Hyvää ruokaa

Olen usein valittanut sitä, että Suomessa ns. paremmissakin ravintoloissa saattaa olla paperiset lautasliinat ja kauheita kirjavia pöytäliinoja. Lontoossa niitä harvoin näkee  - eikä paljon muuallakaan, ei edes Gdanskissa.

Sitä en osaa sanoa, onko joku todellakin laskenut paperisten lautasliinojen käytön olevan edullisempaa, mutta kestävää kehitystä se ei ole. Ainakaan minun mielestäni.

Tällä kylällä on tämän suurkaupungin parhaimpia ravintoloita. Kyllähän niitä löytyy tuolta turistikeskustastakin, mutta jos sen ulkopuolelle viitsii mennä, niin hinnat putoavat, ja kolmen ruokalajin varhaisillallinen (yleensä siihen aikaan kun suomalaiset illastavat) saattaa olla niinkin edullinen kuin alta £12.00. Kävin yhtenä päivänä Côte'ssa, jossa tämä maksoi iltakuuden korvilla £11.30, mikä on todella edullista.

Yksi oma kriteerini hyvälle ravintolalle on se, miten siellä osataan laittaa mustekalaa. Tämä on yksi niistä harvoista paikoista, jossa se osataan. Nam, mureita mustekalarenkaita, tartarkastiketta ja rucolaa.

Suomessa en koskaan syö kanaa, sillä siinä on mielestäni jokin kummallinen sivumaku. Lisäksi se on yleensä jo kertaalleen ollut pakastettua, kuten liki kaikki liha, mitä myydään, ja se tarkoittaa sitkeää ja kuivaa sellaista. Olen kerran elämässäni valmistanut miltei suoraan teurastamolta tuodun joulukinkun, ja se kypsyessään hajosi kirjaimellisesti kappaleiksi, niin mureaa se oli.

Hyvän jälkkärin ei tarvitse olla tämän kummempaa; lautasellinen jäisiä marjoja ja pieni kannu kuumaa valkosuklaakastiketta.

Täällä samalla alueella (tuubi: Turnham Green) on myös Michelin-ravintola La Trompette, jossa aikaista illallista tarjotaan suppeammalta listalta ennen puoli kahdeksaa, ja sekin on edullinen (kaksi ruokalajia £12.50). Eivät vaan mainosta sitä, ja pöytävaraus on välttämätön. Tänä vuonna ravintola on restauroitu (vaikka en todellakaan mitään vikaa aiemmassa asussaankaan ole nähnyt).

Shepherd's Bush/White City -linjalla oleva Westfieldin kauppakeskus tarjoaa myös ravintoloita joka lähtöön. Shampanjabaarista olen ennenkin kirjoittanut ja tainnut mainita Meat and Wine Companynkin, jossa saa mm. Waguy-pihvejä (jotka sitten maksavatkin). Todella hyväähän se on, olen viimeksi syönyt Berliinissä.

Olen aika huono lihansyöjä, mutta joskus pihvi maistuu ja silloin oletan hemoglobiiniarvoni olevan alhaalla. Keho kertoo mieliteoillaan, jos joku on vinossa.

Mushroom New Yorker. Vaikka usein luullaan, että sisäfile on sitä hienointa osaa naudasta, älkää menkö siihen lankaan vaan tilatkaa jotakin muuta. Nämä sienet eivät tietty ole suomalaisten metsäsienten veroisia maultaan, tuskin metsää edes nähneetkään, mutta hyvää silti. Chipseistä en piittaa.

Valkosuklaa-leipävanukas (bread and butter pudding). todella herkullista valkosuklaakastikkeen ja  vaniljajäätelöpallon kanssa. Miksi Suomessa ei leipävanukas ole koskaan päätynyt ravintoloiden listoille niinkuin täällä? Yksinkertaista ja hyvää ja tätä saa miltei joka paikasta, täällä kuitenkin valkosuklaatwistillä.

Noh, reiluuden vuoksi täytyy sanoa, että Turussa esimerkiksi Shamrock Cafessa  - yllättävää kyllä  - saa ainakin todella maukasta pippuripihviä! Tämä on todennettu henkilökohtaisesti pari viikkoa sitten.

Jalat rakoilla ja ompulla terveyttä

Kävelin tänään noin 3-4 tuntia ja koivet ovat kipeät. Lähtiessäni juuri ajattelin, että onpa kiva kun on hyvät kengät, mutta palatessani nekin puristivat ja hiersivät. Muistan jostakin lukeneeni, että deodorantin laittaminen hiertyviin kohtiin auttaa? Tosin minulla ei ole mitään käsitystä tästä logiikasta.

Hesarissa oli muuten kiinnostava juttu omenat vs. statiinit. Tottakai hiukan provokatorista, mutta asia on ehkä laitettu helpommin ymmärrettävään muotoon simppelin omenan avulla. Tosin omenan sisältämä kuitu, pektiini, on

Mielenkiintoinen tieto tämän artikkelin ulkopuolelta on se, että pedanttisimmat terveysintoilijat syövät luomuompuista  - kuten myös esimerkiksi perunoista - vain ne kuoret heittäen muun roskiin tai biojätteeseen. Tämä siksi, että ne hyvät aineet ovat pääsääntöisesti siinä kuoressa tai heti sen alla.

Tämä mielessä täytyy kertoa, että olen leivonnassa ihan summanmutikassa käyttänyt omenakuitua. Leivonnassa se on ollut hyvä sakeuttaja ja antanut esimerkiksi piirakkatäytteille makuakin, mutta häpeäkseni täytyy sanoa, että sen käyttö ei ole ollut mitään suunnitelmallisempaa, eikä kovin järjestelmällistä vaan tyyliin "hyppysellinen sinne tai tänne". Olen kyllä kokenut sen monikäyttöiseksi, mutta ehkä asiaa on tutkittava lisää.

Makeaa mahan täydeltä

Fudge Iced Coconut

Fudgella on ollut hiuslakkoja, joilla tukka pysyy vaikka pystyssä ongelmitta. Nappasin kaupasta mukaani Fudgen Urban Iced Coconut Coctail Super Concentrated Hold -hiuslakan, ja kyllä, kyllähän se pitää varmastikin sen 48 tuntia, jonka lupaakin, mutta se haju!

"Little goes a long way", sanotaan pullon kyljessä, mutta siitäkin vähästä haisee koko kämppä siltä kuin siellä olisi vedelty ylimakeutetttua pina coladaa koko päivä. Jos tähän vielä ulos lähtiessäsi ruiskautat lempihajuvettäsi niin tuloksena on aikamoinen tuoksujen kakofonia. Jos hajuaistisi on herkkä, älä haksahda ostamaan tätä.

Uudenvuodenarvonta!

Kerro minulle, mitä ajatuksia edellinen postaus ihmiskaupasta sinulle herätti. Toisen arvan saat jakamalla jollain todistettavalla tavalla tämän arvontakutsun. Arvonta tapahtuu uudenvuoden vaihtuessa ja palkinto on tässä ja postitetaan vaan Suomeen (kunhan sinne pääsen). Kerro monellako arvalla osallistut ja laita mukaan yhteystietosi!

Onhan tämä hiukan myöhään, mutta KUKA EI haluaisi tätä?!