Paistetut kantarellit

Mies löysi niin mahtavan nurmiherkkusienen eilen tontilta, että tuli inspiraatio kirjoitella paistetuista kantarelleista, joita taannoin laitoin vanhan kaavan mukaan, toisinsanoen siis vanhalla ja tutulla ja myös niin yksinkertaisella ohjeella.  

Löydettyä herkkusientä voi muuten ihastella Instagramissani, eli täällä. Noita puutarhasta löydettyjä herkkusieniä en laita pataan, sillä kuulin, että ne kovin keräävät raskasmetalleja, vaikka tästä ohi menevä tie ei mikään vilkas olekaan.

Paistetut kantarellit (muutkin sellaisenaan käytettävät sienet kelpaavat)

kantarelleja puhdistettuna ja paloiteltuina sopiviksi paloiksi, jos ovat liian suuria

sipulia

(pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna)

voita

sitruunan mehua

tuoretta timjamia (tillikin hyvä) ja silputtua persiljaa

suolaa, jauhettua valkopippuria (pidän valkopippurista tässä enemmän kuin mustapippurista, mutta sekin on makuasia, eli molempiahan voi toki käyttää)

Pilko sipuli tai hienonna se (on makuasia, kuinka karkeaa sipuli saa olla) ja kuullota se voissa pannulla. Lisää sienet ja paista miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat sopivan kypsiä.

Lisää mausteet (siis sitruunamehu, suola ja pippuri), tarkista maku ja lisää vasta sen jälkeen yrtit. Tarjoa lämpimänä. 

Sopii hyvin leivänkin päälle! Tai sitten ruoan lisukkeeksi. useimmiten tarjoan alkuruokana salaatinlehden päällä (lautasella).

Tirkistelyä

Ottaen huomioon TV:stä tulevien sisustus- sun muitten vastaavien ohjelmien määrän, olen tullut siihen päätelmään, että jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä jonka tekee mieli kurkistaa muide ihmisten huusholleihin vertaillen niihin sitten sitä, mitä omassa kodissa on. Vai vertaillaanko? Ehkä se kuitenkin pysyy vinkkien hakemisena?

Suomessa tuntuu standardilta se, että kaapeissa on esimerkiksi kunnon astiastot. Mielellään Arabiaa, Villeroy & Bochia tai jotakin nimekästä. Myös kattilat ja ruokailuvälineet ovat laadukkaita ja samaa sarjaa. Ei mitään kokoelmia yksittäisiä, hylättyjä ja parittomia kappaleita.

Ulkomailla tähän ei niin kiinnitetä näköjään huomiota. Sama liinavaatteiden kanssa. Irlannissa kävin muutamassa asunnossa, ja tuntuu, että siellä ei niin ollut väliä, vaikka kaikki astiat olivatkin eri paria. Jopa meille vieraille katettiin eriparikupit teetä varten.

Tässä  entisen vuokraemäntäni astiavarasto. Tuntuuko olevan tarpeeksi yli nelikymppiselle, sporttiselle sinkkunaiselle? Saat kuvat klikkaamalla suuremmiksi.

Lisäksi hän omistaa kolme risaista kattilaa, joista pienin on teflonkasari, josta on pinnoite kulunut pois, vokki- ja paistinpannun. niin ja pressopannun kahville.

Eli ei kovin kaksinen keittiövälineistö. Haarukat, veitset sun muut olivat myös kehnoja ja eri paria, epäkäytännöllisia eivätkä mitään "merkkikamaa", ainakaan minun silmiini.

Kaikki on hiukan kulunutta ja vanhaa. Olen aiemmin laittanut tänne kuvia asunnosta. Tässä asunnossa ei ole mitään IKEAa nähty, vaikka sellainen myymäläkin Dublinista löytyy. Tosin se sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja tämä asunto taas "Embassy Belt'illä" Dublin D04:ssa, joka saa ihmiset huokailemaan kateudesta kauneutensa, puistomaisuutensa ja turvallisuutensa takia. Onhan se Dublinin kalleinta ja arvostetuinta aluetta Liffeyn eteläpuolella meren rannalla.

Ulkoapäin asumus on  kyllä kiva. Kuva ulko-ovelta ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet noista keittiötarvikkeista ja asunnosta?

Myeloomapotilaan ravitsemuksesta

Multippeli Myelooma luetaan monissa maissa krooniseksi sairaudeksi, eikä syöväksi. Siinä rajallahan se tavallaan onkin. 

Olen mielestäni saanut aika kokonaisvaltaista hoitoa, mutta eilen tuli juttua hematologin kanssa syömisistäni, sillä hemoglobiinin kanssa ollaan kiikun kaakun ja taitaapa se johtua juuri siitä, mitä suuhuni pistän.

Kuten olet(te) varman ymmärtäneet, jos saisin tällä hetkellä valita, eläisin pelkällä sushilla 😛. Eipä mikään järkevä ajatus, mutta toukokuuhan meni juuri noin, eli Deliveroo toi sushia joka päivä Dublinissa.

