maanantai 4. maaliskuuta 2019

Laskiaissunnuntain mietteitä

Koko päivä on sujunut tietynlaisen turhautumisen vallassa. Saikkari loppui 17.2., nilkka ei ole ihan vielä kunnossa (jalkapöytä tunnoton ja nilkka erittäin turvoksissa), mutta kipu on hiukan hellittänyt, kiitos tuon kondroitiinin, jota otan kuuriluontoisesti kapseleina. Tämä kannattaa muidenkin nivelrikosta kärsivien muistaa! Luethan aiemman postaukseni asiasta.

Töitä tulee tällä hetkellä ovista ja ikkunoista. On tyhmää sanoa, ja ehkä tästä näkökantista on hankalaa tajuta sitä, että jotkut eivät vaan yksinkertaisesti saa töitä! Ymmärrän sohaisevani muurahaispesää, mutta voin sanoa, että oma ammattini ja koulutukseni ovat aika harvinaisia Suomessa, eli työn saaminen täältä on aika hankalaa. Silti sitä tulee tuutin täydeltä freelancer-pohjalta, mutta se vaatii ääretöntä suhteitten ylläpitoa ja joustamista. Tässä menee taas ensi yö ihanasti yhtä dokua kirjoittaessa, sen kun pitää olla valmis toisen aikavyöhykkeen aamuksi. Ja ei, siitä ei tule yölisää, välttämättä, eikä ainakaan minulle, joka olen pääsääntöisesti freelancer amerikkalaisen firman kautta. Tosin määritelty tuntihintakin on parempi kuin yleensä Suomessa se olisi.

Odottelen ison firman työtarjousta, ja toivon sen olevan sen verran hyvän, että sillä elää Irlannissa  ylläpitäen samalla elämää ja omaa asuntoani täällä Turun jokirannassa. En nytkään asu siellä (siis omassa asunnossani), mutta en halua vuokrata sitä poiskaan. Ihanaa olisi taas tehdä töitä järkevämpinä työaikoina ja saada säännöllistä palkkaa. Yleensä myös bonuksia ja muita etuja.

Ulkomailla siis yleensä työnantaja tekee kirjallisen työtarjouksen, joka sitten hyväksytään, ja sitten sen pohjalta neuvotellaan sopimus.

Olen kärsimätön odottelun suhteen; asiat pitäisi saada eteenpäin mahdollisimman pian! Ex-projektipäällikkö...ja projektihommissa osin nykyäänkin toimin.

*****




Asiasta seitsemänteen. Ihmettelin tänään, miten paljon vierastinkaan tätä kynsilakkaa aikoinaan. Olen nyt monta viikkoa lakannut juuri tällä BeYu:n satiinisella lakalla, paitsi viime viikolla, jolloin kynsilakaksi valikoituikin kiiltävä lakka. Ei hyvä! Siis se kiiltävä lakka...

Olen jotenkin tottunut tähän hillittyyn näkymään. Mitäs pidät siitä?

PS: Kello on kymmentä vaille kolme, ja sain sen kiireanalyysini valmiiksi. Palkkani tienanneena ✌Olisi ollut tosin ollut kiva nukkuakin kunnolla.

7 kommenttia:

  1. Minulla on kyllä ihan sama fiilis työtarjonnasta, eli työtä riittää niille jotka jaksavat olla sosiaalisia ja pitää yllä suhteita. Itse en jaksa enkä halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Jokainen tekee omat valintansa, ja elää sitten sen asian kanssa.

      Poista
  2. Työnhaussa pitää myös osata kehua itseään, ja ripaus narsismia on pelkästään hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Kurjaa ettei jalkasi ole vieläkään kunnossa :(

    VastaaPoista
  4. Pieni kommentti: ei sekään ole mukavaa, jos oma ala on kovin suosittu. Kun jokaista avoinna olevaa tointa hakee n. 50 ihmistä, niin siinä saa tehdä aikalailla ihmeitä että oma työhakemus erottuisi.

    VastaaPoista
  5. Kerropa sun koulutuksesta? Kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sekalainen on mun koulutustaustani, johtuen siitä, että olen "liki aina" opiskellut jotakin. Liiketaloutta, liikkeenjohtoa, farmakologiaa, englantia Cambridgen yliopistossa ja kuvataideterapiaa. Jäiköhän nyt jotakin pois?

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!