Iltareissu Valkenburgiin

Kävin eilen Dr. Lenan vastaaontolla ikävän konjuktiviitin vuoksi. Tylsää kun silmät vuotavat jatkuvasti, tosin itse en osannut epäillä tulehdusta vaan kuvittelin sen vaan "vanhuuden vaivaksi". 

Olin vastaanotolta päin menossa apteekkiin, kun juolahtikin mieleen hypätä junaan ja lähteä katsomaan, millainen paikka Hollannin puolella oleva Valkenburg on, olihan niin kaunis ilmakin.

Heti kun käveli asemalta ulos, osuivat silmiin nämä muhkeat hortensiat. Noin metrin korkuisia olivat ja kukkien painosta keikollaan. Samanlaisia oli muuallakin kaupungissa.

Valkenburg sijaitsee Alankomaissa, samaisessa Limburgin maakunnassa, jossa olen viime aikoina pörrännyt. Kaupungin läpi virtaa Maastrichtiakin halkovan Meuse (Maas)-joen sivujoki Geul. Tämä sivujoki halkoo myös Belgian puolella Kelmisin kaupunkia (aiempi postaus Kelmisistä on täällä), ja joki on pahasti saastunut alueen sinkki- ja lyijykaivostoiminnan johdosta.

Samalla reissulla tuli testattua uusi, monta vuotta lähinnä byrokratiasyistä myöhästynyt, heinäkuun 9. päivä avattu kolmen maan läpi kulkeva LIMAX-juna, joka kulkee aikatauluissa RE18:na. LIMAX on lyhenne sanoista Liège-Maastricht-Aachen Express (Xpress), jos joku ihmettelee outoa nimeä.

Tämä kaupunki ei olut ihan niin päräyttävän pittoreski kuin Monschau, josta kirjoittelin aiemmin. Tosin viehättävämpi tämä oli kuin Liége tai Kelmis. Päätelkääpä itse kuvista!

Vanha mylly.

De Geulpoort ja Old Hickory Brug -silta.

Katolinen kirkko (Oude Kerk), joka on pyhitetty H.H. (His/Her Holyness) pyhimyksille Nicolaas ja Barbara

Taka-alalla mäen päällä pilkistävät vanhan linnan rauniot.

Torni taka-alalla on De Geulpoort, joka oli vanhan kaupunginmuurin portti. Portti tuhoutui vähitellen vuodesta 1644, mutta rakennettiin uudelleen vuonna 2014.

Vanhan näköinen ristikkotalo aseman liepeillä.

Kaupungintalon edessä puistossa oli tykki.

Se on saksalainen PaK 40 panssarintorjuntatykki, muisto kaupungin vapauttamisesta toisen maailmansodan aikana varhain aamulla 17. syyskuuta 1944, kun Yhdysvaltain 30. jalkaväkidivisioonan 119. rykmentti nimeltä "Old Hickory" rynni paikalle. 

Tämä sama rykmentti takavarikoi tämän panssarintorjunta-aseen pois syyskuussa 1944 ja se jäi jonkun puutarhaan, jossa se pysyi vuoteen 1989 asti. Vuonna 1989 saksalainen ase siirrettiin nykyiselle paikalleen 119. rykmentin, "Old Hickory" -laatan kanssa. Laatta lisättiin niiden miesten muistoksi, jotka taistelivat vapauden puolesta.

Valkenburgin rautatieasema

Pikkuhiljaa oli aika valua takaisinpäin asemalle, ja samainen LIMAX/RE18 toiseen suuntaan toi takaisin kotiin Aacheniin.

Siellä apteekissa on sitten edelleen käymättä...

Reissumaisemia

Voisin tänään vetää itseni vessanpytystä alas, sillä järjestin kauhean shown paatilla kun kuvittelin hukanneeni passini. Ihan niinkuin se olisi itsestään juossut mereen tai jotakin... No tallellahan se oli, olin jättänyt sen aamulla hotelliin kirjautumista varten, sillä nyt aion olla pari yötä maakrapuna ja hotellissa. Muisti vaan hiukan pätki siinä kohtaa... Tuollainen kolhoosielämä paatilla on hiukan hermoille käyvää ja sitäpaitsi haluan kylpyyn!

Käytiin tänään patikoimassa ja poltin naamani ja varpaani. Kas kun piti heittää sandaalit pois ja kokeilla, onko se poriseva kuuma lähde todellakin NIIN kuuma. Näin olen toiminut aina kakarasta lähtien; kun isä sanoi, ettei saa laittaa kieltä taloamme ympäröivään rauta-aitaan talvella, niin menin heti kokeilemaan - puoli naamaa nahattomana siitä sitten pois päästiin enkä ole sen koomin sitä harrastanut.

Hirveän väsynyt olo, en ole oikein mikään patikkaihminen. Tosin ihan hauskoissa paikoissa tuli käytyä. Seuraavat kuvat ovat menneiltä muutamalta päivältä paatilla.

Merellä on ollut ihan hyvät tuulet, tukkakin on niin takussa, että liottelen sitä nyt hoitoaineessa että saisin sen selvitettyä. Olisi ehkä ollut syytä laittaa siihen jotakin auringonsuoja-ainettakin.