Kun nyt kerran kirjoittelin runsaasta sokerinsyönnistä ja sen merkityksestä ikääntymisprosessissa, niin puhutaanpa muutama sana myös sokereista ihonhoitotuotteissa. Tavallista sokeria käytetään mm. kuorinnoissa ja karvanpoistossa, mutta sokereilla on muutakin käyttöä.
Itse asiassa kosmetiikkatuotteissa yleisesti käytettävä hyaluronihappokin on sokeri.
Sakkaroosi, joka tunnetaan myös nimellä tavallinen sokeri, on elintarvikkeissa yleisesti käytetty disakkaridi. Tämä ainesosa saadaan kiteyttämällä sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on mehu, joka uutetaan puristamalla tai diffuusioimalla.
Sakkaroosi on glykosidi, joka muodostuu fruktoosi- ja glukoosiyksiköistä, jotka on yhdistetty toisiinsa α-(1→2)-glykosidisidoksella. Tämä disakkaridi koostuu 50-prosenttisesti fruktoosista ja 50-prosenttisesti glukoosista.
Sakkaroosi on laktoosin ja tärkkelyksen ohella hiilihydraatti, jota esiintyy yleisesti elintarvikkeissa. Sen fotosynteesissä käytettävät pääkomponentit ovat vesi, CO2 (hiilidioksidi) ja aurinkoenergia.
Ihonhoidossa sakkaroosi toimii aromina (esim. huulirasvat) ja kosteuttavana aineena. Sillä on hyvä affiniteetti ihon kanssa. Sakkaroosilla on muitakin hyötyjä:
- Se pitää ihon hyvässä kunnossa
- Se ylläpitää ihonhoitotuotteiden vesipitoisuutta niiden pakkauksissa ja iholla
- Se lievittää päänahan ja ärsytystä hiustuotteissa
- Se säilyttää ihonhoitotuotteen kosteuden koko sen käytön ajan.
Sakkaroosi on siis ihoa rauhoittava, kosteuttava ja hoitava.
Sakkaroosia käytetään myös hellävaraisissa puhdistusvalmisteissa. Koska tämä ainesosa hoitaa ihon hydrolipidikalvoa, se on herkän tai ärtyneen ihon ystävä, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi meikinpoistotuotteissa, kuorinnoissa, huulituotteissa, silmänympärystuotteissa, sekä saippuoissa ja kylpytuotteissa.
Hunajassa ja hedelmissä luonnostaan esiintyvä fruktoosi on yksinkertainen sokeri, jota käytetään sekä elintarviketeollisuudessa että ihon- ja hiustenhoidossa. Mitä fruktoosi on ja mikä on sen hyöty?
Fruktoosi kuuluu glukoosin isomeerien luokkaan, koska niillä on samanlainen kemiallinen koostumus (C6H12O6) mutta erilainen rakenne. Fruktoosia esiintyy luonnostaan hedelmissä ja hunajassa. Sillä on positiivinen paikallinen vaikutus ihoon. Se voi kuitenkin aiheuttaa haittavaikutuksia, jos sitä nautitaan usein. Yhdistettynä glukoosiin se muodostaa sakkaroosin.
Kemiallisen koostumuksensa vuoksi monosakkarideihin luokiteltu fruktoosi on hiilihydraatteihin kuuluva yksinkertainen sokeri eli hedelmäsokeri. Sen molekyyli sisältää 6 hiiliatomia. Näin ollen se kuuluu heksoosien ryhmään.
Fruktoosi on vesiliukoinen, hajuton ja väritön kiteinen aine. Se on makean makuista, ja sitä esiintyy pääasiassa marjoissa, luumuhedelmissä ja tietyissä vihanneksissa. Sen osuus voi vaihdella hedelmittäin. Esimerkiksi 100 grammaa omenoita sisältää 6 grammaa fruktoosia.
