelen tässä näkötutkimuksen tuloksia. Miten voi olla, että plusnäkö on parantunut hiukan aika lyhyessä ajassa? Luulin, että lukulasien omistajalla suunta on vain vahvempiin ja vahvempiin.

Iankaikkisen vanhat prillittimet, joiden sinisistä, metallisista ja salmiakinmuotoisista kehyksistä olen pitänyt kovin.

Olen tässä nyt muutaman viikon käyttänyt ylläolevassa kuvassa olevia laseja, joissa on Kookaïn ihanat siniset metallikehykset. Tykkään kovin tuosta salmiakinmuodosta, josta ei tosin tuossa kuvakulmassa saa mitään kunnollista käsitystä. Jokatapauksessa olen muutamat tämän jälkeen ostetut rillit saanut joko hajalle tai kadotettua, joten siitäkin plussaa, että näistä laseista ei ole edes sanka irronnut vielä koskaan.

Pidän ne yleensä matkalaukussa varalaseina, ne kun mahtuvat todella pieneen siniseen ja nahkaiseen rasiaan.

Kadonneissa lukulaseissa oli tummanpunaruskeat Sandin kehykset, ja vaikka väri minun naamaani ja muutenkin voimakkaisiin väreihin sopikin, päädyin Versacen violettisiin kehyksiin tällä kertaa. Eikä matkavakuutuksen 120 euroa niitä riitä korvaamaan, mutta aion laittaa laskun kuitenkin sinne. Minun naamaani eivät kaikenmalliset kehykset sovi, ja niistä halpiskehyksistä, mitä nyt näkyy optikoilla olevan, jää melkein järjestään iso rako poskipään ja kehyksen reunan väliin. Sellaisia rillejä pitää päässä koko ajan olla siirtämässä oikeaan paikkaan, tai sitten pitää kallistella päänuppiä (josta sitten seuraa kipeä niska pidemmän päälle). Näissä uusissa laseissa ei myöskään ole ns. nenätalloja, joten selviää vähemmällä hiustenselvittelyllä jos niitä sattuisi pitämään pään päälllä (tiedän, just näinhän ne edellisetkin rillit katosivat...).

No, saan nuo varmaan todennäköisimmin rikki ja voin sitten tilata uudet vaikka www.goggles4u.com 'sta. Olen yhdet sieltä tilannut parillakympillä, ja olivat oikein hyvät kunnes kadotin ne (jälleen kerran) Lontoossa.

Jaahas. Iltateen aika. Sen kanssa vähemmän terveellistä purtavaa.

Purtavaa teen kanssa.

TV:stä tulisi Bond-leffakin, mutta valitettavasti se on sen ajan elokuva, jolloin filmien leading ladyt (ja naishahmot yleensäkin) olivat pääasiassa ihan kanoja. Tosin sitten myöhemmin näissä elokuvissa miehet muuttuvat naisten seksillä huijaamiksi hölmöiksi, joten se on ihan yhtä rasittavaa katsottavaa :)