lauantai 7. kesäkuuta 2025

Pommeista päästiin, eilinen pikkuretki Monschauhun + vähän Vennbahnista

Pommit sitten saatiin pois Kölnin maaperästä keskiviikon aikana. Tässä vielä kuvatodistetta asiasta.Jos jotakin oppiakin tästä tuli, niin yksi zentner-tonni ei ole tuhat kiloa. Tässä tiedoitusvälineet sekoilivat, kun löydettyjä pommeja kuvailtiin. Puhuttiin 20 000 kg:n pommeista, joka vastaa noin kuorma-auton painoa. Sellaisia massoja eivät tuon aikaiset pommikoneet (WWII) pystyneet kantamaan, kun niitä pommeja piti olla enemmänkin kuin se yksi kyydissä. Grand Slam oli tietysti pommina oma juttunsa painoltaan, ja se tarvitsi oman koneensa kantamaan sitä WWII:n aikana. Mutta se siis toisen maailmansodan pommeista, ihan tarpeeksi on noista ollut harmistusta menneellä viikolla.

Lähdin eilen ostamaan kuivashampoota kaupungilta. Kävelin juuri bussiaseman ohi, kun tuli mieleeni, että voisihan sitä käydä jossakin muuallakin, ja hyppäsin Monschauhun menevään Schnellbusiin 66, joka sitten ajelikin sinne noin tunnissa. Monschauhan sijaitsee Belgian rajalla Aachenista eteläänpäin.

Tuo linna tuolla ylhäällä on nykyään nuorisohostelli.

Monschaussa vanhassa kaupungissa on kivoja pikkuputiikkeja.






Saksalaiseen tapaan jätskiannokset ovat valtavia ja kermaa pitää olla paljon.



Siellä oli hollantilainen torvibändikin, nimeltään Summer Bras(s), kovin kaksimielisesti. @summerbrassdenbosch







Letkeää oli musisointi, kuten kuulette! Vähän erilaista katumusisointia noinkin ison kokoonpanon voimalla.
Monschau on pieni paikkakunta Eifelin, Ardennien jatkeen kukkuloiden keskellä Rur-joen varrella. Kuuluisa sinapistaan ja silkkiteollisuudestaan.

Menin Monschauhuin muuten Roetgenin kautta. Täällä on sellainen erikoisuus, kuin Vennbahn, eli nykyään käyttämätön junanrata, joka tarjoaa erinomaiset puitteet pyöräilijöille.

Kuvakaappaus: vennbahn.eu

Kuvattavaa näkemälläni pätkällä ei juuri siinä kohdassa ollut, mutta tarina on mielenkiintoinen.

Vennbahn on 125 kilometrin pituinen käytöstä poistettu rautatiereitti, joka ulottuu Aachenista Luxemburgin Troisviergesiin ja ylittää Saksan, Belgian ja Luxemburgin rajat. Se on yksi Euroopan pisimmistä pyöräreiteistä, joka kulkee vanhan radan mukaisesti.

Rata rakennettiin aikoinaan hiilen ja raudan kuljettamista varten. Rataosuus Aachenista Monschauhun avattiin 30. kesäkuuta 1885. Raerenista Eupeniin johtava osuus avattiin 3. elokuuta 1887. Yhteys Walheimiin avattiin 21. joulukuuta 1889.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan valtakunnan oli Versaillesin sopimuksen vuoksi luovutettava Eupenin ja Malmedyn alueet Belgialle 10. tammikuuta 1920. Uuden rajankäynnin seurauksena radan reitti muuttui useita kertoja Saksan valtakunnan alueen ja Belgian välillä. Belgia vaati Vennbahnin siirtämistä Belgian hallintoon, koska sillä oli erityistä taloudellista merkitystä Malmedyn ja Eupenin kaupungeille, ja se onnistui. Maaliskuun 27. päivänä 1920 rajankäyntikomissio, johon kuului edustajia Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Italiasta ja Japanista, päätti, että Belgian valtio olisi rautatielinjan ja sen asemien omistaja. Tämä synnytti tuolloin kuusi saksalaista eksklaavia, joista viisi on edelleen olemassa.

