Lentokoneostoksia

Näistäkin on pitänyt kirjoittaa jo tovin (lue: kauan aikaa sitten), vaan kun en ole saanut aikaiseksi :)

Näitä Victoria's Secretin parfyymikyniä on kuulemma yksinoikeudella Easyjetin valikoimissa. Katselin niitä muutamalla lennolla, ja ajattelin, että pahus, ostan. Päätyvät varmaankin eräille nimeltämainitsemattomille teinitytöille... Oikeastaan aika kiva keksintö, tuoksu kynän muodossa!

Näitä seuraavan kuvan Instant Effects -tuotteita sai British Airwaysiltä. Kuvassa siis pitkä tuubi on "huultenpullistajageeliä" ja lyhyempi pitää sisällään silmänympärysvoiteen. Molemmat ovat kirkasta, geelimäistä tavaraa.

Kuten kuvasta näkyy, ainakin huulia on voideltu ahkerasti, koska putkilon teksti on kulunut kokonaan pois. Muuten hyvä tuote kosteuttamaan huulia, mutta pullistavasta efektistä en menisi niinkään takuuseen. Huulivoiteena ehkä paras, mitä olen koskaan kokeillut.

Huuligeeliputkilon päässä on sivellin, ja siihen saa ainetta lisää toisesta päästä pumppaamalla.

Silmänympärysvoiteen lupaus on olla juonteita ja ryppyjä häivyttävä, ja niinhän se kyllä pehmensikin silmänalusia huomattavasti kosteuttamalla niitä. Ostaisin toistekin, jos vaan tietäisin mistä. British Airwaysilla en niinkään usein lentele. Ehkä yksi parhaista silmänympärysvoiteista, mitä olen kokeillut.

Kiva ja hygieeninen pumppupullo!

British Airways käyttää Heathrow'lla T5:sta (terminaali 5), ja siellä käydessä pitää aina poiketa Gordon Ramsayn Plane Foodiin, jossa yhden ruokalajin teko kestää max 20 minuuttia. Vaikka aikataulu olikin tiukka, ehdin syödä kaksi, ja vielä jäi aikaa poiketa Bootsilla.... Tässä muutama kuva sieltä ravintolasta (ei Bootsilta).

Kalliomeriahventa ja mintulla maustettua perunamurskaa (oli yllättävän hyvä kombo)!

Oopperakakkua!

Gordon Ramsayn ravintoloista ja "keittiöpainajaisista"

Katsoin toisella silmällä Gordon Ramsayn Kitchen Nightmares -ohjelmaa, ja ihmettelin, mitä todellakin voi jostain ravintoloista kulissien takaa löytyä. Toisaalta sen kyllä tiesinkin, oltuani teininä hetken aikaa töissä hotellissa ja sen ravintolassa.

Gordon ei ihan toimi niinkuin opettaa. Lontoossa tiedetään yleisesti, että hänellä on keskuskeittiö, josta lähtee puolivalmisteita hänen ravintoloihinsa. Lisäksi täytyy sanoa, että hänen ravintoloissaan ei välttämättä ruoka ole tasalaatuista. Esim. Claridge's ja York & Albany ovat pettymyksiä. Pétrus oli hyvä aikoinaan, mutta nythän se siirtyikin Marcus Wareingille, ja ihan ansiosta. Ramsaylle jäi aulan puoli. Wareing piti entisen tyylinsä, ja listakaan ei juuri muuttunut. Siis suosittelen Wareingin ravintolaa Berkeley-hotellissa (tube: Knightsbridge).

Angela Hartnettin johtamalle Muranolle kävi samoin. Hartnett hankki sen itselleen saatuaan Michelin-tähden. Ilmeisestikin pesäero Ramsaysta sujui tässä suhteessa sivistyneemmin kuin osin Wareingin ja Ramsayn välisistä kiistoista johtuva teitten erkaneminen Berkeley-hotellissa. Osasyy lienee myös siinä, että Berkeley teki mieluummin sopimuksen Wareingin kanssa. Pieni vinkki: Hartnettin ravintolasta kannattaa tilata pöytä perältä keittiön vierestä. Kulmauksessa on pyöreä pöytä, jonka vieressä on ikkuna keittiöön. Hartnett maistaa henkilökohtaisesti jokaista tarjolle vietävää ruokalajia, varmistaakseen sen maun.

Jokatapauksessa näissä kahdessa ravintolassa ja ainakin vielä toistaiseksi Jason Athertonin luotsaamassa Maze'ssä tietää, mitä saa. Viimeksimainitussa tosin täytyy varautua minimalistisiin annoksiin. Ehkä siinä on syy, miksi Prahassa avattu Maze ei koskaan menestynyt, ja oli milktei tyhjä, kun siellä sen aukioloaikana kävimme.

Sinänsä täytyy ihailla Ramsayn menestystä: Jalkansa teloneesta jalkapalloilijasta harvoin kai voi olettaa tulevan huippukokki. Tosin meillä on näitä esimerkkejä kaksikin, koska Wareing muistaakseni on myös entinen jalkapalloilija.