perjantai 27. joulukuuta 2019

Joulukin sitten meni - ja sukututkimuksesta tuli ylläri

Joulukin sitten meni. Pukki toi kivoja lahjoja, kuten Furlan käsilaukun ja Chanelin Chance - tuoksun. Molemmat mieheltä, jolle en tietenkään ole kertonut omistamieni tuoksujen määrää. Eihän näitä kaikkia ehdi varmaan elinaikanaankaan käyttää kaikkia, katsokaapa vaikka koko kokoelmani täältä!

Jouluaatto meni kerrankin jonkun muun joulupöydässä, eikä miesystävä joutunut kokiksi, kuten niin monina jouluina ennen tätä. Aaton lounas syötiin miehen Bangladeshistä adoptoidun tyttären perheen luona ja iltaa vietettiin miehen ainoan biologisen lapsen, poikansa perheen luona. Täällä on kaksi pientä tytärtä, joten pukkikin kävi, tietystikin silläaikaa, kun toinen isoisä oli mennyt "koiria ulkoiluttamaan".

Pukilla oli aurinkolasit, koska "Lapissa oli niin kirkkaat revontulet, että pukki ihan häikäistyi". Täydestä meni...

Joululounas oli, kuten aina tässä perheessä, eli kaikkea muuta kuin jouluruokaa, eli se tavanomainen murea file, pippurikastike, kermaperunat ja kasviksena oli herkkusienipata. Alkuruoaksi oli kreikkalaista salaattia.

Olin tehnyt maltanriisiä jälkkäriksi ja jälkiruoan jälkeen oli kahvin kanssa englantilainen jouluvanukas, joka oli liekityksessään myös ohjelmanumero. Ei sentään palanut koko talo, vaikka konjakki roihusikin iloisesti sinisellä liekillä, jota oli todella hankala vangita kuviin. Brandyvoita en tämän puddingin kanssa laittanut, sillä koko jälkkärisetti olisi ollut aivan liian raskas sen kanssa.


Olin ostanut miehelle muiden muassa DNA-testikitin ja databasen siihen vuodeksi. Saman hankin itselleni.


Näytteet lähtivät postissa tänään, mutta eilen illalla täyttelimme molemmat omien sukulinjojemme tietoja nettiin ja kas - heti tuli osumia. Minua oli eniten kiinnostanut äidin puolen suku USA.ssa, joihin olen menettänyt yhteyden. Joskus nuorempana olen heitä tavannutkin, mutta kun suvun matriarkka Jennie kuoli, kadotin yhteyden.

Äidin "esi-isä" muutti aikoinaan nuoremman veljensä perässä Amerikkaan ja kirjoitteli sieltä sitten rakastavia kirjeitä vaimolleen ja perheelleen, joiden piti tulla perässä. Heillä olikin jo laivaliput Southamptonista, kun sitten Titanic ajoi jäävuoreen ja upposi, ja Amanda-muori säikähti ja lykkäsi matkaansa. Tällä välin hänen miehensä katosi, eikä edes nuorempi veli tiennyt, mitä on tapahtunut. Perhe jäi siis Suomeen ja siksipä minäkin synnyin Suomessa, enkä USA:ssa.

Yllätys olikin suuri kun eilen tietoja täytellessäni eteen posahtikin yhteys Kanadaan. Isän suvun kautta. Tiesin kyllä, että isäni isä oli useamman kuin yhden kerran naimisissa, mutta en tiennyt, että isäni kaksi puoliveljeä isänsä aiemmasta avioliitosta oli muuttanut Kanadaan. Löysin tätä myötä siis Ontariosta serkkuni, joka on vain hiukan minua vanhempi, ja jopa juttelimme eilen.

Aika hurjaa, eikö vaan? DNA-testin tuloskin on vielä saamatta. Mitähän sieltä löytyykään?

3 kommenttia:

  1. Mullaki on sukulaisia Kanadassa, mummun sisko ja hänen lapset jne. Käsittääkseni hekin Ontarion alueella.

    VastaaPoista
  2. Jännittävää löytää uusia sukulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Varsinkin, kun nämä löytyivät "vain" sukupuuta täytellessä. Onhan se hiukan vaatinut "sulattelua", sen verran läheistä sukua löytyi. Pitää kerätä kaikki kysymykset kasaan, ja meilata se lista tälle serkulle, jonka kanssa olin jo yhteyksissä.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!