Hinnat ovat edullisia, esim. tunnin balilainen hieronta (joka todellakaan ei ollut mitään sormenpäillä silittelyä) on n. 4 euroa. Kasvohoito (tunnin) saman verran, ja kävin pedikyyrissä hiukan kalliimmassa paikassa, joka oli noin kympin.
Jos ei aamulla uneta hirveästi, aion vielä käydä hieronnassa ennen lähtöä! Tosin olen tietoinen siitä, että tihkun öljyä päätä myöden sen jälkeen.
Kasvissyöjälle ja merenelävistä pitävälle tämä on paratiisi, hindujen ja buddhalaisten kansoittama saari kun tämä on. Liharuokia en suosittele, todellakaan (pihvit ovat hirvittäviä, ja luultavasti trombiinilla kasaan liimattuja).
Tässä satay-sekoitus, huomaa hieno "pöytägrilli", jossa hehkuva iso hiili banaaninlehden päällä
Surf & Turf, joka oli todella maukasta!
Viiniäkin täällä (ylläripylläri!) viljelevät, mutta kuten voi olettaa, eivät ne ole kovinkaan juotavia. Rosé on ihan OK, jos sitä saa kylmänä. Bib-viiniä yleensä sekin. Alla Puri Santrianin ystävällinen baarimikko Agung esittelemässä paikallista roséta.
Mielenkiintoisin asia oli täällä käynti kampongissa - traditionaalisessa balilaisessa talossa. Oli mielenkiintoista nähdä, miten se oli samankaltainen kuin kiinalaiset talot, suku asuu samalla tontilla eri "pihoissa", keskellä oleskelupaikka (avoin olohuone) ja kauimmaisessa nurkassa perheen temppeli. Kotieläimet oli sijoitettu periaatteessa alueen toiseen syrjään, asuintilat toiseen. Kotieläinten kanssa oli samalla puolella kaivo, keittiö ja riisivarasto.
Pihoja pihojen perään.
Perhetemppeli
Oleskelutila keskellä pihoja.
Kukkotappelu takapihalla
Näissä häkeissä elävät kanat takapihalla, kunnes päätyvät ruokapöytään.
Piikkisikoja oletettavasti myös odottamassa pääsyä pataan.
Pari sikaakin makoili keittiön takana ankeissa karsinoissaan.
Riisivarasto ja kaivo kanahäkkien vieressä pihojen perillä.
Kulttuuri on sinänsä sekoitus kiinalaista, malaijilaista, intialaista, ripauksella Tyynenmeren saaria. Olin oikeastaan ihan unohtanut, miten miellyttävää tässä ilmansuunnassa onkaan!
Btw, tulin muuten kahvilaan kirjoittamaan tätä - ja naapuripöydässä syötiin jättikatkoja valkosipulilla. Piti sitten minunkin niitä tilata. Valitettavasti kuvaan ei voi vangita ihanaa tuoksua!
Huomenna sitten varmaan joku pyörtyy koneessa tähän valkosipulinkatkuun, matka kun jatkuu kohti Hongkongia.
Mutta, ah, on se NIIN hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!