Mikä stressi! Koronapandemiasta ei juurikaan kukaan puhu enää mitään, mutta silloin kun se alkoi, tulin Suomeen ja jumituin sinne. Pikkusiskokin löytyi kotoaan kuolleena paluuta seuraavana päivänä, tosin koronalla ei liene ollut mitään osuutta siihen kuolemaan. Järkyttävä aamu oli kuitenkin saavuttuani Suomeen noin kolmen aikaan aamuyöstä.
Aika vierähti siis Suomessa ja kun tämä krooninen sairauteni nosti päätään, piti käydä purkamassa asunto Dublinissa ja siinä rytäkässä jäi muutama kassillinen tavaraa ystävien hoteisiin. Ei kukaan ajatellut, että menee näin kauan, että sain edes organisoitua tavarat pois, ja kipakka ystäväni Mary on tehnyt elämäni todella hankalaksi viime viikkoina. Vaikka hän sanoi alun alkaen, että ne tavarat saavat olla siellä niin kauan kuin tarvitsee. Heillä kun on iso talo ja ne olivat kuulemma vaan ullakolla.
Long story...olin itse aikonut ne hakea tai sitten vaan muuttaa takaisin, mutta viimeksimainittu olisi ollut todella horror-vaihtoehto. Karmea paikka asua koko maa. Tosin ihmiset tosin siellä pääsääntöisesti ystävällisiä.
Ihan vaan tiedoksi, että jos tarvitsee lähetellä tavaraa paikasta A paikkaan B, tai matkatavaroita (tämä yleensä halvempi kuin halpislentoyhtiöiden ruumalaukkumaksut), niin käyttäkää vaikka Shipmybag-nimistä firmaa.
*****
Milloinkas muuten sanoinkaan, että kosmetiikan pakkauksella ei ole mitään väliä? No sillä on väliä, miten se on pakattu, mutta ei niinkään, miltä se pakkaus näyttää.
Ensiksimainittuun pääsee oikeastaan tutustumaan vasta kun on tuotteen ostanut, mutta pakkauksen ulkonäkö on se, mikä houkuttaa ostamaan.