Toukokuun 18. päivänä 1940 Adolf Hitler määräsi, että alue liitetään uudelleen Saksan valtakuntaan, ja Vennbahn palautettiin käyttöön täysin saksalaisena ratana 2. kesäkuuta 1940. Saksan hävittyä vuonna 1945 palautettiin kuitenkin sotaa edeltänyt tilanne.

Toisen maailmansodan jälkeen radan teollinen käyttö väheni tasaisesti, niin että rata oli lopulta kokonaan suljettu ja osittain purettu vuoteen 1989 mennessä.

(Lähde: Wikipedia. Jossain muuten väitettiin, että koko Vennbahn sijaitsee nykyään Belgian alueella, mikä ei pidä paikkaansa, kun karttaakin katsoo. Sen sijaan koko rataosuus on Belgian hallussa, eli siis eksklaavi muiden valtioiden alueilla).

Vennbahn kulkee vanhan viaduktin yllä Bütgenbachissa, Liègen provinssissa Belgiassa. Kuva: Wikipedia.

Rata nykyään

Viimeisinä vuosina, vuoden 2001 loppuun asti, Vennbahn-radalla liikennöitiin matkailuliikennettä, josta osa oli höyryvetoista. Ne lopetettiin, koska radan ylläpitoon ei ollut varaa. Osa Kalterherbergin (Saksa) ja Sourbrodtin (Saksa) välisestä radasta on nykyään rautatiepyöräilyä varten.

Vuonna 2008 kerrottiin, että kun Vennbahn ei enää toimi, Belgian olisi ehkä palautettava radan varrella kulkeva maa-alue Saksalle, mikä johtaisi eksklaavien yhdistämiseen Saksan alueeseen.  Saksan ja Belgian ulkoministeriöt ovat kuitenkin sittemmin vahvistaneet, että radanvarsi pysyy Belgian alueena, vaikka se onkin käytöstä poistettu, ja että saksalaiset eksklaavit jäävät näin ollen Saksan alueelle. Meillä on siis Saksassa suikaleita Belgiaa.

Joulukuun 4. päivään 2007 mennessä nyt käytöstä poistetun radan purkaminen oli aloitettu, ja syyskuussa 2008 raide oli poistettu kokonaan Trois-Pontsin ja Sourbrodtin välillä.

Reittiä pitkin kulkeva 125 kilometrin pituinen pyörätie avattiin vuonna 2013.

Niin, että kyllä täältä kaikenlaisia kummallisuuksia löytyy!

(Lähde: Wikipedia)

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus. Schengenin sopimuksesta on kulunut 40 vuotta. On hyvä kertoa suomalaisille, miksi se on hyvä. Oli aikoja, jolloin minäkin seisoin autojonossa Ranskan rajalla passin tarkastuksessa, muutamana vuonna tarvitsin jopa viisumin, koska Suomi ei ollut EU-maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, moni ei edes muista tuota aikaa, jolloin joka maalla oli eri valuutta käytössä ja oli rajamuodollisuudet voimissaan. Käyn usein tuossa muutaman kilometrin päässä Hollannin Vaalsissa ruokaostoksilla, ja siinä on rajalla sellainen Eurokiosk, jossa ilmeisimmin ennenvanhaan vaihdettiin valuuttaa. Rajalla oli myös passintarkastus. Onpa se ollut hankalaa joskus.

      Tosin toukukuun lopulla, eli tarkemmin sanottuna 29.5. täällä Aachenissa oli Karlspreis-tilaisuus (Charlemagne Prize). Palkinnon sai Ursula Van Der Leyen. Tällöin kuulemma tuossa rajalla tarkastettiin jopa bussimatkustajilta paperit. https://www.karlspreis.de/en/start

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!