Käväisimme ystäväni kanssa sunnuntaina Maastrichtissa. Sinne on Aachenista vain n. 30 km. Siitä tuli oikeastaan vain illallisreissu, sillä vettä tuli taivaan täydeltä, eikä siinä sateessa paljoa huvittanut köpötellä kaupungilla. Alla kaksi filkkaa Meuse-joelta.
Löysimme Meusen rannasta tapasravintolan, eikä siinä sitten muuta tarvittukaan kuin pötyä pöytään ja hiukan viiniä! Ravintola oli La Canasta.
Tilasimme dumplingseja (dim sum, lisukkeina höyrytetty bimi & tuore retiisi), pehmeäksi haudutettua pork bellyä lisukkeineen (kasviksia ja kastiketta), limburgilaista rapeakuorista spelttileipää merisuolavoilla ja elsassilaista flammkuchenia, jossa oli tavan mukaan crème fraichea ja sipulia ja epätavallisesti jotakin sieniä ja gruyère-juustoa. Jälkkäriksi oli herkullinen crème brûlée. Ihan sopivasti oli syömistä ja vatsat täynnä köröttelimme taas Limburgin alueen pikkukylien läpi kotiin.
Eikä siitä ole vasta kuin 30 vuotta, kun joka rajalla piti sählätä passien kanssa. Passin tarkastus maanteillä oli Saksan ja Tanskan rajalla Suomeen mennessä ennen kuin Suomi liittyi EU:hun. Pohjoismainen passivapaus oli jo vuodesta 1954.
VastaaPoistaSiksi kai jotkut suomalaiset eivät vieläkään ymmärrä Maastrichtin sopimuksen merkitystä tuolta osin. Saksalla on 9 rajanaapurimaata ja piti mennä viralliselta rajanylityspaikalta yli vaikka raja Alankomaihin oli keskellä katua.
On se ollut kyllä aikamoinen ralli...vielä rahanvaihto rajalla siihen päälle.
Poista