Uudenvuoden ilotulituksia ja niiden haittoja

Niin se vaan vuosi taas vaihtui ja seurasin ilotulituksia parvekkeeltani. Taas nähtiin uusivuosi, kun luonto roskaantui ja eläimet kärsivät. Viime uutenavuotena yli puolet silmävamman saaneista oli alaikäisiä, nuorin 3-vuotias. Voitaisiinko jo luopua tästä järjettömästä lystistä, joka pilaa luontoa, aiheuttaa kärsimystä eläimille ja turhia kustannuksia terveydenhuollolle?

Olipa kyllä hankalaa ottaa kännykällä kuvia näistä. Voi sanoa, että yhtä jotenkuten onnistunutta kohtaan tuli ainakin parikymmentä hutiotosta. Mutta tässä nyt saalis teidänkin iloksenne.

Turun alueella on edelleen lukuisia koiria kadoksissa, kun olivat paniikissa pääseet karkuun uudenvuodenyönä. Etsintäpartioihin peräänkuulutellaan lisää porukkaa jatkuvasti. Tämäkin koira on ollut nyt kateissa 30.12. illasta saakka. Omistajan/omistajien hädän voi todella ymmärtää. Etsinnät jatkuvat huomenna 5.1.

Nyt kun pakkaslukemat ovat öisin kivunneet -15 C saakka, ja on jo 4.1., niin mikä lienee tämänkin koiran kohtalo?

Ja kun näitä paniikissa kadonneita on sitten useampi.

Minusta ilotulitteet saisi kieltää kokonaan, luononeläimetkin kärsivät moisesta. Tai ainakin niiden ilotulitteiden käyttöä pitäisi rajoittaa.

Jos olet samaa mieltä, käy allekirjoittamassa tämä kansalaisaloite.

Nyt kun tätä kirjoittelin, niin tuli tällainen uutinen! Sentään jossain ollaan valveutuneempia kuin Suomessa.

Uudenvuoden aatto

Olipa kerran pieni koira, joka ensimmäistä kertaa näki päivänvalon arabialaisen taivaan alla, siellä missä kuunsirppi näyttää veneeltä. Pieni koira sai kai verenperintönä emoltaan muistot Kuwaitin invaasiosta, koska pikkuraukka pelkäsi koko ikänsä kaikenlaista paukuttelua.

Kaikenlaiset ilotulitukset olivat aina suuri kauhun paikka, jolloin koiruli pakeni aina omaan paniikkihuoneeseensa (kylppäri, joka oli asunnon keskellä) tutisemaan pelosta, ja minä yritin laskelmoida ulkoiluttamisen siten, että kävimme ulkona ennen klo 18, jonka jälkeen sai luvallisesti paukutella ilotulitusraketteja. Seuraava ulkoilu oli sitten yleensä aamuyöstä klo 4.30-6 välillä  - toivoin aina sydämestäni, ettei kukaan typerys olisi silloin enää pamauttanut mitään raketteja. Hyvin usein kuitenkin joku hölmö sen teki aattona ennen klo 18 ja aamuyöstä.

Pääsin itse sitten vasta uudenvuodenpäivänä nukkumaan kun koiruli oli ulkoilutettu ja saatu rauhoittumaan.

Kirjoitan tämän siksi, että ihmisten pitäisi yrittää paukutella ne rakettinsa silloin, kun niiden aika on, eikä rasittaa ketään (ei ihmisiä, eikä eläimiä) räiskimällä niitä luvattomalla ajalla tai enää vuoden vaihtumisen jälkeen.

Samalla myös mietin, miten itse kuluttaisin uudenvuoden vaihteen, nyt kun ei koirua enää ole seurana. Ulkona sataa ja on liukasta. Liukastuin ja lensin jo kerran kumoon tänään kun astuin ulko-ovesta ulos (ja nyt paketissa oleva käsi hiukan turvoksissa). Eli ei tee mieli lähteä minnekään. Mielelläni olisin kyllä taas ollut koiruutta rapsuttelemassa ja rauhoittelemassa vuodenvaihteenyön. Nyt se ajatus ahdistaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2013, olkoon se vieläkin parempi kuin edellinen oli!