Käytätkö luontaistuotteita, jotka ovat potentiaalisesti vaarallisia maksallesi?

JAMA:ssa julkaistiin jokin aika sitten tutkimus, jota luin mielenkiinnolla. Tutkimus koski amerikkalaisten luontaistuotteiden käyttöä, ja fokus oli potentiaalisesti maksaa vaurioittavissa kasviperäisissä ainesosissa.

Photo by Etactics Inc on Unsplash

Sinänsä oikea aika pohtia näitä asioita, sillä luontaistuotteiden aiheuttamien maksavaurioiden takia tehtävät maksansiirrot ovat esimerkiksi USA:ssa lisääntyneet vuosista 2010-2020 70% verrattuna vuosiin 1994-2009 (linkki).

Tutkijoilla oli fokuksessa lähinnä kuusi tutkimuspopulaatiossa eniten käytettyä kasviperäistä ainesosaa: kurkuma (3,46% käytti), vihreä tee (1,01%), ashwaganda eli rohtokoisio ja tähkäkimikki (0,38%), Garcinia Cambogia eli rohtomangostani (0,27%) ja punariisivalmisteet (0,19%).

Yritin etsiä tuohon luetteloon linkit, joista saa hiukan käsitystä siitä, mihin tuon aineen ajatellaan tepsivän. Tuo Garcinia Cambogiaan liitetty sivu ainakin näytti höpöhöpöltä, muut neutraalimpia.

Luontaistuotteet ovat huolenaihe monestakin eri syystä. Ensinnäkin niitä eivät koske samat säännökset kuin lääkkeitä. Niitä ei myöskään ole tämän takia tutkittu, ei tarvitse tutkia, eikä pahemmin edes valvota. Pillerit voivat periaatteessa sisältää mitä tahansa, ja niiden "vaikuttavan aineen" määrääkään ei ole kerrottu etiketissä. Pakkausselosteet ovat puutteellisia. Ostaessasi jonkun tällaisen tuotteen, et välttämättä tiedä, mitä purkissa oikeasti on. Saatika sitä, että paljonko mitäkin ainetta oikeasti on - jos siellä ylipäätään on yhtään mitään etiketissä mainittua. Eri tuote-erissäkin aineet ja määrät saattavat vaihdella.

Kun näiden tuotteitten oikeaa sisältöä analyyttiskemiallisesti tutkittiin, havaittiin, että 50% niistä ei sisältänyt etiketissä mainittuja aineita, ja se on huolestuttavaa.

Luontaistuotteita käytetään useimmiten omin päin, eikä niiden yhteisvaikutuksista lääkevalmisteiden kanssa ole juurikaan mitään tietoa.

JAMA:n tutkimuksessa ei olut tarkoitus todistaa kausaliteettia näiden lisäravinteiden ja maksansiirtojen välillä, eikä myöskään luoda paniikkia, vaan saattaa yleensäkin tietoisuuteen näiden tuotteiden käytön yleisyys ja riskit. Näistä tuotteista on aivan liian vähän tutkimus- ja turvallisuusdataa olemassa.

Tutkimukseen voi tarkemmin tutustua ylempänä olevan linkin kautta.

"Tahdon kuolla terveena"

Tapaninpaivan aamu, ja niin hirvea myrsky riepottaa peltikattoa niin, ettei yolla sen paukkeen takia saanut edes nukuttua. Toistaiseksi viela katto paan paalla  - asun tassa valiaikaisasunnossani ylimmassa kerroksessa.

Isani kuoli Tapaninpaivaaamuna 1996, haudattiin tammikuun puolella. Siita ei nyt sen enampaa, mutta tulipa vaan tassa valvoessani lueskeltua kaikenlaisesta terveyteen liittyvasta, ja eksyin blogiin, jonka kirjoittajan ohjenuorana ja tahtaimena on "kuolla terveena".

Mielenkiintoinen ajatus sinansa. Kasittaakseni se ei ole mahdollista, silla kuolemansyy on aina jokin. Kroppaan tai psyykeen liittyva, ja jos se lahinna liittyy psyykkiseen tilaan (esim. anorektikoilla, kun syomattomyyden seurauksena ei kroppa enaa kesta), se on siltikin jonkin fyysisen eilimen toiminnan loppuminen, josta sitten seuraa se, etta elimiston toiminnot vaan yksinkertaisesti loppuvat ihan kuin dominonappulat jonossa kellahtavat sen ensimmaisen kaaduttua.

Ainoa asia, jonka yhteydessa tulee mieleen, etta voi tavallaan "kuolla terveena" on esimerkiksi ampumavalikohtaus. Siis sinua ammutaan vaikkapa tarkeaan valtimoon tai suoraan sydameen. Tosin silloinkin kuolinsyyksi merkitaan esimerkiksi verenhukka tai sydamen vaurio/sydanlihaksen repeytyminen trauman seurauksena.

Tallaisessa "terveena kuolemisessa" eivat siis ko. bloggarin suosittelemat aloe vera -juomat auta.

Olen yrittanyt ymmartaa naita aloe veran puolustajia, sun muita (mukaanluettuna itseni). Sinansa uskon, etta lisaravinteita tarvitaan (varsinkin nyt kun taas sain kayda toteamassa laitosruoan ravintokoyhyyden), jo siksikin, etta ravinto ON nykyaan koyhempaa kuin ennen. Pellot tehoviljellaan, enka ole pahemmin kuullut, etta viljelysmaa pidettaisiin ravinteikkaana pelkastaan vuoroviljelylla. Itse asiassa tasta nakokantista luomutasoiset viljat ja kasvikset saattavat olla jopa vahemman ravinteikkaita kuin ns. tavallisesti viljellyt. Tama yksinkertaisesti siita syysta, ettei kemiallisia lannoitteita kayteta. Siis sekaan asia ei ole niin yksipaatyinen.

Hyva kysymys tietty on, paljonko mitakin ravinnetta saa luonnollisista lahteista, ja paljonko taas ei. Siihen kun vastauksen tietaisikin.

D-vitamiinilisan tarpeellisuudesta sentaan tutkijat alkavat olla yhta mielta.  Harvinaista konsensusta naissa asioissa.