lauantai 14. elokuuta 2021

Kolmen päivän sairaalakeikka ja ikävä käänne sairaudessa

Tuli sitten tehtyä kolmen pivän sairaalakeikkakin. Tosin en ole vielä kotiutunut, joten katsotaan, venyykö pidemmäksikin...


Taisin käydä edellisen kerran magneettikuvassa 9 heinäkuuta. Kuvassa näkyi selässä alkavaa hiusmurtumaa ja ödeemaa (kudosturvotusta), ei sen kummempia, mutta nyt tilanne on radikaalisti pahentunut. 

Toissa aamuna loikoilin liki kivutta aamulla sängyssä ja mies lähti siitä töihin jättäen minut aamuvalmisteluihini. Hyvin oli negatiivinen yllätys, etten siitä sitten päässytkään ollenkaan ylös ja loppujen lopuksi makasin pitkin pituuttani lattialla kyvyttömänä liikkumaan yhtään mihinkään.

Soitin miehelle, että tulee töistä avaamaan oven, ja soitan sitten ambulanssin. Näin tehtiin ja ampparin porukka sai mut nostettua makkarin viereisen kylppärin WC-istuimelle, jonka viereiseen bideeseen olin asettanut aamua varten vaatteeni ja lääkkeet. Huh, olipa sekin urakka.

Sain pukeuduttua (mekko yöpaidan päälle jne.) ja ampparikuskit hakivat tuolin, jolla minut kuljetettiin alakertaan. Sattui niin hemmetisti, lääkkeistä huolimatta. 

Ambulanssilla alhaalla kadun varressa selvisi, että minun olisi pitänyt matkustaa sairaalaan paareilla selälläni, mikä ei kivun takia onnistunut. Päädyttiin siis tilaamaan Kela-taksi, jossa oli pyörätuoli. Tämä olikin alkuperäinen suunnitelma. Ampparikuskit eivät veloittaneet käynnistään, koska eivät olleet tehneet mitään hoitotoimenpiteitä (no verenpaine, lämpö ja happisaturaation kyllä otettiin, taisi olla jotakin muutakin vielä).

Päädyin siis Kela-taksilla ja pyörätuolilla TYKSin T-sairaalaan hematologiselle osastolle. Kätevä oli kyyti, en tajunnutkaan, että sellaistakin palvelua on tarjolla!

Sairaalassa tehtiin päivystyksenä uusi MRI , josta selvisi, että selässä on murtumia ja uutta kasvainmassaa on ilmestynyt yhtäkkiä, eikä edes missään vähäisessä määrässä. Hyvin harmittava juttu.

Ei siis ihme tämä kipu. Nyt se myös otettiin hematologialla vakavasti ja tällä hetkellä olen metadonilääkityksellä. Aivan, metadoni, jota myös huumevieroituksessa käytetään, ja joka on todella voimakas opioidi. Olo on sen mukainen, eli puoliksi toisissa maailmoissa. Töitä olen sentään tehnnyt jonkin verran, koska tästä ei ole nuppi ihan sekaisin mennyt.

Kipua toivottavasti poistava ja toivottavasti myös kasvainta pienentävä sädehoito aloitettiin eilen. Siitä edellisestä sädehoidosta noihin vanhoihin kasvaimiinhan ei ollut mitään apua, mutta toivotaan, että tämä auttaisi. 

Alaselkä on todella kipeä ja se kipu säteilee molempiin koipiin. Pääsen kyllä kävelemään hiukan, mutta heikkoa se on. 

Toissapäivänä ei sädehoidon aloituksen CT-kuva ollut onnistua sitten millään. Olisi pitänyt keikauttaa itsensä selälleen, mikä ei sitten kivun takia onnistunut mitenkään. Kovan huudon ja kiroilun (minä!!) säestämänä neljä hoitajaa yritti auttaa hyvään asentoon, mitä ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Yönkin nukuin nojatuolissa istualtaan. Yhtä tuskien taivalta, en olisi voinut kuvitella koskaan tällaista kipua.

Eilen se CT-skannaus sitten onnistui raskaan kipulääkityksen (oxakodoni + fentanyyli + metadoni) avulla ja iltapäivällä oli ensimmäinen sädetys saman kombon voimalla. Hyvä, kun saatiin se nyt alkuun. 

Sairaalassa olen edelleen, koska metadoniannosta pitäisi nostaa, mutta valvotusti, jos se alkaa aiheuttaa vaikka sekavuutta tai vie itsessään jalat alta. 

Sain aamulla 5 mg, mutta se ei oikein auta mihinkään enää nyt (kello on yli 12), ja pahimmassa tapauksessa lihakset alkavat krampata, mikä on myös tuskallista.

Kortisoni on alkanut mennä joka päivä (dexametason 20 mg). Sekin taistelee syöpäsoluja vastaan, mutta aiheuttaa myös ikävää turvotusta, ja vaikuttaa moneen muuhinkin asiaan, kuten yöuniin (valvottaa). Siitä tulee myös psyykkistä ylivirittenyisyyttä, jotkuthan saavat jopa manian kaltaisia oireita. Itselläni sellaiset ovat pysyneet poissa.

Sädehoidon aikana muut syöpälääkkeet - paitsi tuo kortisoni - ovat tauolla. Koko homma on uudelleen arvioitavana, enkä tiedä vielä, mitä tuleman pitää. Sädehoitoa tulee vielä neljä annosta, ja sitten katsotaan, miten ja missä muodossa hoidot jatkuvat. Todella tylsää, kun hyvin suunniteltu ohjelma meni nyt ihan sekaisin, enkä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Hematologit kuulemma kokoustavat asian tiimoilta alkuviikosta.

Noh, nyt katsellaan täällä, miten nuo kipulääkkeet vaikuttavat, ja jos tehoavat, menen kotiin ja toivottavasti myös pärjään siellä maanantaihin saakka, jolloin sädehoito jatkuu.

9 kommenttia:

  1. Huh huh. Ihan kamalaa että joudut kärsimään noin kovia kipuja. Onneksi sädehoidon sentään pitäisi auttaa nopeasti, toivon että niin käy ja kasvainmassa myös pysyisi poissa!!! Eeva E

    VastaaPoista
  2. Olen nyt jonkin aikaa seurannut blogiasi. Olet niin reipas ja positiivinen kaikesta vaikeasta sairaudestasi huolimatta.
    Toivon sydämestäni, että hoidot sitten auttaisivat tilannettasi parempaan päin. Paljon jaksamista Sinulle!! T. Jo vanhempi täti

    VastaaPoista
  3. No huh! Melkoinen postaus. Aina kuitenkin jaksat olla positiivinen. Voimia oikein paljon sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos viesteistänne, lämmittävät sydäntä. Nämä kivut ovat tosiaan sellaisia, joiden vahvuutta en olisi koskaan edes voinut kuvitella. Rajoittunutta tämä elämä on jo kolmisen viikkoa ollut muutenkin, pitää varmaan laittaa autokin seisontavakuutukseen, sillä neljän seinän sisäpuolelta en juurikaan minnekään ilman apua pääse :( Positiivisesta mielestä en tiedä, mutta ei auta muuta kuin uskoa, että jollakin nämä kivut saatsisiin lievenemään.

    VastaaPoista
  5. Voi, että jos kivuille lötyisi lääke. Olet vahva nainen. Silti paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
  6. Voi ei! Toivon sulle paras mahdollinen hoito ja hetimmiten hyvää kivunlievitystä; voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  7. Voimia multakin.Kunpa kipulääkkeet auttaisivat paremmin.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!