Gluteenitonta leivontaa

Olen aiemmin käyttänyt pellavansiemenjauhoja paljon leivonnassa, mutta niiden sisältämän kadmiumin takiahan pellavansiemeniä ei pitäisi kovinkaan paljoa syödä. Kadmiumista kirjoittelinkin joulukuussa täällä. Pellavasta vielä sen verran, että 30 g päivässä katsotaan päivittäisen saannin ylärajaksi. Kaksi ruokalusikallista painaa n. 25 g. Pellavaöljyn käytön katsotaan olevan turvallista enemmässäkin määrissä, sillä kadmium sitoutuu pellavan proteiinifraktioon, joten sitä ei siis juurikaan jää öljyyn.

Tällä hetkellä käytän todella paljon chia- ja riisinlesejauhoja leivonnassa. Näistä varsinkin nuo riisinlesejauhot ovat varsin mielenkiintoinen ja uudehko tuttavuus.

Tiedetään, että kauran käyttö parantaa veren rasvahappoprofiilia, mutta tiesitkö, että riisinleseellä on todennäköisesti samanlainen vaikutus? Tässä en puhu pelkästää kuidusta vaikutuksen aikaansaajana, vaan riisinleseissä on todennäköisesti muutakin vaikutuksen takana. Eläinmalleissa (Food and Chemical Toxicology 2005;43:747-753) on todettu riisinleseistä tehdyn tiivisteen laskevan huonoa LDL-kolesterolia (tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että eläinmallit eivät välttämättä toimi ihmisillä, mutta tästä voi saada kuitenkin jotakin osviittaa).

Riisinleseissä on runsaasti tokotrienoleja (E-vitamiinin muoto, voimakas antioksidantti), joka saattaa olla merkittävämpi vaikutuksiltaan kuin aiemmin tutkitut E-vitamiinin muodot. Tällä hetkellä oletetaan riisinleseiden tokotrienolien myös olevan turvallisempia kuin vitamiinipillereistä saatu E-vitamiini.

Riisinleseillä saattaa myös olla muitakin terveellisiä ominaisuuksia, joita ei ole vielä tutkittu. Se kuitenkin on tiedossa, että riisinlese sisältää B-vitamiineja, niiden aineenvaihduntatuotteita ja imeytymiseen vaikuttavia aineita (mm. magnesium ja sinkki). Riisinleseet sisältävät myös pieniä määriä kaliumia ja rautaa.

Chiajauhoissa (Salvia hispanica, mintunsukuinen kasvi) on taas paljon Omega-3  - rasvahappoja ja proteiinia ja geeliytyvää kuitua. Jo kaksi ruokalusikallista chiajauhoja sisältää 0,53 g Omega-3 -rasvahappoja, joka on 30% suositellusta päiväannoksesta miehillä ja 50% naisilla. Chia sisältää myös Omega-6 -rasvahappoja, ja niiden suhde Omega-3 -rasvahappoihin on ihanteellinen 1:3 (Omega-6/Omega-3).

Chia sisältää myös runsaasti antioksidantteja, kuten kofeiinihappoa, myrisetiiniä, klorogeenihappoja, flavonoleja ja kversetiiniä.

Kuvassa "yhden omenan omenapiirakka", jonka pohja on tehty parista desistä turkkilaista jogurttia, yhdestä munasta ja sekoituksesta chia-, riisinlese-, psyllium- ja mantelijauhoja ja kohotettu ruokasoodalla. Laitan joskus jauhojen sekaan myös vaniljanmakuisia munanvalkuaisproteiinijauhoja. Piirakka on makeutettu stevialla ja päällä on Ceyloninkanelia. Rasvaa tähän piirakkaan ei tarvita, sillä sitä tulee jogurtista ja chiajauhoista.

Manuka-hunajaa

Mukava viikonloppu takana. Arkeen paluu edessä. Hymyilyttää. Tein tilausta iHerbiin ja ajatus oli tilata manuka-hunajaa, mutta voi sitä valikoiman määrää... Piti hiukan opiskella aiheesta lisää, ja siltikään en pysty itselleni perustelemaan noin viidenkymmenen euron hunajapurkin ostoa. En.

