Sunnuntain siivouspuuska ja Nailtiques

Sain puolenpäivän aikaan siivouskohtauksen, joka oikeastaan johtui eräästä kadonneesta pikku tavarasta, joka minun piti huomiseksi löytää. Tilanne on tietty juuri niinkuin ennenkin; siivotessa löytää monta kadonnutta tavaraa, mutta hukkaa vähintään yhtä monta koska ei muista minne ne on laittanut.

Niinhän se kävi tänäänkin. Mitä tulee tuohon etsimääni tavaraan, minun piti oikein istua alas ja muistella, että mihin "hyvään" paikkaan laitoin sen edellisviikolla talteen kun se viimeksi oli kädessäni. Tällainen oman toimintansa profiloiminen näköjään auttoi ja niinpä päivän myllertämisen jälkeen löysin sen sitten ihan helposti. Ihan yksinkertaisessa paikassa se olikin.

Pengastamisen aikana sattui käteen Nailtiques-merkkinen kynsilakka  - tällä kertaa kalpean vaaleanpunaisena. Olen aiemmin maininnut, että kyseisellä merkillä on vallan tavattoman hyvät kynnenkovettajat (proteiinilakka), mutta tähän värilliseen en ole ollut laisinkaan tyytyväinen. Ajattelin kuitenkin, että se on maksanut sen verran, että käytetään nyt sekin sitten loppuun saakka.

Mainittakoon tässä nyt vielä, että minun kynteni eivät kasvaisi mihinkään ilman noita Nailtiquesin proteiinilakkoja. Suomesta niitä ei valitettavasti tietääkseni saa, mutta ulkomailta saa tilaamalla esim. lookfantastic.com'ista.

Tämä värillinen lakka on todella ohutta ja sitä saa sutia monta kerrosta jos haluaa vähääkään väriä kynsiinsä. Vaikka kerroksia kuivattelisi kuinka kauan, ne kerrokset tuppaavat jäämään ensinnäkin kirjaviksi kerroksiksi ja toisekseen sitten koko viritys on niin pehmeä, että jos kynsiään käyttää johonkin ihan heppoiseenkin toimenpiteeseen niin lakka kuoriutuu kokonaan pois. Pysyvyydessä ei ole muutenkaan hurraamista ja kiilto menee alta aikayksikön. Tältä ne nyt kuitenkin näyttävät tänään, huomenna vedän varmaan päälle jotakin muuta lakkaa.

Keskiviikkoilta

Kävin tänään suuhygienistillä ja on sellainen olo, että suu pitäisi puunata jokaisen suupalan jälkeen, niin hyvältä tuntuu kun hammaskivi on poistettu. Äkkiä sitä kertyykin.

Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat jo tässä vaiheessa hoksanneet, ettei minulla ole mitään sairaalaraporttia tarjolla  - siirsin leikkausta "kiireiden" vuoksi, ja uusi aika on 27.11. Onhan tässä kaikenlaista kohkaamista ollutkin.

Hävitin Lontoossa lukulasini ja voin syyttää vain itseäni, sillä kuka käskee liehua ympäri Lontoota löysät lasit päänsä päällä. Riski kävi kyllä mielessä, mutta ennenkuin ehdin asialle tehdä mitään, kakkulat olivat kadonneet.

Eilen lisäsin tappiolistaan ötökkäkäsitellyn torkkupeiton, ihmettelen vaan, mitä sekin mukanani oikein teki, varsinkaan kun en ollut edes menossa minnekään trooppiselle ötökkävyöhykkeelle. Mukana se kuitenkin oli, ja nyt ei löydy kuin pussukan hihna.

Samoin olen laittanut hiusten klipsipidennykset niin hyvään paikkaan, etten itsekään niitä löydä. Lienevätkö jossain hotellihuoneen roskiksessa? Sikäli harmi, koska ne olivat aitoa hiusta ja juuri presiis oikean väriset. Noh. Raportoin jo pohjolalle kaksi ensiksimainittua katoamistapausta, mutta tukka jääköön omaksi tappiokseni, mikä nyt ei kovin suuri ole, joten antaa olla.

Toden totta hävitttäisin varmaan päänuppinikin, ellei se olisi kropassa kiinni!

Päivän kruunasi se, että illan korvalla soitti lapsuudenystäväni, jonka olin jo luullut iäksi hävinneen elämästäni! Törmäsin tässä viikko sitten hänen veljeensä FB:ssa, ja sitä kautta siis uusi yhteys. Kivaa!

Lapsuusajan muisteloita puhelimitse  - ja tässä näkyy kummankin kotitalotkin.