Muotia?

Erään naistenlehden palstalla todettiin legginsien olevan täysin out nykypäivänä. Ihan samaisessa numerossa toinen stylisti taas hehkutteli leggiensien tyylikkyyttä vaikkapa miniminihameen kanssa.

Ketä tässä pitäisi uskoa? Joku huomautti minulle taannoin matalakorkoisten talvisaappaiden muodikkuudesta verrattuna korkeakorkoisiin, mutta miksi siis suuri osa postimyyntienkin saappaista on korkeakorkoisia? Kävin kaupungilla tänään ja vastaan purjehti nuoria naisia korokepohjallisissa kengissä, ihan kuten 70-luvulla oli muotia.

Mutta jospa minä vetäisisin päälleni vaikkapa muodikkaasti revityt leggarit ja yhden niistä huippukalliista kahdesta kaistaleesta valmistetuista topiksi kutsuttavista niin muodikkaista teltoista ja vielä lisäisin lookiin korokepohjakorkkarit ja päähän tietty vielä sellaisen merkillisen roikkuvan pipon, niin en uskalla edes sanoa, mistä karanneelta näyttäisin.

Miltä näyttäisinkään tällaisessa pipovirityksessä?

Tänää olikin itse asiassa Hesarissa aiheeseen sopiva kirjoitus. Onko se niin, että kokemattomat teini-ikäiset ovat ehdottomia muodin suhteen ja tuntevat uusimmat trendit? Onko niin, että useamman vuosikymmenen trendit tuntevat ja nähneet keski-ikäiset ovat epävarmempia siitä, millaista muotia heidän pitäisi päälleen laittaa?

Muistan kun teini-iässä ihmettelimme keski-ikäisten vanhahtavaa pukeutumista. Olisimmeko pukeneet "vanhukset" (lue: keski-ikäiset) omalla tavallamme, vaikkakin se olisi heidän ikäluokkaansa olevien silmissä näyttänyt naurettavalta? Eikö se meidän teini-ikäisten mielestä olisi näyttänyt hassulta?

Muistan kun parikymmentä vuotta sitten eräs parikymppinen tyttö ihmetteli hiukan päälle nelikymppisen opettajansa päällä olevia farkkuja sanoen olevan hassun näköistä kun tuon ikäisellä on farkut. Hassun näköistä? Parikymmentä vuotta sitten?

Niin, ei minulla ole muuta kuin kysymyksiä tästä aiheesta. Koen kuitenkin pukeutuvani ihan muodikkaasti, mutta ikäiselleni sopivalla tavalla. Tavalla, joka ei mielestäni tee minusta hassun tai liian vanhan näköistä. Moni voi tietty olla toista mieltä :D  Ah, tämä ikä.

Niin, helmiltähän ne varmaan näyttävät, ainakin lasissa yöpöydällä, heh.

Pieniä muistoja

Ulkona on ollut kurja keli, mutta voi miten mielelläni menisin koirulia sinne taluttamaan. Viikonloppu ja alkuviikko ovat menneet aikalailla pipariksi koissua kaivatessa. Nyt olen valvonut pari yötä  - viime yönä tuli sellainen olo, etten edes voi mennä makuuhuoneeseen ja yrittää nukkua itkemättä. Katsoin TV-ohjelmia netistä koko yön, ja aamulla minua tuijotti peilistä kalpea ja punasilmäinen zombi niin, että itsekin ihan hätkähdin.

Koiru oli pikkupentuna varsinainen riiviö. Tosin näin jälkeenpäin ajatellen neiti teki pentuna varsin vähän vahinkoa verrattuna muutamiin tuttavieni koiriin. Mitä nyt tuli pätkittyä TV-kaapeli kymmenen sentin pätkiksi, jolloin makkarin TV pimeni täysin. Tai hiukan muotoiltiin antiikkihuonekalujen puuleikkauksia uuteen uskoon tai syötiin olkkarin toisen ison maton hapsut. Asia paljastui, kun hämärässä puistossa luulin, että koirulin peräpäästä tulee ulos lapamato. Se olikin siis matonhapsu. Mattoon tehtiin myös hieno golfin puttausreikä. Eli meillä oli hieno "viheriö" kotona.

Jokirannan piknikeistä neitokainen tykkäsi kesäisin todella paljon. Ainakin jos oltiin siinä vakkaripöydässä omenapuun alla, ja sai hiukan puutarhuroida pöydän viereistä pusikkoa ja asetttua sitten sen keskelle pitämään vahtia. Vieraita koiria kun ihan alvariinsa paseerasi hänen rannassaan. Niitä piti tietystikin hiukan komentaa. Ainakin tyttökoiria. Poikien kanssa voi vähän flirttaillakin, mutta hännän lähellekään niitä ei saanut päästää, muuten alkoi kiljunta.