Mikä siinä maksaa? Tätä pitää tutkailla hiukan kauempaa lähtien. Hunajaa on aina pidetty haavoja parantavana, antibakteerisena ja anti-inflammatorisena aineena. Sitä myös pidetään yskän lievittäjänä.

Kukaan ei tosin ole tutkinut, pitävätkö nämä väitteet paikkansa ihmisillä. Laboratorio-olosuhteissa hunajan on tosin todettu haittaavan ruokaperäisten patogeenien, kuten E. colin ja salmonellojen kasvua, ja hunaja myös tuhoaa sairaaloissa yleisesti esiintyvää stafylokokkia ja pseudomonasta. Yleisesti ottaen voi sanoa, että mitä tummempaa hunaja on, sitä paremmat antioksidanttiset ja antibakteeriset ominaisuudet sillä on.

Mutta sitten tämä manuka. Manuka-hunaja on teepuun (Leptospermum scoparium) kukkaishunajaa, lyhyesti sanottuna. Teepuu on Australian ja Uuden Seelannin alkuperäiskasvi. Nimitys teepuu juontaa juurensa kapteeni Cookin ajoille, jolloin hän teki "teetä" tämän puun ja toisen teepuuksi kutsutun, eli Melaleuca-lajikkeen lehdistä.

Manuka-hunaja on vahvasti tiksotrooppista joka johtuu sen sisältämästä kolloidista tai proteiinista. Tämän hunajan tyypillinen väri on tumma kermankeltainen tai tumma ruskea. Uuden Seelannin manuka-hunajan pitää sisältää vähintään 70% teepuusta (L. scoparium) tulevaa siitepölyä, muuten siitä ei saa käyttää kyseistä nimitystä.

Manuka-hunajalla on oma, erikoinen makunsa, jota voi kuvailla maanläheiseksi, öljyiseksi ja yrttiseksi. Siinä on aromaattinen ja hiukan kitkerä sivumaku.

Hunajassa on hydroperoksideja, jotka toimivat bioaktiivisesti ja siis tappavat bakteereja. Manuka-hunajassa on lisäksi metyyliglyoksaalia jota muodostuu teepuun kukkien meden sisältämästä dihydroksiasetonista. Metyyliglyoksaalin ajatellaan olevan voimakkaasti antibakteerisesti vaikuttavaa. Mitä korkeampi metyyliglyoksaalipitoisuus, sen bioaktiivisempaa manuka-hunaja on.

Hunajantuottajat ovatkin kehittäneet laboratoriotestin, joka mittaa metyyliglyoksaalin pitoisuutta manuka-hunajassa. Skaalaa kutsutaan UMF:ksi, joka on lyhenne Unique Manuka Factor -sanoista. On huomattavaa, että kaikki manuka-hunajat eivät sisällä korkeita pitoisuuksia metyyliglyoksaalia. Jotta hunajan katsotaan täyttävän bioaktiivisen hunajan ehdot, pitää UMF-pitoisuuden olla vähintään 10. Jos hunajan pitoisuus on 10 tai sen yli, merkitään purkkiin hunajan olevan "UMF Manuka Honey" tai "Active Manuka Honey".

Methylglyoxal Level	UMF® Grade
≥83 mg/kg	5+
≥263 mg/kg	10+
≥514 mg/kg	15+
≥573 mg/kg	16+
≥696 mg/kg	18+
≥829 mg/kg	20+
≥1200 mg/kg	25+
≥1449 mg/kg	28+

Taulukossa on avattu merkintöjen taustaa. MG tai MGO -lyhenteet viittaavat metyyliglyoksaali-sanaan, ja yleisesti ottaen MG- tai MGO-pitoisuuden ollessa vähintään 100 mg/kg hunajan katsotaan olevan luotettavasti antibakteriaalista.