Lasku pelkästä sushista koko kuukaudelta taisi olle yli 700 euroa, jos oikein muistan. Joo, ei naurata sekään näin jälkikäteen. Hyvää se kyllä oli!

Nyt sitten ovat elimistön rautavarastot tyhjät ja jouduin tilauttamaan EPOa apteekkiin. Yhden piikin jo sain, toinen tulee syyskuulla.

Mies toi nyt pyynnöstäni maksalaatikkoa. Edullista ja hyvää, ja kaikella liharuoallakin hemoglobiinini nousi kuin huomaamattaan aina 97:ään. Se jo tuntuu olossakin.

Ensi viikolla aion pyytää ravitsemusterapeutin audienssia, sellaisen luulisi järjestyvän.

Maksa- ja liharuoat nostavat hemoglobiinin nopeasti, mutta menevätkö ne oikeasti syvemmälle kehon rautavarastoihin, onkin sitten jo toinen juttu.

Hematologi jo pohti, että mikä vaikutus nykyajan kasvisruokabuumilla on tulevaisuuden terveyteen tässä  suhteessa. Toki joissakin kasviksisakin on rautaa, mutta kaiken lihan muuttaminen kasviksista tehdyiksi "lihakkeiksi" voi myös sisältää ongelmia pidemmällä aikavälillä. Nyt monet ainakin tuntuvat suosivan noita lihan korvikkeita, eikä siinä mitään pahaa ole. Ne ovat vaan aika prosessoitua ruokaa kuitenkin.

Kuinka moni oikeastaan miettii näitä asioita? Vielä vähemmän kai ihan "tavalliselle" potilaalle laaditaan ruokailuohjeita. 

Joskus katson yksittäisten ruoka-aineiden ravintoainepitoisuuksia Finelistä. Nyt varsinkin näitä rautajuttuja. Siellä on paljon myös valmisteiruokidenkin avintoainetaulukoita, joten eineksiäkin käyttävä saa hyvin tietoa syömisistään.

Onko joku muukin pohtinut tätä ravitsemuasiaa sairastamisensa aikana?

Oleilua ja vielä huonompia uutisia

Postaus jäi toissayönä kesken ja jotenkin osa siitä hävisi. Olen siis edelleen sairaalassa ja kivut ovat edelleen hurjat, ja niin ovat tropitkin. Tarkoitus olisi kotiutua huomenna, jos jostakin saadaan sairaalasänky mukaan. En vieläkään pääse makuuasentoon ja se 45° noja tarvitaan nukkumiseen. Jos päätä laittaa alemmaksi, alkaa hurja alaraajasärky.

Salainen ase osastolla jaksamiseen: Purkki suolaa! Hematologian osastolla on paljon huonovointisia kantasolusiirtopotilaita, joten ruoka on ymmärrettävistä syistä todella mietoa. Seuraavalla keikalla harkitsen joitain mausteita mukaan otettavaksi. 

Mitäpä tässä muutakaan. Olen kai hiukan "laitostunut" tänne sairaalaan omaan yksityishuoneeseeni, jonne tuodaan ruoat, limsat, lääkkeet ja muu tarpeellinen viimeisen puolentoista viikon aikana.

Hoitojen läpi siis ilmestyi tuo uusi kasvain, joka nyt kiusaa jo lannerankojen nikamavälejä (potilaspapereiden mukaan kiertyen ylös epiduraalikanavaa myöten L-3 saakka, ja aiheuttaen kivuliasta säteilyä jalkoihin. Oheisesta kuvasta voi päätellä). Noita oireita ei kuitenkaan ole muuta kuin säteilevät kivut, joita on vaikea tainnuttaa siellä jaloissa, ennemmin ovat L-5 -nikamavälille tyypillisiä tässä tapauksessa.

Koska hoitojen (VCD, eli Velcade-bortetsomibi, Dexametasoni-kortisoni ja Cyclofosfamidi-sytostaatti) läpi ilmestyi uusi kasvain, eli ei voida enää tuolla lääkekombolla jatkaa, vaan kyseessä on relapsi. Aika paha vaan, että se tuli näin pian. 

Toisinsanoen sairastan aika vaikeahoitoista myeloomaa, jolloin hoitokeinotkin vähenevät. Nyt mietitään uutta kolmen komboa, johon nyt ainakin kuuluisi kortisoni, mutta bortetsomibin tilalle harkitaan esimerkiksi karfiltsomibia tai iksatsomibia. Kolmas lääke on vielä avoin ja hematologin mukaan voidaan harkita neljättäkin. Maailmalla tämä on kuulemma jo tapana (joskin tämä hommeli jäi nyt minulle aika epäselväksi).

Ellei näistä mikään auta, täällä kuulemma nostetaan sitten kädet pystyyn.

Eli se olisi sitten siinä.

EDIT: Hoidot purivat, eikä kesällä 2022 selässä enää näkynyt mitään malignia aktiivisuutta.