Fruktoosia johdetaan kasvitärkkelyksestä keinotekoisten makeutusaineiden valmistukseen. Fruktoosia valmistetaan maissitärkkelyshydrolysaatista muuntamalla glukoosi osittain entsymaattisesti fruktoosiksi. Tämä tapahtuu käyttämällä glukoosi-isomeraasientsyymivalmistetta. Toisin kuin teollisilla sokereilla, tällä ainesosalla on alhainen glykeeminen indeksi. Indeksi on pienempi kuin glukoosilla.
Kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksistaan johtuen fruktoosia käytetään erityisesti elintarviketeollisuudessa. Koska se on hygroskooppinen, sillä on affiniteetti veteen. Se liukenee matalissa lämpötiloissa ja edistää tiivistymistä, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kosteutusaineen keksi-, leipomo- ja makeisteollisuudessa.
Fruktoosi on kosteuttava aine. Kun se lisätään ihonhoitotuotteeseen, se ylläpitää vesipitoisuutta pakkauksessa ja käytön jälkeen.
Fruktoosia käytetään siirappimuodossa myös aromiaineena erilaisissa valmisteissa. Kemiallisen rakenteensa ansiosta se pystyy pidättämään vesimolekyylejä koko pituudeltaan. Se poistaa kosteutta iholta.
Lisäksi fruktoosi on paikallinen kuorinta-aine, joka poistaa iholla olevaa likaa ja mikrobeja. Se puhdistaa sitä poistamalla kuolleita soluja. Näin se tekee ihosta sileän.
Fruktoosilla on myös hoitavia ominaisuuksia. Kun se levitetään iholle, se luo pinnalle kalvon, joka suojaa sitä ympäristötekijöiltä. Fruktoosi on myös hiustenhoitoaineissa kosteuttava tekijä.
Fruktoosia on monissa ihonhoitotuotteissa, kuten voidermaisissa tai geelimäisissä naamioissa, voiteissa ja kasvovesissä, vartalovoiteissa, silmämeikeissä ja meikkivoiteissa. Lisäksi fruktoosia voidaan käyttää hiustenhoidossa, kylpyvoiteissa ja puhdistusaineissa.
Aiemmin trehaloosi eli "sienisokeri" tunnettiin ensisijaisesti sen kyvystä auttaa kasveja ja hyönteisiä selviytymään äärimmäisistä ympäristöolosuhteista. Nykyään yhä useammat julkaisut osoittavat sen ainutlaatuisia ominaisuuksia ja vähäistä myrkyllisyyttä, mikä viittaa sen käyttöön ihmisillä, erityisesti kosmetiikkateollisuudessa.
Trehaloosi on yhdiste, joka on luonnollinen disakkaridi, jossa kaksi glukoosimolekyyliä on yhdistetty α-1,1-glykosidisidoksella. Trehaloosi on yleinen, ja sitä syntetisoivat monet organismit, kuten bakteerit, hiivat, sienet, hyönteiset, selkärangattomat ja kasvit, selkärankaisia lukuun ottamatta, kun solut altistuvat epäsuotuisille ympäristöolosuhteille (äärimmäinen kuivuminen, kuivuminen, kuumuus, pakkaslämpötila jne.). Trehaloosilla on ainutlaatuinen kyky muodostaa solujen ympärille geeli, joka estää niitä kuivumasta, mikä puolestaan suojaa niitä vaurioilta.
Vuonna 1855 François Della Sudda esitteli Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä lääkkeen nimeltä ”Tréhala”. Sitä käytetään yskän ja keuhkosairauksien hoitoon. Se on eräänlainen makea möykky taimkotilo, jota tuottavat Larinus-suvun hyönteiset, jotka elävät eri Echinops-lajeilla Lähi-idässä. Vuonna 1858 Marcellin Berthelot eristi trehaloosin ”Tréhalasta” ja korosti sen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia.