Tarkat olivat koissun silmät puistossa ulkoillessa; ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun piti rynnätä jonkin päästäisen perään. Tyhmä palvelustyttö, jota piti aina iltaisin ulkoiluttaa koska hän ei uskaltanut mennä yksin ulos, ei tietty hölmöydessään tällaista kiinnostavaa objektia huomannut, vaan päätyi talutushihnan jatkeena nokalleen ruohikolle. Sieltä se kontiainenkin tuli sitten huomattua.

Koissussa oli hiukan pellen vikaa myös; mitä enemmän neidille nauroi, sitä enemmän hän esiintyi.  Uimarannalla neiti kerran innostui ruoppaamaan rantaa ja kantoi suussaan isoja kiviä rantahietikolle. Kun meitä oli porukkaa nauramassa moiselle touhulle, neiti vain yltyi ja lopulta upposukelluksissa ollut koiru piti hakea rantaan kun oli reppana yrittänyt kaivaa hiekasta isoa kiveä ja ohikulkevan laivan synnyttämä aalto peitti koirun kokonaan hännänpäätä lukuunottamatta.

Tullessaan Suomeen koiru olikin yhtä luirua häntää, isoja korvia, suuria silmiä ja pitkiä vinkuheinäkinttuja. Toinen korva sojotti ylöspäin ja toinen alaspäin. Niihin oli yritetty karhuntarralla kiinnittää dinaarin kolikot, jotta ne painuisivat molemmat lupalleen, mutta ei tullut neidistä luppakorvaa, ei. Ei tullut vinkuheinäkoivistakaan koskaan sen paksumpia, mutta varsinkin pentuaikana ne koivet heiluivat holtittomasti kuin helikopterin lavat neidin juostessa. Sille ei voinut muuta kuin nauraa, ja kyllä sitä juoksua riittikin sen jälkeen.

On todella vaikeaa tajuta, ettei koirua enää ole. Niin monta kertaa säpsähdän johonkin tuttuun ääneen, herään aamulla siihen, että juttelen koiralle ja suuntaan kaupassa koiranruokahyllylle miettimään, mitä herkkuja pitäisi ostaa tänään.

Ahdistaa ihan hirveästi muistella niitä viimeisiä päiviä yhdessä. Tuntuu, että ei omalta shokiltaan saanut edes hyvästeltyä koirulia kunnolla :(

Naamiaiset

Ensi kuussa olisi tiedossa naamiaisbileet. Kotona olisi kyllä pari intialaista saria, kaksi salwar kameez -pukua (joista toista pidän ilman pukujuhliakin), pari marokkolaista asua ja jotakin muuta etnistä. Nyt ajattelin kyllä laittaa hieman paremmaksi.

Netin selaamiseen on nyt käytetty aikaa viikkotolkulla, joten tänään sitten kaikkien jahkailujen jälkeen valitsin asuni. Tässä se on:

Kun vielä selasin nettiä niin, että sain hankittua kaikki yksityiskohdat, siis venetsialaisen naamion ja peruukin, niin hyvä on. Ei ollut ihan ilmaista, mutta ei Suomesta varmaan sillä hinnalla saisi juuri mitään, eikä näillä sormilla ommella vielä yhtikäs mitään.

Kengistä en osaa oikein sanoa...ehkä ihan vaan mustat ja yksinkertaiset avokkaat ovat OK. Tosin jotkut naamiaisasukaupat myyvät jonkinlaisia "kuoria" kengille. Niillä saa muunneltua kenkien ulkonäön tyyliin sopivaksi.

Mahtaa kyllä tulla hikinen ilta, kun oman pitkän tukkansa ahtaa tuon peruukin alle ja sitten vielä pitää hattua päässä. Ei tule olemaan helppoa olla venetsialainen ylhäisönainen.

Miksi muuten Suomessa sanotaan pukujuhlia naamiaisiksi? Harvoin noissa juhlissa oikeasti verhoudutaan naamion taakse, joka käsittääkseni on juuri naamiaisten tarkoitus. Tällaiset juhlat olisivat kyllä aika jännät :D  Vai olenko nyt vain katsonut liikaa Sofia Coppolan Marie Antoinettea?

Olisi minulla kyllä yksi New Orleansista tuotu Mardi Gras -karnevaalimaskikin, mutta ehkä se ei juuri tuon puvun kanssa sovi. Naamari on riikinkukon mallinen, ja se on nyt olohuoneeni seinällä. Siitä roikkuu helminauhoja, joita Mardi Gras -kulkueista heitellään katujen vierillä odottavalle yleisölle.

Pikakampaus, pikameikki, aamun äkkilähtöihin

Olen aina inhonnut sitä, että pitää nousta aamulla ennen kukonlaulua ylös ja lähteä matkustamaan jonnekin maailman ääriin. Ei huvita, vaikka meno olisi jonnekin lähemmäksikin.