Nonnih nyt päästiinkin sitten tuohon hunajan hintaan, eli tuolla ylempänä olevalla purkilla oli siis hintaa $52.99 (noin 46 euroa, 250 g), ja hinta korreloi suoraan metyyliglyoksaalipitoisuuteen, joka on purkin kyljessä merkitty MGO 550+, eli ainetta on vähintään 550 g/kg.

Nyt minäkin ymmärrän, mikä siinä maksaa!

Lentokentällä - osa 2

Vielä tästä syksyisestä oleilusta Arlandsn kentällä. Kävinpä ekaa kertaa sellaisessa myymälässä, josta olen kuullut ja jonka ohi olen aina kävellyt sen kummemmin kiinnostumatta.

Kyseessä oli siis Victoria's Secret. Kävelin monta kertaa ohi ja sitten ajattelin, että poikkeanpa kuitenkin. Paljon puhuttu alusasuvalikoima ei ollut kovinkaan merkillinen, mutta eksyin sitten kosmetiikkahyllyille ja olin jo poistua ostamatta mitään, kun asiakkaita sisään pyydystelevä myyjätäs mainitsi nyt olevan tarjouksen kausituoksuista, eli kun ostaa kolme, saa saman verran ilmaiseksi, eikä näiden siis tarvitse olla edes samoja.

Siis takaisin tuoksuhyllylle, olinkin sieltä jo aiemmin bongannut erittäin miellyttävän tuoksun, jonka nimi oli "Amber Romance". Ihanan vaniljainen tuoksu, jossa on crème anglaisea (resepti linkissä), mustaa kirsikkaa, vaniljaa ja santelipuuta. No, se meni koriin ihan ensimmäisenä.

Muita ostamiani olivat punaisessa pakkauksessaan "Pure Seduction", jossa on melonia, luumua ja freesiaa. Pinkissä pakkauksessa on "Sheer Love", jossa liljoja, puuvillankukkaa, kamomillaa ja aloe veraa. Violetissa pakkauksessa on "Love Spell", jossa on persikkaa, kirsikankukkaa ja valkoista jasmiinia. Tarkkanäköisimmät huomaavat, että tässä on vasta neljä tuoksua, mutta juuri niin monta erilaista ostin ja osa meni joulupukin konttiin.

Kaikenkaikkiaan näissä tuoksuissa oli aika laimea pysyvyys, ainakin jos vertaa hiukan vastaaviin esimerkiksi Bath & Body Worksin tuoksuihin. En usko ostavani toista kertaa.

Quesadilloja.

Churroja.

Loppu odotteluaika kuluikin sitten tavanomaisella loungekierroksella ja syömässäkin kävin (ja söin myös loungessa aikani kuluksi...). Ei mitään erityistä :)

Kuinka moni on ihastunut Victoria's Secretin tuotteisiin?

Liikuntapäiväkirja - 58 viikkoa takana

Loppuvuodesta liikunnat jäivät hiukan satunnaisiksi, enkä sitten viitsinyt kerrasta tai kahdesta viikossa vielä raportoida tänne, sillä se tuntuu niin älyttömän vähältä. Tosin jotakin on sentään viikottain tullut tehtyä, mutta virallisesti palasin vasta salille tosissani tällä viikolla.

Kolme tunnin raskasta aerobista oli viikon saalis, joten vielä lihaskunto-osio pitäisi aloittaa ensi viikolla. Mutta alku se tämäkin, pitää vaan ottaa itseään tiukemmin niskasta kiinni ja päästä vanhaan rytmiin. Onneksi jouluna tuli syötyä ihan järkevästi, ettei siinämielessä mikään kuihduttelu ole tarpeen.

Bootsin kantislehdessä oli helppo ja hikoilematon neljän kohdan jumppaohjelma niille, joilla joulun jälkeen liikunnan aloittaminen on yhtä hankalaa kuin minulla. Pankaas kokeillen, kopsin sen tähän alle.