Vuonna 1876 todettiin, että ”Trehalasta” eristetyn trehaloosin kemiallinen rakenne on samanlainen kuin rukiissa (Claviceps purpurea) esiintyvän torajyvän sokerin. Vuonna 1913 trehaloosi löydettiin myös kasvikunnasta, erityisesti Jerikon ruususta (Selaginella lepidophylla). On myös osoitettu, että tätä molekyyliä esiintyy viherlevissä, sammalissa, maksaruohoissa ja saniaisissa.
Trehaloosia käytetään esimerkiksi kosteuttavissa seerumeissa, auringonhoitotuotteissa, hiusnaamioissa, silmänympärysnaamioissa. Vähäisen myrkyllisyytensä lisäksi tämä johtuu sen stabiiliutta lisäävästä ja suojaavasta vaikutukssesta yhdessä muiden elimistön biomolekyylien kanssa.
Autofagien aktivaattori: Tuloksia tukee trehaloosipitoisten liposomien paikallinen käyttö (in vivo). Näin ollen autofagiaprosessia moduloimalla trehaloosi vaikuttaa suojaavasti valovaurioilta säätelemällä tulehdusta, oksidatiivista stressiä ja solujen proliferaatiota sekä edistämällä angiogeneesiä.
Silottava aine: Trehaloosin käyttö ulottuu myös hiustenhoitotuotteiden formuloimiseen. Tällöin se on otettu käyttöön hiuskuituja pehmentävänä, silottavana aktiivisena ainesosana, joka pehmentää hiuskuituja.
Haavojen paraneminen: Tuore tutkimus, joka tehtiin viljellyillä orvaskeden autotransplantaateilla, on osoittanut, että erittäin väkevä trehaloosi (> 98 %) helpottaa ihohaavojen paranemista aiheuttamalla ihmisen fibroblasteissa ohimenevän ja hyödyllisen ei-tulehduksellisen vanhenemisen tilan (solusyklin pysähtyminen) CDKN1A/p21:n positiivisen säätelyn kautta, mikä mahdollistaa tehokkaan haavanparannusprosessin. Tämä induktio johti sellaisten kasvutekijöiden erittymiseen, jotka stimuloivat keratinosyyttien proliferaatiota ja verikapillaarien muodostumista, ja nämä tulokset on vahvistettu in vivo hiirillä.
Ihon suojaus: Trehaloosi suojaa DNA:ta, proteiineja ja lipidejä eri tekijöiden aiheuttamilta molekyylivaurioilta tehokkaammin kuin muut sokerit. Tulokset osoittavat, että se auttaa ylläpitämään solujen eheyttä suojaamalla solukerrosten ja makromolekyylien natiivia kolmiulotteista rakennetta ja estämällä niiden denaturoitumista, hajoamista ja aggregoitumista stressin aikana. Yleisesti hyväksytty hypoteesi on, että trehaloosi säilyttää ja vakauttaa makromolekyylejä, koska sen hydroksyyliryhmät muodostavat vetysidoksia molekyylin pinnan kanssa, mikä auttaa säilyttämään niiden konformaation ja siten niiden aktiivisuuden.
Kosteuttava aine: Lisäksi trehaloosi jäljittelee ihon luonnollisten kosteustekijöiden (NHF) vaikutuksia. Sillä on kosteudensidontaominaisuudet, jotka ovat muita disakkarideja paremmat. Tämä antaa mahdollisuuden ylläpitää ja vakauttaa vesitasapainoa, mutta myös antaa iholle optimaalisen kosteuden.
Antioksidanttisuoja: Trehaloosi sitoo vapaita radikaaleja, jotka voivat muuten aiheuttaa hapettumisvaurioita soluissa. On raportoitu, että trehaloosi säätelee vapaiden radikaalien korkeita tasoja ohjaamalla antioksidanttigeenien (kuten superoksididismutaasin jne.) ja autofagian reitin ilmentymistä. Siksi trehaloosi suojaa ihoa ympäristöstressitekijöiden aiheuttamien vaurioiden hapettumis- ja ikääntymisvaikutuksilta.
Trehaloosi on tutkitusti turvallista kosmetiikkatuotteissa aina 2% pitoisuuteen asti.
