Tall Ships Races 2024 Turku / Isot purjelaivat Turussa

Nonnih, istuimme iltapäiväauringossa ystävättäreni parvekkeella hyvän ruoan ja viinin kera katselemassa isoja purjelaivoja.

Ecuadorin laivaston koulualus Guayas lähtee Aurajoesta! Tämä oli kyllä hieno! Kuunnelkaa musiikki! Kesti hetken aikaa tajuta, että laulavat suomeksi ja miehistö huiskutteli meille mastoista. I-H-A-N-A!!!!!

Keltainen Bore on nykyään laivahostellina Aurajoen rannassa ja siellä  koulutetaan paikallisen ammatti-instituurin tulevia hotelli- ja ravintolatyöntekijöitä.

Laitoin kekkereille kolmioleipiä, joissa oli kolmea eri täytettä brittityyliin. Kananmunamurskaa majoneesilla ja vesikrassilla, voita ja kylmäsavulohta sekä pelkkää voilla siveltyä leipää ja ohuita kurkkusiivuja. Viimeksimainitut ovat ehdottomasti suosikkejani ja myös klassisen iltapäiväteen tarjottavia.

Höyrylaiva Ukkopekka palaamassa Aurajoen satamaansa. Viimeinen kesä silläkin Suomessa ja Turussa.

Jos nyt suoraan sanotaan, niin paljon "köyhemmät" olivat nämä Tall Shipsit verrattuna aikaisempaan. kyllä se vaan harmillista on, että ne maailman suurimmat venäläislaivat ovat olosuhteiden pakosta jääneet pois.

Aiempia Tall Ships Races -postauksia voit lukea täältä ja täältä. 

Minä sitten aina jaksan piristyä kaikenmaailman kuljetusvälineiden parissa. Autot eivät kiinnosta, mutta jostakin kumman syystä satamat, vesiväylät, rautatieasemat ja lentokentät ovat varsin piristäviä paikkoja. 

Niin paljon kuin matkustuskiintiö onkin ajat sitten tullu täyteen ja pelkkä matkustamisen ajattelukin aiheuttaa ahdistusta.

Humputtelumoodissa

Saavuin viime yönä Turkuun, hiukan vaille yksi yöllä. Pitkä matka, lähdin Aachenista puoli yhdeksän korvilla aamulla, sitten yhdellä junanvaihdolla Düsseldorfin kentälle (ja kas kummaa, molemmat junat olivat vain minuutin myöhässä per juna ja ihka ensimmäistä kertaa elämässäni jossain saksalaisessa julkisessa kulkuneuvossa tarkistettiin lippukin).

National Expressin RRX / RE4 (Rhein-Ruhr Express) Düsselin päärautatieasemalla.

Düsselin kentällä sitten ne normaalikuviot, eli Luftiksen loungesyömiset ja karkkibaari. Lufthansan loungeissa on myös ihan paperisia aikakaus- ja sanomalehtiä, toisin kuin monessa muussa loungessa.

Nuo vihreät, kirpeät nauhat ovat hyviä!

Siinä sitten meni stracciatellavanukasta suklaakastikkeella, porkkanakakkua ja rahkamunkkeja Apfelschorlen kera. Pääruoat tai salaatti- ja leipävalikoima eivät niinkään houkuttaneet, mutta curry- ja sitruunaruohomaustettua bataattikeittoa söin ennen makeita.

Namibaari on aina varma hitti Luftiksen loungeissa! Nyt oli valikoimassa myös jalkapallokääreissä olevia tikkareita noitten juuri loppuneiden EU-jalkiskisojen kunniaksi

Salaattibuffet ja hedelmät.

Leipiä ja sämpylöitä.

Päivän keitto ja kasvisruoka.

Kahta sorttia lämpimiä juuritaikinaleipiä ja rahkamunkkeja.

Erikoiskahvien kylkeen makeaa.

Jätskiäkin oli tarjolla, mutta jätin väliin, liian makeaa minulle.

Oli kumma kyllä vähän normaalia köyhemmät eväät, mutta ei se mitään, kun edessä oli miltei viiden tunnin odottelu Oslon Gardemoenissa.

Gardemoen on kyllä tasaisen tylsä. Viihdytin itseäni loungessa soittelemalla liki kaikki ystäväni läpi. Enää ei jaksanut syödäkään, kun lennollakin oli ateria. Eräs entinen Norjan-tiimini jäsen, André W. kertoi joskus aikoinaan, että Gardemoenin kenttä on poliittisen kähminnän tuloksena rakennettu Norjan sumuisimmalle paikkakunnalle, mutta omat lentoni sieltä tai sinne eivät koskaan ole sumusta kärsineet.

Mistä tulikin mieleeni, tänään kuulin, että esim. Saksassa ovat lennot kärsineet ja ylipäätäänkin maailmanlaajuista häikkää on ollut parinkin päivän aikana jonkin isomman tietoliikennehäiriön takia. Itse en huomannut mitään ongelmaa missään.

Varsin ryytyneenä pääsin perille, ja Tukholmassa ei edes lounge jaksanut kiinnostaa. "Matkahävikkikään" ei ollut kovin mittava. Aina siis kadottelen jotakin matkan varrella ja nyt hävikkiin kuuluivat vanhat lukulasit ja Swisscardin kynsiviila. Onneksi noihin Victorinoxin tuotteisiin saa varaosia.

Lukulasien hävittäminen on ihan omaa idioottimaisuutta. Tiedän tarkalleen, miten käy kun kuljen lasit pään päällä. Tämän hölmöyden vuoksi minulla pitää olla aina vähintään kolmet lasit: yhdet käsilaukussa, yhdet autossa ja yhdet muuten vaan varalla.

Ja kävely eilen pelkästään lentokentillä oli sitten Oura-orjapiiskurisormuksen mukaan n. 10 km. Eli kyllä tässä liikuntaakin saa.

*****

Mutta siitäkin sitten selvittiin. Viikonloppu on alkamassa ja humputtelumoodissa ollaan! Auto on taas vakuutuksessa ja ajelin hiukan kaupungilla tänään. Jokirantaan noitten laivojen luo ei ole mitään asiaa, ajaakseen sinne saakka alajuoksulle tarvitaan erillinen lupa.

Porukkaa oli kuin pipoa, ja en edes yrittänyt käydä kotikotona, joka sekin on Aurajokirannassa, tosin enemmän keskustassa kuin noiden laivojen luona.

Tässä Ecuadorin laivaston koulualus Guayas saapumassa Turkuun. Videofilkka on erään ystävättäreni kuvaama, hän ei halunnut photo creditejä nimellään, mutta kiitokset hänelle! Filkka on kuvattu hänen parvekkeeltaan, jonne naisporukalla kokoonnume sunnuntaina piknikille seuraamaan laivojen lähtöä Maarianhaminaan. Pistä ääni päälle, kun katsot ylläolevan filkan! Kunnon menoa!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!