Joskus tuli tehtyä huimat kolmekin ulkomaanmatkaa viikossa ja kumma kyllä vuosia ja vuosia se meni ihan kunnialla, vain yhden kerran nukuin "pommiin" ja heräsin vasta siihen kun etukäteen tilatun taksin kuski soitti.

Minä siihen: "Niin se taksi oli kylläkin tilattu puoli viideksi."
Kuski: "Nyt ON kello puoli viisi!"

Ohhoh, tapani mukaan en ollut vielä pakannut mitään (pakkaan edelleenkin, vielä tässäkin iässä vasta ihan viime tipassa), koira piti ulkoiluttaa nopsaan, sillä koiran hoitaja tulisi vasta puolenpäivän aikaan hakemaan hänet. Taksi oli tietenkin tilattu niin, että ehtisin juuri ja juuri kentälle.

Koissu oli yhteistyöhaluinen ja teki tarpeensa portaitten viereen heti kun ulos pääsimme, kahmin tavarani kasaan ja vasta taksissa tarkastin, että minulla ylipäätään oli kaikki vaatteet ylläni ja kengät samaa paria. Olivathan ne, mutta taisin olla aikamoinen näky kun tukka kampaamattomana ja meikittömänä ryntäsin lähtöselvitystiskille ihan viime tipassa, ja siitä suoraan koneeseen. Koko "lähtöselvitys" kotona taksin odottaessa taisi olla hiukan yli kymmenisen minuuttia. Henkilökohtainen ennnätykseni.

Nykyään tuo ei onnistuisikaan, koska turvatarkastuksia on kiristetty. Tosin kuitenkin esim. netissä tehty matkaselvitys säästää aikaa jonottamiselta.

Minulla oli sinä päivänä kolme lentoa, ja vaikka lentolippu oli vaihtokelpoinen business-lippu, olisi ollut hankala päästä määräpäähän ajoissa jos olisin ensimmäiseltä lennolta myöhästynyt. Businessloungessa kävin peseytymässä ja siistimässä itseäni. Pääsin perille siis jotakuinkin asiallisen näköisenä ja vielä kaikki paperit sun muut vehkeet laukussani.

Sitä aamua en halua kokea uudelleen.

Joskus tulee kuitenkin aina olevinaan kiire jonnekin, ja ajattelin tähän listata hiukan niitä kosmetiikkatuotteita, jotka olen itse (laiskuudessani) kiireessä kokenut hyviksi.

On tietty hyvä tehdä sen verran perustyötä oman naamansa eteen, että pitää ripset ja kulmat värjättyinä tai kestopigmentoituina, kuten minulla on silmien rajaus ja kulmat.

Kasvojen puhdistuksen jälkeen voi käyttää jotakin suihkutettavaa kasvovettä ja sen jälkeen silmien ympärille voi käyttää vaikka Yves Rocherin Cure Solutions -sarjan turvotusta lievittävää ja tummia silmienalusia häivyttävää roll-on -silmävoidetta. Sain sitä tuubillisen ja totesin yllätyksekseni sen olevan aika hyvää tavaraa. Ei jää rasvaiseksi kerrokseksi silmänympäryksille.

Kolme kuulaa hierovatkin silmänalusia.

Meikkipohja on myös helppo suihkauttaa kasvoille, jos valitsee Christian Diorin Airflash -meikkivoiteen. Tasainen jälki pienellä vaivalla, tosin hiukset kannattaa suojata.

Jos mustat silmänaluset tai väsynyt ilme vaivaa, sen voi vielä korjata näppärästi Laura Gellerin Wonder Wand Eye Brightenerillä. Loistotuote, eikä edes kallis.

Hiukan ripsiväriä, poskipunaa ja huulipunaa. Rimmelin Lasting Finish by Kate Moss oli hintaansa nähden yllättävänkin hyvä huulipuna, jolla saa värin levitettyä niin tarkkaan, ettei rajaustakaan tarvita.

Sitten jatketaan yön aikana lätsähtäneestä tukasta. Sen juuriin tupsutellaan hiukan Tigin Bedhead Sugar Dustia ja hierotaan se hiusten tyveen. Näin hiuksista tulee ilmavat.

Sen jälkeen hiukset voi muotoilla harjalla/kammalla tai käsin. Fudgen Unleaded Hair Cement hyydyttää sen paikalleen salamannopeasti.

Koko komeuden päälle hiukan Joicon kosteussuojaa, ja kampaus kestää säässä kuin säässä.

Joico Design Humidity Blocker

Tällä setillä ainakin homma sujuu hyvinkin nopeasti ja voilá, olet valmis estradille kuin estradille!